Olen tämän päivän viettänyt kotona kuumeessa, joten mitäs sitä parempaakaan tekemistä kuin kirjoittaa jatkoa Ursinoille.

Matteus oli totaalisen kyllästynyt lastenhoitoon. Ne kakarat kun kiljuivat tai kitisivät ruokaa koko ajan. Nyt ne olivat molemmat nukahtaneet ja Matteus pääsi livahtamaan kartonon vieressä sijaitsevalle torille ruokaa ostamaan. Nyt Matteus ensi kertaa havaitsi naapurissa olevan torin kätevyyden. Siellä ehti piipahtaa nopeasti lastenhoidollisten velvollisuuksien lomassa, vaikka kyllä sieltä lähti myös meteliä pilaamaan kartanon rauhaa. Matteusta ei kyllä yhtään huvittanut palata kotiin, kun hän poistui ruokakojulta hän sai hyvän ajatuksen.

"Iso tuoppi vahvinta olutta mitä löytyy", Matteus jyrähti ja laittoi pöydälle muutaman pronssisen kolikon. Krouvari myhäili tyytyväisenä kaataessaan juomaa kolpakkoon - potentiaalinen asiakas kiikarissa.

Matteus asteli pöytään, jossa kaksi asiakasta siemaili maltillisesti juomiaan. "Istukaahan pojat seuraan vähäksi aikaa", Matteus jyrisi, "Minä tarjoan".

Miehiä ei kuitenkaan kiinnostanut kovaa vauhtia humaltuva seuralainen, joten he poistuivat kiireesti. 'Ei sitten', Matteus ajatteli, 'osaan minä pitää hauskaa yksinkin.'

Ja juuri niin Matteus tekikin. Seuraavien tuntien aikana hän täytti ja tyhjensi tuoppiaan ahkerasti, kunnes salakavalasti pimentyvä ilta sai hänet havahtumaan. Kristian ja Karoliina olivat kaksin kotona. Mitä hän olikaan mennyt tekemään?

Kotona hän odotti kaksi kehdoissaan rääkyvää pienokaista nälkäisinä ja haisevina. Matteus hoiti heidät kömpelösti ja painui sitten vuoteeseen.

Seuraavana aamuna Matteusta vaivaisi armoton päänsärky. Yöllä olivat haamut taas vaellelleet pitkin taloa ja pitäneet meteliä. Niinpä aamulla Matteus meni heti ensi töikseen hautausmaalle ja siirsi Matleenan särkyneen uurnan hautausmaan siunattuun multaan. Samalla Matteus teki myös päätöksen. Rappio tässä talossa sai nyt riittää. Taloon kaivattiin naista pitämään järjestystä ja ennen kaikkea hoitamaan lapsia.

Ja niin taloon sitten tuli Terhi. Rautarouva, jonka mies oli kuollut ja lapset muuttaneet kauas pois.Lapsia Terhi kohteli kuin omiaan. Kristian oppi hänen käsittelyssään nopeasti kävelyn jalon taidon ja Karoliina rakasti leikkiseuraansa.

Terhi oli korvaamaton apu Matteukselle. Nyt hän itse saattoi tehdä nopeasti aamujuustoleipänsä ja suunnata sitten töihin, kun Terhi syötti ja puki vastaan hangoittelevat lapset. Terhi (kuten jokainen Koivulan vanha rouva) oli perillä Ursinoiden asioista sen verran, että tiesi Karoliinan olevan kuolleen Matleena tytön avioton lapsi ja Kristianin olevan talon tuleva perijä, joten hierarkian mukaisesti Kristian syötettiin ja puettiin aina ensin ja hänen opettamisensa oli etusijalla.

Ei Terhi tietenkään väheksynyt Karoliinaa, joka oli oikeastaan suloinen, joskin kovin tempperamenttinen tyttö. Toisin kuin torilla kiertävät juorut väittivät Matteus selvästi piti lapsista, eikä humalapäissään hakannut näitä.

Kun lapset muutaman hetken viettivät päiväunilla, sai Terhi hengähdettyä ja syötyä itsekin. Hänen tehtäviinsä kuului myös talon siistinä pitäminen, joskin siiheen puuhaan hän ei ollut ehtinyt vielä koko päivänä. Heti kun ruokalautanen oli tyhjä, alkoi lastenhuoneesta kuulua vaativaa itkua. 'Tässä sitä taas mennään', Terhi huokaisi.

Kun lapset vihdoin olivat tyytyväisiä, oli Terhillä hieman aikaa siistiä paikkoja ennen Matteuksen tuloa. Lastenhoito ei kyllä ollut muuttunut yhtään sitten Terhin nuoruuden, pottien sisältö oli edelleen yhtä inhottavaa.

Yö sentään oli täysin Terhin omaa aikaa - kuuteen asti aamulla. Sitten Karoliina puhkesi äänekkääseen itkuun lastenhuoneessa ja lastenhoitourakka alkoi taas alusta.

Kun lasten syntymäpäivät alkoivat lähestyä, Terhi huolestui heidän retuperälle jääneen koulutuksensa suhteen. Nyt eivät enää auttaneet perinteiset keinot, joten kellarista kaivettiin pölyttynyt mahtimaitokone, jota oli viimeksi käytetty Piritan ja Rikhardin opettamisessa! Nyt se oli kuitenkin ehdoton apu Kristianille, joka oppikin lopulta puhumaan.

Lapsosista vanhempana Karoliina juhli (tai juhli ja juhli) syntymäpäiviään ensin. Matteus ei ollut paikalla todistamassa sisarpuolentyttärensä kasvua, mutta Terhi oli sitäkin innokkaampi. Hän oli muutamassa kuukaudessa jo ehtinyt kiintyä näihin lapsosiin.

Karoliinasta sukeutui varsin suloinen tyttö, joka muistutti kovasti äitiään. Hiukset olivat yhtä kiharat kuin Matleenalla nuorena, tosin huomattavasti vaaleammat. Kenties salaperäisen isän peruja?

Karoliina halasi onnellisena Terhiä, joka oli hänelle kuin oma äiti tai pikemminkin isoäiti.

Terhin vapaa-aika lisääntyi huomattavasti, kun talossa oli yksi taapero vähemmän. Karoliinan huhkiessa koulussa Terhi saattoi keskittyä kutomiseen ja talouden hoitoon. Ursinoiden talossa oli paljon mielenkiintoisia kirjoja, joiden tutkiskelu kiinnosti Terhiä kovasti.

Iltasella, kun läksyt oli tehty, mutta uni ei vielä tullut, istui Karoliina kangaspuiden ääreen ja alkoi kutoa. Muutaman kerran kävi Terhi häntä neuvomassa, mutta tyttö pärjäsi vallan mainiosti yksinkin.

Sitten yhtäkkiä Rikun haamu ilmestyi säikäyttäen pienen kutojan. Terhi lohdutteli Karoliinaa ja vei hänet sitten yläkertaan nukkumaan.

Lasten- ja kodinhoidon lomassa kenellekään ei ollut jäänyt aikaa pitää huolta kasveista. Kaksi rivillistä kurkkuja oli jo ehtinyt kuolla, eikä muillakaan kasveilla hyvin mennyt.

Matteuksen töihinlähtö sattui sopivasti samaan aikaa kuin Karoliinan koulunmeno, joten Matteus kuljetti hänet koululle komeasti hevosen selässä. "Kiitos isä", Karoliina sanoi kivutessaan alas hevosen selästä. Matteus ei osannut sanoa siihen mitään ennen kuin Karoliina olikin kadonnut koulun ovesta sisään.

Kristianin vähäksi aikaa nukahdettua Terhi riensi pelastamaan puutarhaa ja korjaamaan sen laihaa satoa. Ei Ursinoilla toki ruuasta puutetta ollut ja rahasta vielä vähemmän, mutta kuihtunut puutarha ei ollut kovin mieltäylentävä näky.

Kaiken kiireen keskellä Viiru ja Nekku olivat jääneet vähälle huomiolle. Ruokakupit muistettiin täyttää, mutta muuta hoitoa ne eivät saaneet. Niinpä Viiru oli sitten saanut tarpeekseen ja karannut etsimään parempaa kotia. Nyt Nekku sai yksin kököttää korissaan yläkerrassa.

Kun Viirun katoaminen huomattiin, niin Terhi ja Matteus käyttivät illan Viirua etsiskellen ja huudellen. Kissaa ei kuitenkaan kuulunut takaisin. Kylän rankkurille ilmoitettiin kissan katoamisesta, mutta Viiru oli jo niin vanha kissa, ettei sen löytymisestä ollut kovin suurta toivoa.

Kaiken hulinan keskellä olivat lopultakin Kristianin syntymäpäivät ja Kristianilla olikin kakku ja Matteus itse huolehti pojan kasvattamisesta.

Kristianista tuli suloinen nuori mies, jolla riitti tarmoa vaikka muille jakaa.

Myöhään illalla Ulrikan haamu tuli tapaamaan Matteusta: "Etkö sinä onneton mies tajua mitä tässä talossa on meneillään? Katso Kristiania ja muistele miksi heitit Emman täältä ulos. Pojassa ei ole yhtään sinun näköäsi myönnä pois." Matteus tuijotti vielä kauan kauhistuneena eteensä, kun Ulrikan henki oli jo poistunut. Voisiko tuo vanha nainen olla oikeassa?

Ja sehän selviää vain lukemalla seuraavia osia.