Hyvää (mennyttä) pääsiäistä kaikille!

Karoliina päätti livahtaa myöhään illalla ulos ja lähteä kaupungille etsiskelemään seuraa itselleen. Koulussa kaikki pitävät häntä noidanpenikan äpäränä, mutta Karoliina toivoi kylältä löytävänsä henkilöitä, jotka eivät ollet perillä hänen perhetaustastaan. "Uskallakin herättää muut!" Karoliina äyskäisi ohi leijuvalle Rikun haamulle.

Karoliinan loistavassa livahdussuunnitelmassa oli yksi heikko kohta - kuten Ursinat, myös suurin osa muista kyläläisistä oli jo nukkumassa. Niinpä torin laidalle ei vahingossakaan eksynyt ketään mukavaa nuorukaista.

Seuraavana aamuna Karoliina pyysi päästä kylälle ostoksia tekemään. Retken päätarkoitus oli kuitenkin seuralaisen etsintä. Karoliina oli viimeaikoina alkanut olla hyvinkin kiinnostunut herraseurasta. Torille ei kuitenkan tullut muita poikia kuin kylmissään värjöttelevä myyjä. Karoliina yritti virittää hänen kanssaan keskustelua, mutta poika ei vaikuttanut alkuunkaan kiinnostuneelta.

Matteus oli viime aikoina vähän miettinyt. Tai oikeastaan hän oli mietinyt paljon, sillä hänen elämänsä oli mennyt pahemman kerran sotkuun. Kun kaikki hänen läheisensä olivat jättäneet hänet reilu kymmenen vuotta sitten, oli hänen elämässään kääntynyt uusi lehti, eikä hän ollut vilkaissutkaan siihen edelliseen. Nyt Emma oli palaamassa hänen elämäänsä ja menneisyys kiusasi häntä enemmän kuin koskaan. Vaikka Matteus oli sanonut Terhille, ettei kaipaisi taloon enää uutta naista, hän ei sisällään ajetellut niin. Hän oli kaivannut Emmaa kaikki erossa vietetyt vuodet, mutta oli onnistunut hukuttamaan ikävänsä vihaan. Nyt hän oli valmis antamaan Emmalle anteeksi, oikeastaan hän oli tehnytkin sen jo, mutta vastapalvelukseksi hän halusi yhden asian. Hän halusi tietää.

Puolenpäivän aikoihin Matteus oli lähtenyt töihin, kun Emma tuli kartanon maille. Hänkin oli miettinyt ja tiesi haluavansa takaisin kartanoon. Hän ei kuitenkaan ollut varma huolisiko Matteus häntä enää. Lisäksi Emma mietti oliko ollut järkevää kertoa Kristianille hänen salaisuuttaan. Siitä ei oikeastaan ollut mitään hyötyä, sitä paitsi salaisuuksilla oli tapana levitä, jos niitä jakoi liian monen tietoon. Emmaa huoletti sekin, että Matteus voisi saada tietää, minkä jälkeen hän ei varmasti huolisi Emmaa takaisin.

"Emma-rouva, kuului iloinen huuto. Karoliina juoksi tervehtimään Emmaa, joka seisoskeli pihalla.

"Miten mukava nähdä teitä! Kristiankin ilostuu varmasti. Tiedättekö mitä, olen kokeillut monia niitä reseptejä, joita neuvoitte minulle viimeksi. Ne ruuat ovat todella herkullisia!" Karoliina puhua pulputti. "Mukava kuulla, Karoliina", sanoi Emma hillitymmin, "Onko Kristian tai Matteus talossa, haluaisin puhua heidän kanssaan." Emmaa ei juuri sillä hetkellä kiinnostunut puhua ruuanlaitosta teinitytön kanssa, joten puheenaiheen vaihto oli ollut paikallaan. "Matteus on töissään, mutta Kristian on täällä. Mennään sisään, täällä ei viitsi turhaa seisoa."

"Matteuksen pitäisi tulla pian, hän ei yleensä viivy myöhään. Olkaa kuin kotonanne Emma-rouva", Karoliina sanoi ja kirmasi sitten hengästyneenä yläkertaan. Emma ajatteli huvittuneesti, että jos hän käyttäytyisi kuin köyhäintalolla, hänet varmaan heitettäisiin ulos talosta.

"No niin poikaseni", Emma sanoi istuessaan shakkipöytään, "Mitäs talossa on tapahtunut viime päivinä?" "Terhi on menettänyt puhekykynsä, se sopii minulle mainiosti, sillä hänellä on isot korvat ja suuri suu. En tarvitse häntä suunnitelmieni tielle!" Kristian julisti.

"Mitä sinä oikein juonittelet?" Emma kivahti kiihtyneesti, "Minua alkaa kaduttaa, että ollenkaan kerroin sinulle salaisuuttani. Sinun ainoa mahdollisuutesi on saada Matteus pitämään sinua omana poikanaan. Muuten sinä olet puilla paljailla, kuten minäkin nyt." "Kyllä äiti", Kristian sanoi nöyrästi, mutta arveli tietävänsä paremmin. Emma ei oikeasti ollut huolissaan hänestä, vaan hän pelkäsi, että Matteus hylkäisi hänet toistamiseen.

Päivä alkoi jo kääntyä iltaa kohti, kun tieltä vihdoin kuului hevosen ääniä. Emma rynnisti pihalle ja syöksähti Matteuksen kaulaan. "Matteus, ihana nähdä! Minä haluan puhua kanssasi", Emma huudahti. Matteus irrotti Emman kädet nauraen ja sanoi: "Siinä tapauksessa meidän lienee parasta lähteä jonnekin vähän rauhallisempaan paikkaan. Täällä kartanolla on koko ajan ylimääräisiä silmiä ja korvia kuulemassa."

He suuntasivat majatalolle ja pihassa, kun Matteus auttoi Emmaa alas ratsailta, nainen kietoi kätensä hänen kaulaansa, eikä suostunutkaan päästämään irti. Matteus ei ajatellut ollenkaan, vaan suuteli Emmaa tulisesti. Emmallakaan ei tuntunut olevan mitään asiaa vastaan. "Nyt syömään ja puhumaan kunnolla", Matteus sanoi, kun Emma viimein hellitti otteensa.

Emma ja Matteus eivät pitäneet kirettä, vaan keskustelivat kohteliaasti ja välttelivät aiheita, joista he todella halusivat puhua. Lopulta Matteus selvitti kurkkuaan ja sanoi: "Emma-kultaseni, sinä todellakin olet hyvin poikkeuksellinen nainen. Ja varsin hauskaa pöytääseuraa edelleen", Matteus aloitti ja iski silmää.

"Minä haluan, että sinä tiedät, että olen antanut sinulle anteeksi kaiken, mitä ikinä tapahtuikaan silloin vuosia sitten. En halua tietää mitä tapahtui, sillä minä olen antanut anteeksi kaiken. Nyt minä toivon, että sinä annat minulle anteeksi typeryyteni ja..." Matteus sanoi, mutta Emma keskeytti hänet: "Matteus, minä, tuota..." "Ei ei ei, älä sano mitään. Minä haluan tietää kuitenkin yhden asian, nyt. Pyydän, että vastaat rehellisesti, Emma. Minä en suutu, olen antanut anteeksi, en siis halua kuulla valheita. Minä siis kysyn sinulta: Onko Kristian minun poikani?"

Emma mietti hetken mitä sanoisi. Matteuksen silmät tuijottivat häntä rävähtämättä. Sitten Emma avasi suunsa: "Kyllä, Matteus. Kristian on sinun poikasi." Emma näki miten hymy levisi Matteuksen kasvoille. Hän mietti kostautuisiko valhe hänelle vielä joskus, mutta nyt hänelle oli tärkeintä nähdä Matteuksen ilo. "Siinä tapauksessa rakkaimpani", Matteus sanoi,

"Tuletko vaimokseni?" Emma henkäisi nähdessään vanhan sormuksensa taas samassa rasiassa kuin vuosia sitten. "Kyllä, voi kyllä" hän henkäisi ja onnen kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä.

Kun he nousivat pyödästä, tuleva aviopari, Matteus kaivoi Emmalle paketin. "Tämä on sinulle Emmaseni. Pyytäisin, että asut vanhassa paikassasi vielä viikonpäivät. Sitten voi avata paketin ja tulla luoksemme hääjuhlaan", Matteus sanoi. "Oih, edessäni on elämäni pisin viikko", Emma huokaisi.

Kartanolla Terhi oli hyvin yksinäinen. Pitkät tunnit hiljaa kitisevän dreijan ääressä eivät tehneet hänen seurankaipuutaan yhtään helpommaksi. Terhi olisi halunnut puhua ongelmistaan jollekulle, mutta koska hän ei voinut, hänen täytyi hautoa kaikkea päässään.

Karoliina oli sattumalta myöhään ulkona, sillä heidän koulutehtäväkseen oli annattu keväisen tähtitaivaan tutkiskelu, mutta parvekkeelta hän näki jotain huomattavasti kiinnostavampaa kuin tähdet. Etuovea lähestyi tumma hahmo, joka kantoi ruusukimppua kädessään. Karoliina kurkisti reunan yli mahdollisimman äänettömästi ja tunnisti hahmon Emmaksi. 'Mitä ihmettä hän tekee täällä keskellä yötä?' Karoliina mietti. Tästä kannatti selvästi mainita Kristianille.

Juoruilemiseen tarjoitui tilaisuus varhain seuraavana aamuna. "Arvaa mitä Kristian?" Karoliina kuiskutti serkkupuolelleen, "Eilen illalla näin parvekkeelta Emman. Hän kantoi ruusukimpun etuportaille. Mietin vain mahtoivatko hän ja Matteus tehdä yhdessä jotain kylällä", Karoliina sanoi ja kohotti tietäväisesti kulmiaan. "Tiedä tuosta", Kristian virkkoi, "Pitänee vähän nuuskia ympäriinsä. Kiitos tiedoista Karo"

Jäätyään yksin telineen luo Kristian ajatteli. Oli hyvin mahdollista, että Emma ja Matteus olivat puheet jostain vakavista asioista. Ja ilmeisesti jostain romanttisesta myös, koska Emma kantoi kukkia kartanolle. Kysymys kuuluikin oliko Matteus uskaltanut kysyä Kristianista. Se oli hyvinkin mahdollista, Kristian tuumi, sillä hän tiesi, että Matteusta oli pitkään vaivannut halu tietää. Jollekin tästä täytyisi puhua...

Niinpä Kristian päätti uskoutua Terhille. Hän ei ollut ikinä suuremmin välittänyt Terhistä, mutta hänellä oli sentään tarkat korvat. Nyt oli sekin etu, että Terhi ei ainakaan kertoisi tietojaan kenellekään eteenpäin, varsinkaan Matteukselle. Matteukselle Terhi olikin aina ollut poikkeuksellisen lojaali, mutta Kristian vain ylenkatsoi mykkää vanhusta.

"Minä ajattelin hieman nuuskia ympäriinsä. Matteus ei tässä talossa enää kauaa määrää!" Kristian julisti Terhille, joka katsoi poikaa kauhistuneena. Mitä ihmettä poika oikein puuhasi? Hän vakoili isäänsä, tai no kasvatti-isäänsä, ja juonitteli tätä vastaan. Ja mitä ihmettä olivat puheet siitä, ettei Matteus määräisi talossa? Ei kai Kristian ollut saanut käsiinsä Miikkaelin testamenttia? Ja jos oli, oliko hän osannut vetää siitä johtopäätökset? Terhi mietti miten pitkälle Kristian olisi valmis menemään saadakseen talon, ja säikähti, kun häntä ei yhtään mietityttänyt ajatella Kristian jopa murhatyössä. Millainen kotkanpoika talossa oli kasvamassa kyyhkysen vaatteissa?

Kristianin ja Karoliinan ei tarvinut kauaa mietiskellä salaperäisen illan tapahtumia, sillä jo seuraavana iltana Matteus julisti, että hän ja Emma menisivät naimisiin viikon kuluttua. Talossa alkoi kiireinen hyörinä ja sitä laitettiin juhlakuntoon. Myös Matteus päätti hieman kunnostautua ja pian hänellä oli taas nuoruutensa vartalo.

Matteuksen antama viikko oli kulunut, ja Emma tuli taloon kauniimpana kuin koskaan. Matteus juoksi oitis häntä vastaan ja otti hänet kiihkeään suudelmaan.

He olivat niin innoissaan, että suorastaan huusivat toistensa suihin. Kun Kristian kulki ohi he puhuivat suureen ääneen ruskeista hiuksista. Kristian säikähti, koska Matteuksen puheessa oli kiihtynyt sävy, mutta ei jäänyt kuuntelemaan.

Kun ilta alkoi hämärtyä, seisoivat Matteus ja Emma vihkikaaren alla. Emmalla oli päällään hieno pellavamekko, joka oli paljastunut Matteuksen paketista. Niin he saivat jo toistamiseen sormiinsa sormukset, jotka he olivat pujottaneet toisilleen vuosia ja vuosia sitten.

Kristian katseli avioparia nyrpeä ilme kasvoillaan. Hän toivoi koko sydämestää, että liitto ei aiheuttaisi hänelle ongelmia, sillä silloin hänen täytyisi aiheuttaa ongelmia Matteukselle ja Emmalle.Talo oli ollut hänen jo liki viisitoista vuotta. Tässä vaiheessa hän ei enää luopuisi siitä.

Nyt Matteus ja Emma saivat viimein nauttia hääyöstä.

Pienen odottelun jälkeen toivottavasti tämä uusi osa oli hyvä :D