Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Ursinat, paljon onnea vaan!!!
Tämä blogi täyttää siis tänään vuoden! Kunnioitettava saavutus, mielestäni. Vuodessa on ilmestynyt melkein 50 osaa (marraskuussa ei tosin ilmestynyt yhtäkään). Kaiken kaikkiaan osia on ilmestynyt kuukaudessa keskimäärin 3,9. Vuodessa ehtii tapahtua paljon. Siitä kun Sivi aikanaan tuli Koivulaan on kulunut aikaa ja nyt pelissä on kuudes sukupolvi, eli Ursinat ovat jo yli puolen välin. Toivottavasti blogilla on lukijoita vielä seuraavanakin vuonna <3
47_01.jpg
Reeta, johon Matteus oli kiintynyt vasta aivan vähän aikaa sitten, oli ihmeissään, kun isää ei enää ollut missään. Reeta kierteli talossa Matteusta etsien, mutta isää ei näkynyt.
47_02.jpg
Terhi yritti parhaansa mukaan lohduttaa Reetaa, mutta ei puhekyvyttömänä oikein osannut. Niinpä molemmat vain usein itkivät yhdessä. Terhi murehti Matteusta usein, mutta eniten häntä huolestutti kirje. Jos siinä oli jotain tärkeää, se pitäisi saada Reetan luettavaksi mahdollisimman pian. Harmi vain, että Reeta oli vielä niin pieni. Jos Terhi olisi voinut luottaa Karoliinaan, niin hänelle olisi voinut antaa kirjeen luettavaksi, mutta Karoliina ja Kristian olivat aivan liian hyvissä väleissä, jotta Terhi olisi voinut uskoa Karoliinalle jotain niin tärkeää.
47_03.jpg
Kristian käyttäytyi Matteuksen kuoleman johdosta ehkä turhankin huolettomasti. Hän heitti menemään tuosta vaan Matteuksen keskeneräiset työt. Koska Matteus ei ollut jättänyt testamenttia, oli Kristian perinyt koko talon. Reetalle jäisi pieni lakisääteinen osuus rahoista, mutta muuten kaikki kuului Kristianille. Jos Matteuksella tosin olisi vielä jossain testamentti, niin se voisi kumota Kristianin omistusoikeuden. Paitsi kartanon, Kristian omisti myös kaupan. Siellä Kristian ei tosin vaivautunut edes käymään, vaan hän kirjoitti liikkeenhoitajalle, että tämä jatkaisi töitä samaan malliin.
47_04.jpg
Karoliina ei ollut hetkeksikään unohtanut Kristianin "lupausta", joten Karoliina nautti jäljellä olevista vapauden päivistä. Hän pyysi kaivolta apua, mutta kaivo toi pihalle vain muutaman ujon hissukan, joista ei tosiaankaan ollut apua Karoliinan suunnitelmissa. Hän oli nimittäin pohtinut, että rikkaan ja vaikutusvaltaisen miehen vaimosta ei leviteltäisi perättömiä juoruja. Karoliina ei tosin vielä ollut keksinyt keinoa saada itselleen rikas ja vaikutusvaltainen mies...
47_05.jpg
Koska Terhi ei voinut tarjota Reetalle puheopetusta, otti Karoliina asian hoidettavakseen. Karoliina kaivoi hyllystä kirjan, jossa kerrottiin satua kuninkaantyttärestä, joka joutuu hoitamaan koko hovia kuninkaan kuoltua. Reeta piti sadusta ja taputti innostuneena käsiään. Karoliina piti tämän pikkuisen seurasta, kun ei talossa oikeen muutakaan puheseuraa ollut.
47_06.jpg
Kristian sen sijaan ei ollut iloinen: "Tajuatko sinä pikku limanuljaska, että tuo nyytti tuossa lattialla on meidän suurin uhkamme! Jos se oppii lukemaan ja kirjoittamaan, niin se voi huonolla onnella löytää jotain mitä sen ei pitäisi!" "Tajuaako herra kartanonomistaja itse, että tuo nyytti tuossa lattialla ei ole minun suuri uhkani, vaan pelastukseni! Minulle sopisi erittäin hyvin, että se löytäisi jotain sopimatonta!" "Varo sanojasi tyttö! Jos kerrot tuolle  räkäpallerolle mitään tietämisen arvoista, sinä tulet katumaan!" "Kristian, varo sanojasi. Reeta on ehkä pieni, mutta puhetta hän ymmärtää." "Kiitos sinun! Tuo puheopetus ja lukeminen loppuvat tältä paikalta, tuliko selväksi?" Kristian marssi tiehensä, ja Reeta katseli ihmeissään lattialta. "Lue lisää!" Reeta vinkui vaativasti, mutta Karoliina pörrötti hänen tukkaansa surullisesti. "Ehkä joku toinen päivä", Karoliina huokaisi.
47_07.jpg
Terhi oli päättänyt viedä Reetan pihalle isää katsomaan, joten eräänä lämpimänä kesäaamuna Terhi talutti Reetan hautausmaalle. Reeta seisoi pitkän aikaa haudan edessä. Ilman sanojakin hän tuntui ymmärtävän, että isä ja äiti olisivat nyt täällä, eivätkä palaisi.
47_08.jpg
Ahkeran harjoittelun tuloksena Terhi oli oppinut muovaamaan yhä vaativampia astioita savesta. Niistä Terhi aikoi koota Reetalle lahjan, jonka tämä aikanaan saisi myötäjäisinä.
47_09.jpg
Eivät myötäjäiset ihan vielä ajankohtaisia olleet, mutta Reetan kasvamista ei voinut olla huomaamatta. Kaksi Ursinan suvun kaunotarta seisoi yhtä aikaa kakun ääressä, kun Karoliina avusti Reetaa kasvamisessa.
47_10.jpg
Reeta oli edelleen mitä hurmaavin lapsi. Ursinoiden nenä istuu suvussa kuin tauti, samoin punaiset hiukset periytyvät ahkerasti. Emman silmät Reetalla sentään on, sekä samanlaiset huulet. Nätti tyttö kaiken kaikkiaan. Reetan syntymäpäivä oli sattunut sellaiseen aikaan, että koulussa oli taukoa jonkun aikaa, joten vielä hän ei päässyt koulun penkkiä kuluttamaan - eikä oppinut lukemaan.
47_11.jpg
Juhlien jälkeen Matteuksen surullinen haamu tuli taloon vierailulle. Reeta ei sitä huomannut, mutta Matteus oli selvästi surullinen, ettei saanut oppia tuntemaan pientä tytärtään.
47_12.jpg
Kristian oli taas sujauttanut muutaman ylimääräisen kolikon Lulu-piian nahkakukkaroon, mistä kiitollisena Lulu heittäytyi Kristianin kaulaan, unohtaen täysin, että se ei ollut kovin soveliasta käytöstä palkollisen taholta isännälle.
47_13.jpg
Kristian ei kuitenkaan pahastunut halauksesta, sillä hän oli edelleen täysin ihastunut Luluun.
47_14.jpg
"Kuule Lulu", Kristian mutisi, "Kunhan tässä vielä muutama vuosi kuluu, niin haluaisitko tulla vaimokseni tähän taloon?" "Oi Kristian-herra, kysyttekö te tuota tosissanne?" Lulu henkäisi. "Niin tosissaan kuin vain mies voi olla"; Kristian julisti, mihin Lulu vastasi kiihkeästi: "Se olisi minulle mitä suunnattomin kunnia. Tietysti minä suostun!" Kristian oli helpottunut, sillä hän oli pelännyt, että tällä naisella olisi jo kihlattu jossain muualla.
47_15.jpg
Yläkerrasta pari siirtyi viileään kesäiltaan rentoutumaan poreammeeseen. Kristian ei saanut silmiään irti Lulusta, ja Kristianin onneksi, Lulukin näytti varsin kiinnostuneelta.
47_16.jpg
"Tiedätkö mitä Karoliina?" Reeta sanoi halatessaan tätä illalla, "Minulla oli tänään tosi hauska päivä!" "Mukava kuulla pikkuinen", Karoliina sanoi. Karoliina oli todella kiintynyt Reetaan, jota hän piti pikkusiskonaan. Karoliinaa vain suretti se, mitä Kristianilla oli Reetan varalle.
47_17.jpg
"Hyvää yötä Karoliina!" Reeta sanoi kömpiessään peiton alle. Karoliinan mieleen tuli eräs asia, eikä hän voinut vastustaa kiusausta sanoa: "Sitä samaa toivotan sinulle siskoseni. Olkoot unesi turvattuja ja rauhaisia!" "Mikä ihme tuo oli?" Reeta kysyi unisesti. "Älä välitä, minä kerron sinulle joku päivä", Karoliina sanoi ja käänsi kylkeä.
47_18.jpg
Aamulla Karoliinan hyvä tuuli oli kuitenkin haihtunut. Karoliina nautti kun sai nukkua pitkään ja herätä auringonpaisteeseen. Karoliina ei kuitenkaan voinut olla miettimättä kuinka kauan tätä onnea kestäisi. Hän oli varma, että kunhan Kristian alkaisi pomottaa, ei hän enää nukkuisi aamuisin pitkään.
47_19.jpg
Reeta ei onneksi tiennyt vielä mitään häneen kohdistuvista suunnitelmista, vaan sai viettää iloista lapsen elämää. Reeta oli hyvin kiinnostunut musiikista, joten hän opetteli soittamaan viulua. Kristian tuhisi itsekseen, että viulu oli rahvaanomaisten pelimannien soitin, mutta Terhi ja Karoliina pitivät Reetaa hyvin taitavana.
47_20.jpg
Terhin tietämättä Matteus oli aikanaan sittenkin vienyt hänen keramiikkaansa myyntiin kauppaan, jossa eräs paikallinen taiteentuntija oli ne löytänyt. Tämä taiteentuntija oli sitä ihmistyyppiä, jolla oli liikaa rahaa ja vapaa-aikaa, niinpä hän halusi lahjoittaa Terhille kunniakirjan loisteliaasta harrastelijatyöstä. Terhi oli kunniasta hieman hämillään, mutta ei luonnisesti pannut pahekseen odottamatonta huomionosoitusta.
47_21.jpg
Pian kävi ilmi, etteivät Reetan loistavat musiikin lahjat rajoittuneet viuluun ja kattiloihin, vaan hän hallitsi myös pianonsoiton taidon. Terhi taputti innoissaan käsiään Reetan soitannalle, mutta ilo ei ollut aivan niin viatonta, kuin Terhi olisi halunnut. Ylihuomenna alkaisivat Reetan opinnot, joten pian olisi aika näyttää kirje Reetalle, ja ehkä päättää tämän huolettomat lapsuuspäivät. Tavallaan Terhi pelkäsi, että kirje ei ehkä olisikaan se mitä hän toivoi, vaan että siinä olisi jotain niin arkista kuin Matteuksen kirje sisarelleen Maarialle luostariin. (Maaria oli vielä ainakin viime kuulumisten mukaan ollut hyväkuntoinen ja pirteä, tietystihän hänkin oli vanhentunut jo kuolleiden veljiensä tavoin)
47_22.jpg
Reetan opiskelut eivät tuottaneet päänvaivaa ainoastaan Terhille, vaan myös Kristian oli hyvin kiinnostunut Reetasta. Opittuaan lukemaan Reeta voisi hyvinkin löytää ja pystyä lukemaan Matteuksen mahdollisen testamentin. Kristian oli melko varma, että se oli vielä jossain talossa, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan missä. Kristian oli pohtinut paikkoja, joihin Matteus olisi voinut kätkeä niin tärkeän paperin, mutta hänen mieleensä ei tullut mitään (ellei talossa sitten ollut jossain jotain salaluukkua). Kristian tosin uskoi Terhin tietävän sen sijainnin, mutta Kristian tiesi, ettei saisi Terhiä paljastamaan hänelle testamentin olinpaikkaa. Karoliinalle hän ei voisi kertoa testamentista. Karo oli hänelle niin vihainen, että voisi paperin löydettyään viedä sen viranomaisille. Siinä vaiheessa eivät Kristianin valheet auttaisi, vaan hän joutuisi puille paljaille. Ihantellisessa tapauksessa Terhi heittäisi henkensä ennen ylihuomista, jolloin Kristian voisi helposti estää Reetalta kaikenlaisen koulutuksen ja alistaa hänet pieneksi kotipalvelijaksi. Kaiken kaikkiaan Kristian ei päässyt asiassa puusta pitkään, vaan hänen täytyisi odottaa ja katsoa ja yrittää aina siinä sivussa heitellä kapuloita rattaisiin. Niinpä Kristian käänsi kirjansa sivua ja yritti kiinnostua yrttien parantavista vaikutuksista.
47_23.jpg
Seuraavana iltana talon hiljennyttyä Terhi hiipi kirjahyllylle tarkistamaan, että kirjaa ei oltu viety. Näin ei onneksi ollut, vaan kirja ja kirje sen välissä olivat vanhalla paikallaan. Kirje pitäisi saada Reetalle niin pian kuin mahdollista, sillä aika juoksi nyt sekä Terhiä että Kristiania vastaan. Kristianille olisi sitä pahempi, mitä enemmän aikaa kuluisi ennen Terhin poistumista ja Terhi taas pelkäsi aikansa loppuvan kesken. Nähtäväksi jää kumpi heistä sitten on Onnettaren suosikki.
47_24.jpg
Seuraavana aamuna varhain Terhi oli jo laittanut aamiaista lapsille, ja oli nyt hyvästelemässä pientä koululaista. "Olethan täällä minua vastassa illalla?" Reeta kysyi ja Terhi lupasi olla.
47_25.jpg
Teinit ja Reeta eivät käyneet samaa koulua, mutta heidän koulumatkansa oli lähes sama. Karoliina lupasi saatta Reetan kouluun ja olla tätä vastassa illalla.
47_26.jpg
"Terhiii! Minä tulin!" Reeta huusi illalla heti oven suusta. Terhi kiiruhti halaamaan pientä koululaista. "Minulla on kamala nälkä ja meille annettiin kamalasti tehtäviä!" Reeta valitti, "mutta kunhan olen syönyt ja tehnyt ne niin lupaan kertoa sinulle kaiken koulupäivästäni. Mene vaikka lepäämään siksi aikaa." Terhi pörrötti pikkuisensa tukkaa. Tämä lapsi oli todellakin älykäs.
47_27.jpg
Terhi todellakin tunsi itsensä väsyneeksi. Kummallista miten ihan tavallisetkin taloustyöt olivat tänään väsyttäneet. 'Olenkohan tulossa sairaaksi?' Terhi pohti puoliunessa. Pian Terhin ajatukset alkoivat kulkea tuttuja uria. Terhi pohti voisiko Karoliinalle sittenkin uskoa salaisuuden. Tämä ei viime aikoina enää niinkään ollut liehitellyt Kristiania, jos kiire tulisi niin häntä voisi ajatella.... Sitten uni vei Terhin mennessään.
47_28.jpg
"Terhi-rouva? Oletteko hereillä?" kuului pieni kuiskaus oven suusta. Terhi heilautti kättään merkiksi että oli kuullut ja herännyt. Kauheaa miten raskaalta liike olikaan tuntunut! Hän todellakin taisi olla sairas. Terhi heitti peiton päältään ja heilautti jalkansa lattialle. Kylläpä lattia olikin kylmä! Sille pitäisi tehdä jotain ennen syksyä. Terhiä alkoi yskittää ja Reeta katsoi häntä huolestuneena oven suusta. Ehkä olisi viisainta pysyä sängyssä, vanhuus alkoi tosiaankin jo painaa. Kasvojen juonteetkin olivat viime aikoina vain syventyneet. "Jaksatteko te nousta?" Reeta kysyi ja Terhi nyökkäsi ponnekkaasti päätään.
47_29.jpg
Terhi sai ponnistauduttua pystyyn, mutta äkkiä hänen ja Reetan väliin ilmestyi tumma hahmo. "Tulin noutamaan sinua Terhi", Viikatemies sanoi kumealla äänellään. "Ei, ei vielä, minä pyydän!" Terhi aneli, "Minun täytyy tehdä eräs asia!" Yhtäkkiä Terhi huomasi pystyvänsä puhumaan taas aivan normaalisti. "Mikä teitä tämän talon asukkeja vaivaa?" Viikatemies kysyi huvittuneesti, "Matteuskaan ei ollut vielä valmis lähtemään." "Miksi sitten viet meidät ennen kuin olemme valmiita?" Terhi kysyi ja alkoi sitten huutaa Reetalle: "Reeta, mene yläkertaan ja etsi kirjahyllystä kirja, jonka välissä on kirje!" "Rauhoitu vanhus! Tuo lapsi ei kuule sinua", Viikatemies määräsi ja Terhi sulki suunsa heti: "Luuletko, että minä pidän siitä, että raastan ihmiset pois rakkaidensa luota? Kaikki rakastavat Elämää, mutta Kuolemalta he anovat armoa. He eivät ymmärrä, että asiat järjestyvät, jos ovat järjestyäkseen, eikä siihen heitä tarvita. Jos olet pelannut korttisi oikein, niin sinulla ei ole mitään hätää. Tule nyt!" Kuunneltuaan Viikatemiestä, Terhi otti alistuneena tämän tarjoaman juoman ja loi vielä viimeisen rakastavan silmäyksen Reetaan.
47_30.jpg
Heti kun synkkä Viikatemies oli poissa, uskalsi Reeta puhjeta itkuun. Terhi oli aina ollut Reetan mummo, ja nyt häntä ei enää ollut. Reeta oli syystäkin surullinen, sillä hänen viimeinen luotettava aikuisensa oli poistunut. Karoliina juoksi huoneeseen kuullessaan Reetan itkun, ja talutti hysteerisen pikkuisen pois.
47_31.jpg
Kristian ei kuitenkaan antanut tytöille kahdenkeskeistä aikaa, vaan istutti heidät sohvalle. "Kristian, ei tänään, Reeta on järkyttynyt ja surullinen, syystäkin", Karoliina yritti, mutta Kristian vaiensi hänet käden liikkeellä: "Siinä tapauksessa pieni lisäjärkytys tuskin haittaa", Kristian sanoi kylmästi. Reeta veti terävästi henkeä, sillä itkeminen alkoi jo vaikeuttaa hengittämistä. "Hiljaa siinä!" Kristian sähähti, ja Reeta vaikeni äkisti. Hän ei ymmärtänyt miksi isoveli yhtäkkiä kohteli häntä niin huonosti. Kristian rykäisi ja aloitti sitten turhankin mahtipontisella äänellä: "Kuten varmasti tiedättekin, minä olen tämän talon virallinen omistaja. (Ei kai? Karoliina ajatteli pilkallisesti) Nyt kun vanhasta polvesta ei ole jäljellä enää yhtään jäsentä, minä aloitan tässä talossa uuden kurin."
47_32.jpg
"Koska talossa ei enää ole taloudenhoitajaa, sinä Karoliina saat alkaa hoitamaan niitä tehtäviä. Reeta auttaa sinua parhaansa mukaan. Teillä kummallakaan ei ole enää mitään asiaa kouluun, eikä sen puolin kylillekään. Kohtelette minua kuin oikeaa isäntää ja tottelette minua kaikessa. Olenko esittänyt asiani kyllin selvästi?" Kristian lopetti vaarallisella äänellä.
47_33.jpg
Molemmat tytöt puhkesivat yhtä aikaa ääneen, mutta Reeta huusi kovempaa: "Oliko tuo pila? Enkö minä saa enää koskaan opiskella koulussa?" "Et, senkin räkänokka", Kristian sanoi, "Ja muutenkin sinun vapautesi tulee vähenemään huomattavasti. Vastedes et puhu ellei sinua puhutella, et väitä vastaan, etkä etenkään pimputa mitään soitinta, silloin kun minä olen talossa."
47_34.jpg
Reeta haukkoi henkeään sanattomana, jolloin Karoliina pääsi ääneen: "Mitä luulet kylällä sanottavan, kun Ursinoiden tytöt yhtäkkiä katoavat näkyvistä?" "Älä siitä huoli Karoliina-pienoinen. Minä kyllä tiedän mitä sanoa uteliaille", Kristianin ääni paljasti, että siinä oli pieni muistutus asioista, jotka Kristian oli Karoliinalle kartonut muutama viikko sitten.
47_35.jpg
"Minä haluan mennä kouluun", Reeta vikisi, jolloin Kristian nousi ja läimäytti häntä kasvoihin. Reeta ja Karoliina molemmat kirkaisivat yhtä aikaa. "Mitä minä sanoin vastaan väittämisestä?" Kristian sanoi myrkyllisesti, "Sinä tottelet minua tai tulet katumaan syntymääsi. Nyt menet vaihtamaan päällesi vaatteet, jotka sopivat säälittävälle palvelustytölle. No, menetkö vai täytyykö minun kantaa sinut?" Kristian tiuskaisi kärsimättömästi, mihin Reeta vikisi vastaukseksi: "Älä koske minuun!"
47_36.jpg
Kun Reeta sai koottua itsensä lattialta ja lähdettyä, Karoliina alkoi raivota: "Oletko nyt sitten tyytyväinen itseesi senkin rotta?" "Minä olen jo varoittanut sinua Karo", Kristian sanoi jo tyynemmin, sillä Karoon hänellä oli selvä henkinen yliote, "Nyt siistit suusi ja painut vaihtamaan vaatteesi. Ja katso, että se pieni kirppu sitoo hiuksensa."
47_37.jpg
Kun tytöt viimein kelpasivat herra Kartanonomistajalle, niin heitä olisi tuskin enää tunnistanut samoiksi tytöiksi, jotka aamulla lähtivät niin sievinä kouluun. Karoliina kirosi Kristiania kaikilla tuntemillaan karkeilla kirosanoilla, joita naisen ei tulisi edes osata, saati käyttää, ja Reeta katsoi häntä anovasti. Reetalle oli tänään tapahtunut niin paljon, että kaikki oli jotenkin sekaisin. Reeta toivoi, että huominen toisi mukanaan jotain vastauksia.

Lopuksi muutama kuva Koivulasta. Osan 7 alusta voi kurkata, miltä Koivulassa näytti, kun Ursinoiden kartano oli vasta rakennettu.
Koivulapohjoinen.jpg
Koivulahan sijaitsee kukkuloiden reunustamassa laaksossa, ja tässä on laakson pohjoinen puoli. Muuri on melko tarkkaan itä-länsi suuntainen, ja samaan suuntaan kulkevat myös kaksi Koivulan asutetuinta katua - Kanervakatu ja Puolukkatie, niillä asuu suurin osa vähemmän pelattavista perheistä. Ursinoiden kauppakin sijaitsee täällä. Se on tuossa keskineliön vasemmassa alanurkassa oleva pitkä ja tumma rakennus. Muurin ulkopuolella on yksi talo, jossa asuu Kaarina, ja siinä talossahan eivät kunnialliset perheen isät pahasti käy, tai jos käyvät, siitä ei puhuta kotona illallispöydässä.
Koivulaetel.jpg
Laakson etelä päässä asuu ns. hienompaa väkeä, tai ainakin talot ovat isompia ja kauempana toisistaan. Piste sille, joka löytää Ursinoiden kartanon.
Koivulakeskusta.jpg
Tässä kuvassa vielä lähemmin keskusta. Kuvassa näkyy myös yläreunassa von Mergien kartano ja keskellä vasemmalla Ursinoiden. Alkuajoista kylään on tullut uusia yhteisötonttejakin. Ursinoiden kauppa luonnollisesti, sen lisäksi Koivulaan on rakennettu toinen tori, joka on aivan Ursinoiden vieressä, sekä hautausmaa. Sen viereen on rakenteilla kunnollinen kivikirkko, mutta hanke on toistaiseksi jäissä rahojen puutteessa (byrokratialta ei välty edes keskiajalla).

Käyhän myös vilkaisemassa sukupuuta, sillä vuosipäivän kunniaksi sekin on päivittynyt!