Nyt jos kokeeni sitten menevät pilalle voin syyttää teitä siitä, kun pakotitte minut keskittymään tähän tarinaan. Seuraavaa osaa saa sitten odottaa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen.

Miikkaeli taitteli Matteuksen kirjeen sekaisten tunteiden vallassa. Vai ei ollut pojalle koulutus kelvannut ja lisäksi tämä oli kaapannut naisen luostarilta. Miikkaeli muisteli millainen oli itse ollut opiskelijapoikana, koko ajan naisten perään hinkumassa ja mihin se oli hänet vienyt! Vielä enemmän Miikkaelia oikeastaan ihmetytti Markuksen sopuisa luostariin asettuminen. "Markus haluaa jäädä luostariin ja hänelle sopii että minä tulen kotiin", oli Matteus kirjoittanut. Kirje näytti viipyneen matkalla sen verran, että Matteus saattaisi olla vaimonsa kanssa tulossa jo huomenissa. Nikola otti uutisen innoissaan vastaan ja alkoi kuumeisesti suunnitella juhla-ateriaa poikansa kotiin paluun kunniaksi.

Aurinko oli hiipinyt vasta vähän matkaa taivaanrantaa pitkin, kun pihatien sora ratisi ja vaunut jättivät Matteuksen ja Emman pihamaalle.
"Täällä me sittten asumme", Matteus sanoi ja Emman ilme kieli kunnioitusta ja lievää pelkoakin.

Nikola suorastaan pursui intoa ja istutti Matteuksen ja miniäkokelaansa pöytään marjapiirakan ääreen. Matteus yritti kertoa syövänsä tätä nykyä oikeastaan pelkkiä juustoleipiä, mutta ei saanut suunvuoroa Nikolan hilpeältä höpötykseltä.

Matleena tunsi olonsa hieman orvoksi kotona ja lähti torille katselemaan hienoa kangasta hääleninkiinsä.  Hänen katsellessaan kankaita hänen silmäkulmaansa osui paljon kiintoisampi havainto.

"Voi Carl, ihana nähdä sinua!" huudahti Matleena ja syöksyi Carlin kaulaan.

Carl oli ilmeisen hämmästynyt Matleenan kohtaamisesta, mutta suuteli tätä hanakasti.
"Tällä kertaa en anna sinun karata käsistäni!" vannoi Matleena ja alkoi kiskoa Carlia hevosensa kyytiin.

Matleenan ja Carlin tie vei majatalolle. Ei kai tuo tyttö ole tekemässä jotain typerää?

Heidän määränpäänään oli yläkerran huoneen upottava samettiverhoilla varustettu parivuode.

Lemmenhuumassaan kumpikaan ei enää ajatellut järkevästi ja tunnelma muuttui jo vaarallisen kiihkeäksi.

Lopulta pari sukelsi peiton alle ja sanat "siveys" ja "kunniallisuus" heitettiin nurkkaan samaa kyytiä vaatteiden kanssa.

Kartanolla muu porukka oli autuaan tietämätön Matleenan seikkailuista. Matteus kirjoitti kirjettä Markukselle, jossa hän pyysi tätä saapumaan niin pian kuin suinkin häihin.

Emma ei vielä ollut ihan sinut talonväen kanssa, joten hän tyytyi kutomaan kangaspuilla ja pitämään mahdollisimman vähän melua itsestään.

Matteus sai vihdoin perehdytettyä Nikolan uuteen juustoleipä innostukseensa ja rouskutti nyt innoissaan rapeaa ja juustoa tursuavaa leipäänsä. Kymmenes leipä menossa! Tätähän täytyy juhlia jollain.

Lopulta Markus saapui ja Nikola oli heti iloissaan poikaansa vastassa.
"Ihana saada lapset taas kotiin", Nikola julisti rutistaessaan Markusta.

"Missäs tämä sinun pääsi sekoittanut morsian nyt piileskelee?" Markus härnäsi Matteusta löydettyään tämän yläkerran lemmikkihuoneesta.
"Piileskelee täällä jossakin", vastasi Matteus, "ei halua, että minä näen häntä ennen häitä, se on kuulemma perheen vanha tapa", Matteus selvitti ja lähti sitten pellolle Miikkaelin seuraksi.

Markus jäi lemmikkihuoneeseen rapsuttelemaan Nekkua ja Toffeeta ja hänen selkänsä takaa kulki joku täyttämään ruokakuppia. Markus katseli kiinnostuneena tätä naista, joka näytti kumman tutulta.

Markus henkäisi kiivaasti, kun nainen kääntyi ja Markus tunnisti hänet Emmaksi. Emma puolestaan tuijotti Markusta typertyneenä. Hän ei ollut huomannut miestä tullessaan huoneeseen ja vielä enemmän hän järkyttyi miehen ollessa Markus. Mitä ihmettä hän täällä teki?

Markus toipui hämmästyksestä nopeammin ja veti Emman kiinni itseensä: "Tulehan tervehtimään. En tiennytkään että Matteus on kutsunut koko luostarin. Olisit kertonut niin me olisimme voineet tulla samoilla vaunuilla."

Emma taisteli saadakseen Markuksen kädet pois ympäriltään ja sähähti sitten:
"Älä koske minuun, minä aion olla kunniallinen vaimo Matteukselle. Mikä ihme sinut on tänne tuonut?"
"Olen Matteuksen kaksoisveli, jos kiinnostaa", ilmoitti Markus, "Vai on isoveli kaapannut minun naiseni?" hän jatkoi pohdiskelevaan sävyyn murhanhimoinen ilme kasvoillaan.
"Emma-kulta, me lähdemme Matleenan kanssa miesten avuksi peltotöihin. Kai sinä pärjäät täällä illan? Tulomme saattaa mennä aika myöhään", kuului Nikolan huuto alakerrasta ja pian sen jälkeen oven kolahdus.
"Sattuipa sopivasti", Markus myhäili, "nyt sinua ei kukaan kaipaa moneen tuntiin." Tämän sanottuaan Markus lähti retuuttamaan Emmaa portaita alas.

Markus vei Emman perässään toiseen talon makuuhuoneista ja kolautti salvan perässään kiinni.
"Jos Matteus viekin minulta naisen, vien minä häneltä jotain melkein yhtä nautinnollista. Viime kerralla oli niin hauskaa, että pääset nauttimaan ennen aikaisesta hääyöstä kulta", Markus sanoi avatessaan Emman mekon nyörejä tytön pannessa tiukasti hanttiin.
"Älä yhtään pyristele kulta, minulla on runsaasti aikaa", Matteus sanoi Emman kiljunnan hiipuessa lohduttomiksi nyyhkäisyiksi.