Tämä osa on sitten varsin lyhyt ja vähäkuvainen (kuten edellinenkin, ja sitä edellinen, ja...), mutta yritän parantaa tarinaa taas seuraavaan osaan. Toivottavasti teillä kaikilla Ursinoiden lukijoilla on ollut mukava vuosi ja tulkoon vuodesta 2009 vielä kymmenen kertaa parempi!
66_01.jpg
Nyt kun Nirkka tiesi menevänsä naimisiin piakkoin, alkoi hän potea jonkin asteista vauvakuumetta. Siksi pikkuveli Olavi sai osakseen paljon hellyttelyä, josta poika oli oikeinkin mielissään.
66_02.jpg
Häitä valmisteltiin kiireesti ja huolella, sillä Reeta halusi vanhimmalle tyttärelleen komeimmat mahdolliset häät. Päivät leivottiin ja siivottiin ja illat Nirkka kutoi vanhoilla kangaspuilla lakanoita ja peitteitä morsiusvuoteeseensa.
66_03.jpg
Ennen Nirkan suurta juhlaa juhlittaisiin talossa kuitenkin kolmea muuta merkkipäivää. Reeta ja Johannes olivat eläneet kiireisen, lapsirikkaan ja monivaiheisen aikuisiän, ja nyt heidän oli aika antaa periksi vuosilleen ja vanhentua. Sitä ennen kuitenkin vielä yksi tulinen suudelma.
66_04.jpg
Aviopari pyörähti yhtä aikaa selkäänsä pidellen.
66_05.jpg
Tässä he sitten istuvat. Reeta ja Johannes. Ajan hammas päästi heidät melkoisen lempeällä käsittelyllä, ryhti kumartui ja hiukset harmaantuivat, mutta sisältä he pysyivät samoina. Reetalla ja Johanneksella ei kuitenkaan olisi varaa vieläkään asettua aloilleen - olihan talon tuleva isäntä vasta kymmenvuotias. Vauhtia ja lastenkasvatusta ei heidän elämästään siis tulisi puuttumaan vielä moneen moneen vuoteen.
66_06.jpg
Sinä päivänä eivät juhlineet pelkästään perheen vanhimmat, vaan myös nuorin. Olavi sanoisi nyt hyvästit lastenhuoneelle ja muuttaisi yläkertaan veljensä seuraksi.
66_07.jpg
Olavi muuttui vain entistä hurmaavammaksi kasvettuaan. Tämä poika tulisi vielä särkemään monen tytön sydämen.
66_08.jpg
Olavilla oli tarmoa vaikka muille jakaa, eikä siis mitään kiirettä vuoteeseen. Elina suostui hauskuuttamaan veljeään ja iltaa myöten heistä tuli jo hyvät ystävykset. Molemmat nauroivat katketakseen toisen hölmöille jutuille, kunnes Reeta hätisti heidät nukkumaan.
66_09.jpg
Matti ja Nirkka tyytyivät hieman hillitympään puuhasteluun - he molemmat maalasivat.
66_10.jpg
Aikkoa harmitti, sillä hänen savenvalannastaan ei oikein meinannut tulla mitään. Huono onni harrastuksen kanssa levitti harmistusta muihinkin aihepiireihin. "Minä en osaa valaa savea! Elina ei koskaan auta minua taloustöissä! Nenäni on kamalan leveä! Huomenna on Nirkan häät ja minulla ei ole mitään kaunista mekkoa!" Aikko valitti itsekseen.
66_11.jpg
Huomenna juhlittaisiin siis komeasti, joten Nirkka tarvitsi pitkät kauneusunet ollakseen hehkeä seuraavana päivänä. Aamuyöstä Minttu tuli kuitenkin maukumaan huoneen lattialle herättäen Nirkan. "Tuhma kissa, pois!" Nirkka komensi, mutta Minttu jatkoi metelöintiä. "Häivy!" Nirkka kivahti, jolloin Minttu nousi mielenosoituksellisen hitaasti ja hiippaili yläkertaan. Nirkka käänsi kylkeä ja yritti saada unen päästä kiinni uudelleen, mutta jännitys seuraavasta päivästä sai hänet pyöriskelemään kauan hereillä.
66_12.jpg
Seuraavana päivänä puolen päivän aikaan viimeisetkin juhlavalmistelut oli saatettu loppuun ja talonväki sekä sulhanen odottivat pihalla morsiammen saapumista. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa (paitsi Matti, joka näyttää olevan yövaatteissa) ja laittautuneet hienoiksi juhlistaakseen Nirkan suurta päivää.
66_13.jpg
Lopulta he kuulivat oven käyvän ja katselijat asettuivat kahteen jonoon muodostaen kunniakujan Nirkalle. Nirkka käveli hitaasti kohti hääkaarta tietäen, miten upealta hän näytti punaisessa silkkileningissään.
66_14.jpg
Itse häätoimitus oli nopea. Nirkka ja Kurtti lupasivat rakastaa toisiaan myötä- ja vastamäessä sekä olla aina uskollisia toisilleen. Saadessaan kultaisen renkaan sormeensa Nirkka tunsi omituista voitonriemua. Nyt tämä rikas ja arvostettu mies olisi ikuisesti hänen.
66_15.jpg
Koivulan tuorein aviopari suuteli perheen taputtaessa ja naisväen pyyhkiessä onnen kyyneliä.
66_16.jpg
Runsaan ja täyttävän hääaterian jälkeen oli aika tanssia. Reeta halusi säestää tanssia viulullaan, jota hän ei ollut soittanutkaan enää moneen vuoteen. Vanha taito löytyi kuitenkin pian ja väki pääsi tanssimaan. Nirkka ja Kurtti luonnollisesti aloittivat tanssin, mutta pian Elina veti Olavin mukaansa tanssimaan ja Johannes tarjosi käsivartensa Aikolle. Mattikaan ei tyytynyt vain seisomaan, vaan kieppui tanssivien parien ympärillä yksinään.
66_17.jpg
Lopulta päivä alkoi kääntyä illaksi ja juhlat kartanolla olivat siltä erää ohi. Nirkka jättäisi nyt perheensä ja ottaisi paikkansa Kurtin vaimona tämän kartanossa. "Siunausta sinulle lapseni", Reeta sanoi kyynelehtien halatessaan Nirkkaa. "Hyvää jatkoa teille kaikille", Nirkka sanoi ja rutisti äitiään, "Olen varma että näemme taas joskus, eihän Kurtinmäki nyt kovin kaukana ole." Kurtti hoputti Nirkkaa kiipeämään hevosrattaille ja niin nuori pari lähti Ursinoiden pihasta.
66_18.jpg
He ajoivat yötä myöten ja varhain seuraavana aamuna Kurtti ja Nirkka saapuivat uuden kotinsa, Kurtinmäen, pihaan. Kurtinmäki oli melko uusi ja vankka kivirakennus, jonka pihapiiriin kuuluivat talli, navetta, kalaisa lampi ja kasvimaa. "Tässä me nyt sitten asumme", Kurtti sanoi, "Mitäs pidät?" Nirkka katseli kaikkea sitä ihastellen ja sanoi: "Tämä paikka on upea!"
66_19.jpg
"Mennään äkkiä sisään, haluan esitellä sinut perheelleni", Kurtti sanoi. Nirkalla kesti hetken tajuta mitä Kurtti oli sanonut ja hän takelteli sitten: "Per-perh-perheellesi? Onko sinulla muitakin perheenjäseniä?" Kurtti käänsi katseensa Nirkkaan ja sanoi: "Tule sisään niin tapaat heidät."

Tekikö Nirkka sittenkään niin hyvät naimakaupat kuin hän kuvitteli? Keitä Kurtin perheeseen oikein sitten kuuluukaan? Nämä asiat selviävät, kunhan saan aikaiseksi tehtyä ekstraosan Mintan ja Nirkan elämästä.