Noniin, Ursinoiden peli on nyt pelattu :D Tosiaan, tietokoneteknisistä syistä jouduin pelaamaan Ursinat urakalla loppuun nyt lomalla. Osia on siis tulossa vielä kyllä jokunen, ei huolta :) Ne tulevat ilmestymään joka toinen sunnuntai tästä päivästä lähtien, joten jos oikein tarinan nälkäinen on, niin kannattaa olla sunnuntaisin koneen ääressä!

Looran piinattu ruumis näytti sinnetelleen hengissä vain sen takia, että sen uumenissa oli kasvanut kaksi pientä elämää. Synnytyksen jälkeen Looran vointi huononi dramaattisesti, eikä hän enää juurikaan silmiään avannut. Jotain unia hän ilmeisesti näki, sillä silloin tällöin hän säpsähti hereille vapisten ja hikisenä, ja huusi Teklaa luokseen. Kysymys oli aina sama: "Onhan Nuutilla kaikki hyvin? Miten Anni ja Vilja voivat?" Ja joka kerta Tekla vakuutti äidille kaiken olevan kunnossa.

Kaksoset eivät olisi voineet olla hankalampia hoidettavia - heillä oli aina yhtä aikaa nälkä, halipula ja märkä vaippa. Kaksinkertainen huutokonsertti alkoi riipiä Teklan hermoja.

Perhe piti myös pitää ruuassa nyt, kun talossa ei enää ollut miestä elättäjänä. Olihan kultaa toki säästössä, mutta Teklan piti nyt raataa lisäksi pihamaalla, jotta satoa jäisi talven varalle. Oltuaan sitten vähän pidemmän aikaa pihalla (osittain siksi ettei jatkuvasti kuulisi pienten vaativaa huutoa), tuli Tekla sisälle ja näki jotain järkyttävää. "Herra paratkoon! ÄITI!" Tekla kiljaisi ja 

 "Herra paratkoon! ÄITI!" Tekla kiljaisi ja ryntäsi äitinsä vierelle. Pieni Vilja siinä jo istuikin ja itki. Teklan teki mieli huutaa Viljalle, kun tämä ei ollut hakenut häntä, mutta sitten hän sai hillittyä itsensä muistamalla, että tyttöhän oli vasta nelivuotias. Tekla ravisteli Looraa hellästi ja ihmeekseen huomasi tämän hengittävän.

Niinpä Tekla kantoi Looran vuoteeseen ja peitteli tämän hellästi. Silmät kuitenkin olivat ja pysyivät kiinni.

"Äiti, mikset sinä voisi herätä?" Tekla itki sängyn äärellä. Viljakin ryömi usein huoneeseen, vaikka Tekla yrittikin pitää pikkuiset turvassa taudilta. "Äiti, nouse ylös, minä tarvitsen apua..."

Teklan opettajat olivat hartaasti toivoneet tytön palaavan kirjojen ääreen kesätauon jälkeen, mutta eipä vain Tekla enää voinut mennä. Hänen ennen niin sivistyneet päivänsä täyttyivät nyt itkulla ja parulla, sekä kasvavalla huolella äidistä parantumisen toivon hiipuessa yhä olemattomammaksi.

"Katso äiti, Viljasta tulee nyt iso tyttö", Tekla sanoi voimatta peitellä kyyneliään, "Tulimme tänne, jotta sinäkin näkisit kun Vilja kasvaa." Tekla alkoi nyyhkyttää, mutta äiti ei avannut silmiää, ei edes kääntänyt päätään.

Vilja kasvoi huomion puutteesta huolimatta. Kasvaessaan hänestä tuli yhä suloisempi, pitäisikö jopa sanoa kauniimpi. Isän huomio oli siis ollut aivan oikea. Tekla oli kuolla kateudesta, kun Vilja lähti iloisena joka aamu kylälle kouluun, kun taas Tekla jäi kaksosten kanssa kotiin.

Joskus myöhään yöllä valvoessaan vauvojen takia Tekla löysi itsensä Nuutin kehdon ääreltä seisomasta. Tuo lapsi, tuo mitään mistään ymmärtämätön käärö, oli pilannut hänen elämänsä. Hän, Tekla, oli tuhonnut lupaavan uransa koulumaailmassa, vain jotta tuo säälittävä rääpäle saisi elää. Tuo kurja tulisi sitten kasvettuaan viemään Teklalta talon, jota hän tällä hetkellä emännöi ja käytännössä katsoen omisti. Ilman häntä, nuo kaikki kolme lasta olisi viety orpokotiin kauas täältä alta aikayksikön tai jopa varotoimenpiteenä jätetty kartanoon nääntymään nälkään, jotta rutto ei leviäisi. Joka päivä Tekla laittoi henkensä alttiiksi tässä talossa noiden lasten hyväksi ja kiitokseksi hän sai loputtomasti parkua ja kakkaa. Miten paljon helpompaa, paljon oikeudenmukaisempaa, olisikaan, jos tuo lapsi nyt heittäisi henkensä!

Vilja-tyttönen ei tainnut aivan samalla innolla kuluttaa koulunpenkkiä kuin siskonsa. Nätisti sanottuna Vilja ei vain kerta kaikkiaan ollut mikään älyvälkky. Eipä se tyttöä itseään juuri vaivannut, sillä hänkin taisi jo tietää, että hänen omin alansa tulisi olemaan jossain muualla kuin kirjojen välissä. 

Vaikka Tekla niin usein tunsi vihaa pieniä sisaruksiaan kohtaan, oli hänen pakko myöntää, että vauvat olivat myös uskomattoman suloisia. Silloin kun he nauroivat tai hymyilivät, suli Teklankin katkeroitunut sydän. "Olisipa isä vielä täällä", Tekla mietti, "Hän rakasti meitä lapsiaan niin kovin paljon."

"Äiti katso, Nuutti ja Annikin ovat nyt isoja", Tekla sanoi onnistuen tällä kertaa pidättelemään kyyneleitä. "Pidä Nuutista huolta, Tekla. Hänestä tulee hyvä perijä", Loora mumisi Teklan suureksi ihmeeksi. "Minä pidän, äiti, minä pidän!" Tekla henkäisi, vaikka hänen mielensä kirkui: 'Entä minä?! Enkö minä kelpaa?!'

Seuraavana aamuna, kun Tekla lähettämä Vilja vei äidille soppaa syötäväksi, ei Loora vastannut puhutteluun. Hän ei liikahtanutkaan, joten Vilja alkoi kirkua hädissään Teklaa apuun.

Myönnettävähän se sitten oli, että tauti oli vihdoin nujertanut pitkään taistelleen Looran. Nuutille ja Annille yritettiin selittää, että äiti oli kuollut, eikä koskaan leikkisi heidän kanssaan, mutta kun äiti oli muutenkin jäänyt tuntemattomaksi näille pienille, eivät he oikein ymmärtäneet mitään.

Loora haudattiin Niilon viereen Ursinoiden hautausmaalle perinteiseen tapaan. 

Jos kakkoset olivatkin nyt vähemmän avutonta ja rääkyväistä sorttia, oli heidän tavoille opettamisessa valtava työ. Tekla ehti hädin tuskin nukkua tai syödä itse, niin kiinni hän oli näissä pienissä.

Joskus kun Tekla korjaili kaksosten jälkiä yömyöhään, näiden yhä riehuen täysissä voimissa, teki hänen mieli vain rojahtaa maahan ja itkeä.

Vilja huomasi isosiskon väsymyksen ja yritti osaltaa viihdyttää pienempiään. Kaikkea ei Vilja tietenkään osannut tai voinut tehdä, mutta hän oli huomannut, että Tekla tiuski hänellekin paljon vähemmän silloin, kun hän ei ollut ylirasittunut lasten- ja kodinhoidosta.

"Äiti, miksi sinun viimeiset sanasikin koskivat vain Nuuttia? Olenko minä tehnyt jotain väärin? Pettänyt luottamuksesi? Enkö osaa tai tee tarpeeksi?" Tekla itki yksikseen. "MIKSEN MINÄ VOI KELVATA?" Tekla huusi niin, että muuten hiljainen talo kaikui.

Ovatko sympatiasi Teklan puolella, vai onko hän itsekäs kuvitellessaan olevansa talon pomo? Mitä mieltä olet? Kahden viikon päästä sitten lisää ;)