Uusi jakso on täällä taas. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki sille, joka arvaa kuka alussa oleva vanha nainen on, ennen kuin se kerrotaan tekstissä!

Sen jälkeen kun Emma oli lähtenyt Ursinoiden kartanosta, hän oli kierrellyt taloissa vahtien lapsia, autellen heinätöissä sekä muissa väkeä vaativissa hommissa. Palkaksi hän oli ottanut vain ruoan ja yösijan, mutta nyt elettiin niin huonoja aikoja, että kellään ei ollut varaa pitää talossaan ylimääräistä suuta. Niin Emma oli joutunut kylän köyhäintalolle luteitten ja sairaitten sekaan.
39_01.jpg
Emma laitteli ruokaa asukkaille, kun eräs vanhus sanoi rukin äärestä: "Sinä olet ollut kumman hiljainen viime aikoina. Onko jotain sattunut?" Emma oli yrittänyt olla ajattelematta välikohtausta torilla, sillä hän pelkäsi seurauksia, jotka voisivat kohdata häntä, jos Matteus veisi asianviranomaisille.
39_02.jpg
Emma alkoi itkeä ja vanhus nousi lohduttamaan häntä. "Oi, älä itke lapsi kulta. Auttaisiko jos kertoisit koko tarinan minulle?" hän kysyi. Emma naurahti epävarmasti, mutta nyökkäsi kuitenkin.
39_03.jpg
Vanhus istutti Emman sohvalle. Hän ei hoputtanut, vaan antoi Emman rauhassa kuivata kyyneleensä ja päättää mistä aloittaa. Lopulta Emma rauhoittui ja aloitti kertomisen.
39_04kollaasi1.jpg
Kaikki alkoi luostarilta. Minä olin joutunut sinne vasten tahtoani vanhempieni kuoleman jälkeen ja kaipasin miehen syliä. Kerran pihalla törmäsin munkkikokelaaseen, joka näytti myös tympiintyneen luostariin. Vastoin sääntöjä aloin jutella hänelle ja pian me olimme aivan rakastuneet. Yhdessäolo ei tietenkään ollut helppoa luostarissa, mutta me näimme aina kuin vain voimme. Sitten Matteus sai jonkin ihme myrkytyksen ja hän alkoi ahmia juustoleipiä! Hän lihoi ja muuttui vastenmielisen näköiseksi. Minä en enää tiennyt rakastinko häntä.
39_05kollaasi2.jpg
Sitten eräänä iltana Markus pääsi jotenkin nunnien puolelle. Olin turhautunut Matteuksen takia ja yhtäkkiä edessäni oli komea nuorukainen. Niin me vähän... Kröhm. Mutta minulla ei ollut vielä silloin aavistustakaan, että Matteus ja Markus olisivat veljeksiä. Seuraavalla viikolla Matteus yhtäkkiä kosi minua! Olin aivan sanaton, mutta Matteus sanoi, että hän oli juuri perinyt valtaisan kartanon ja halusi minut sinne emännäksi. Ajattelin, että tämä olisi minun paras mahdollisuuteni, joten suostuin ja me lähdimme yhdessä luostarista.
39_06kollaasi3.jpg
Minulle oli valtaisa järkytys, kun Markus ilmestyi meidän hääjuhliimme. Markus taisi yllättyä yhtä paljon, ja hän suuttui veljelleen niin, että pakotti minut kanssaan vuoteeseen. Häämme olivat seuraavana päivänä, mutta en voinut olla onnellinen ennen kuin Markus oli poissa talosta. Pian huomasin odottavani lasta, mutta kumpikin veljeksistä voisi olla vauvan isä. Tiesin, että olisin mennyttä, jos muille selviäisi, että Matteus ei välttämättä olisi lapseni isä. Kun pikku Kristian sitten syntyi, näin heti, että hän oli Markuksen. Pojan hiukset olivat samanväriset ja kasvonpiirteiltään hän muistutti Markusta. Onneksi kukaan ei epäillyt mitään, sillä pojat ovat kaksoset, joten he ovat kovasti samannäköiset.
39_07kollaasi4.jpg
Asiat alkoivat mennä huonosti, kun Matleena ja Nikola kuolivat ja Markus tuli taas taloon. Hänelle selvisi, että Matteus oli tavallaan juonitellut talon omistuksen itselleen ja hän oli raivoissaan. Lähtiessään hän kuulutti, että oli maannut kanssani. Hänet heitettiin ulos talosta ja minä yritin selittää, että hän oli pakottanut minut, mutta kukaan ei uskonut. Matteus käski minua lähtemään talosta heti, enkä saisi enää ikinä palata. En ole nähnyt Kristiania sen jälkeen. Hän oli silloin alle vuoden. Nyt hän on jo täyttänyt kymmenen...
39_08kollaasi5.jpg
Sittemmin olen kuullut, että Miikkaeli kuoli johonkin outoon sairauteen ja taloon on tullut joku vanha eukko lapsia hoitamaan. Pari päivää sitten törmäsin Matteukseen torilla. Mies oli umpihumalassa ja minä haukuin häntä aika kovin sanoin. Sitten minä tulin huutaneeksi koko torin kuullen, että onneksi minulla ei ole lapsia hänen kaltaisensa heittiön kanssa.
39_09.jpg
"Voi luoja, mitä minä teen?" Emma päätti kertomuksensa. Vanhus hänen vierellään istui kauan hiljaa. Emma tarkasteli hänen kasvojaan ja näki selvästi vanhat arvet, joita hänellä oli vasemman silmänsä ympärillä. 'Mistäköhän rouva oli ne saanut', Emma pohti. "Oletan, että puhut nyt Ursinoista", vanha nainen sanoi viimein ja Emma nyökkäsi. "Voisin kertoa sinulle erään tarinan, joka sattui kartanolla vuosia sitten." Emma sanoi kuulevansa sen mielellään. "Tiedätkö kuka Annukka oli?" vanhus kysyi ja Emma puisti päätään. "Selvä, minä sitten aloitan siitä", nainen sanoi ja aloitti kertomuksensa.
39_11kollaasi6.jpg
Kaikki alkoi, kun Miikkaeli oli vielä nuori opiskelijapoika. Hän oli tunnettu naistenmies. Hän ihastui päätä pahkaa vanhempaan naiseen, joka teki sekalaisia hommia luostarin lähistöllä. "Nainen oli Annukka", Emma arvasi ja vanhus nyökkäsi. Niin oli. Heidän suhteensa syveni romanssiksi, mutta heille sattui vahinko - Annukka alkoi odottaa lasta. Annukka vaati Miikkaelia tunnustamaan lapsen isyyden, mutta Miikkaeli ei olisi tahtonut uskoa sitä. Lopulta Miikkaeli teki kunniallisen miehen teon ja otti Annukan vaimokseen.
39_12kollaasi7.jpg
He menivät naimisiin heti, kun Miikkaelin opiskelut olivat ohi ja pian heille syntyi tytär, joka sai nimen Matleena.
Emma henkäisi yllättyneesti, mutta ei keskeyttänyt tarinaa. Annukan ja Miikkaelin liitto rakoili koko ajan. He riitelivät eivätkä tulleet toimeen. He yksinkertaisesti eivät sopineet yhteen. Sitten Annukka löysi miehensä ullakolta erään piian syleilystä ja löi Miikkaelia. Miikkaeli raivostui ja uhkasi Annukkaa käräjillä, jos hän ei lähtisi heti talosta. Lapsen Miikkaeli vaati jättämään taloon.
39_13kollaasi8.jpg
Miikkaelin elämä kukoisti. Hän meni uusiin naimisiin ja perusti tuottavan kaupan. Annukan elämä kuitenkin oli pilalla. Hänellä oli ikävä tytärtään ja kukaan ei ottanut häntä taloonsa töihin, saati sitten vaimoksi. Kun Miikkaelin ja Annukan erosta oli aikaa melkein viisitoista vuotta, he törmäsivät torilla. Annukka halasi onnellisena Matleenaa, mutta Miikkaeli raivostui ja heidän välilleen syntyi tappelu. Sitten Annukka meni tekemään jotain todella typerää.
"Mitä hän teki?" Emma kysyi kiihkeästi janoten tarinan loppua. Hän kirosi Miikkaelin ja tämän perheen. Hän julisti, että Miikkaeli tai kukaan hänen jälkeläisistään ei koskaan tulisi saamaan onnellista elämää.
39_14kollaasi9.jpg
Miikkaeli tietenkin vei asian käräjille. Yhtä aikaa Annukan kanssa oli tuomittavana nuori nainen, jota syytettiin naimisissa olevan miehen viettelemisestä ja aviottoman lapsen saamisesta tämän kanssa. Nainen tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio lievennettiin 50 kepin iskuun ja sakkoihin. Annukkaa syytettiin miehen vastustamisesta ja noituudesta. Hänet poltettiin roviolla noitana.
39_15.jpg
"Uskomatonta", Emma sanoi, "Ihme että minä en ole kuullut tuota." "Ursinat eivät varmasti ylpeile asialla. Jos minulta kysytään, he suurentelivat tapausta ja käyttivät sitä vain osoittamaan vaikutusvaltaansa ja varallisuuttaan", vanha nainen sanoi katkerasti. "Voinko kysyä yhtä asiaa?" Emma kysyi. "Tottahan toki tyttöseni", vanha nainen sanoi aavistaen, mitä Emma kysyisi. "Kuka sinä oikein olet? Ja miten sinä tiedät tuon kaiken Annukasta?"
39_10.jpg
"Nimeni on Anna Mikontytär. Minä viruin pidätyssellissä yhtä aikaa Annukan kanssa ja pahinta odottaessa kerroimme toisillemme elämäntarinamme. Me olimme samassa oikeudenkäynnissä. Minä sain elinikäiset ruhjeet kasvoihini, Annukka kivuliaan kuoleman. Olen siitä päivästä surrut lyhytaikaista ystävääni ja tuntenut kaunaa Ursinoita ja kaikkia rikkaita kohtaan", Anna kertoi.
39_14z.jpg
"Minä haluaisin nähdä sen rovion", Emma sanoi. "Me voimme mennä käymään siellä. Vaikka heti! Lähdetään!" Anna sanoi pompaten ylös sohvalta.
39_16.jpg
Oikeussalin pihalla ei paljon kulkijoita ollut. Rovion ympärillä oli vielä savuavia tuhkakasoja ja paikalla leijui kaamea lemu. "Annukka ei ole ainoa tällä paikalla henkensä menettänyt. Viime viikonloppuna tässä poltettiin noitana nuori tyttö. Hän oli tuskin edes viittätoista täyttänyt. Tyttö itki koko ajan salissa, mutta päätyi silti tänne. Tulen aina katsomaan oikeudenkäyntejä toivoen, että tuomarit olisivat vuosien saatossa edes vähän viisastuneet", Anna sanoi surullisesti. Emma katseli ympärilleen kyyneleet silmissä miettien, että tämä kohtalo saattaisi tulla hänenkin osakseen, jos Matteus sille päälle tulisi. Yhtäkkiä Emma tunsi kasvavaa vihaa kaikkia Ursinoita kohtaan.
39_17.jpg
Kun naiset olivat aikansa katselleet savuavia kasoja, Anna sanoi: "Emma lupaa minulle, että pysyt kaukana Ursinoista. Rikkaat vain pilaavat tämän maailman ja aiheuttavat tuskaa meille muille. Lupaathan?" Emma ei luvannut heti. Vaikka Ursinat eittämättä olivat rikkaita öykkäreitä, Emma silti kaipasi yhtä heistä. Poikaansa Kristiania, joka hän ei ollut nähnyt kymmeneen vuoteen. Emma tiesi, että nähdäkseen taas Kristianin, hän voisi tehdä mitä tahansa. "Olen pahoillani, mutta en voi luvata sitä. Haluan Kristianin takaisin, sitten voin suostuakin", Emma sanoi pahoillaan, kun ei voinut täyttää Annan toivetta. "Jonain päivänä huomaat vielä, että minä olin oikeassa", Anna sanoi surullisesti.

Sitten siirrymme ajassa pari päivää taaksepäin ja Ursinoiden luo.
39_18.jpg
Aurinko oli jo noussut korkealle, kun Matteus viimein nousi sängystä täristen ja pää kivusta jyskyttäen. Miksi ihmeessä hänen oli täytynyt juoda niin monta tuoppia sitä olutta? Keittiön suulla hän kohtasi kädet lanteilla seisovat tuimailmeisen Terhin, mikä ei ollenkaan kohentanut hänen vointiaan. "Sitä suvaitaan sitten viimein nousta", Terhi sanoi paheksuen. Matteus ei vastannut vaan tunki Terhin ohi hakemaan päivän ensimmäistä juustoleipäänsä.
39_19.jpg
Matteus istui pöydässä mahdollisimman kauas Terhin syyttävän katseen tieltä. Rapea leipä sai hänet vihdoin paremmalle tuulelle, mutta Terhin seuraava kysymys vei hänen mielensä taas pohjalukemiin: "No, mitä eilisiltana tapahtui? Mikäli humalaltasi mitään muistat." Matteus mietti ja mietti, mutta ei muistanut juuri mitään: "En muista kunnolla. Tapasin Ylermin ja me otimme muutamat tuopit. (Terhi puuskahti halveksien) Sitten Emma ilmestyi sinne, mutta en muista yhtään mitä hän sanoi tai minä sanoin hänelle." "Etpä tietenkään!" Terhi vaahtosi, "Minä varta vasten käskin olla juomatta. Nyt olet ehkä pilannut ainoan mahdollisuutesi saada totuus selville."
39_20.jpg
"Saat luvan mennä vielä tänään etsimään Emmaa", Terhi vaati, eikä Matteus voinut väittää vastaan. Hän tosin pelkäsi, että Emma ei enää haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
39_21.jpg
Matteus oli viimein lähtenyt etsimään Emmaa, ja Terhi haravoi pihalla puiden lehtiä - niistä tulisi hyvää lannoitetta pelloille keväällä. Tontille asteli eräs vanhahko rouva, joka sanoi nähneensä harmaaraitaisen kissan ruhjoutuneena vaunujen pyörän alle. Nainen epäili kissan olleen Viiru. Terhi kiitti naista vaivan näöstä ja nainen lähti sitten pois.
39_22.jpg
Terhi oli viettämässä hyvin ansaittua päivälepoa, kun Kristian rynnisti huoneeseen. "Terhi-rouva, sain huippuarvosanan esseestäni. Opettaja sanoi, että isän sietää olla ylpeä minusta!" Kristian ilakoi. Terhi taputti hajamielisesti poikaa päälaelle, sillä opettajan kommentti oli tuonut hänen mieleensä taas talon suurimman ongelman. Matteus oli jo viikonpäivät metsästänyt Emmaa pitkin kyliä ja ihmiset alkoivat puhua kaikenlaista Matteuksen äkillisestä innostuksesta kylän kiertämiseen. Jos kaikki ihmiset eläisivät kunniallisesti, hänellä olisi paljon vähemmän murheita.
39_23.jpg
Matteus oli kierroksellaan suunnannut viimeiseen paikkaan, jota hän ei kierroksillaan vielä ollut tutkinut. Matteus oli päätynyt hautausmaalle, tarkalleen ottaen Annukan haudalle. 'Oikeastaan oli virkistävää viettää päivät kylillä kaupan tai kartanon sijaan', Matteus ajatteli, mutta hänen hyvästä tuulestaan karisi pinta pois, kun hän näki haudan. Noidilla, itsemurhan tehneillä tai muilla vastaavilla ei ollut asiaa siunattuun multaan. Heidät saatettiin kuopata hautausmaan nurkkaan, tai muulle vähempiarvoiselle paikalle. Hylkiöitten alueella olikin Annukan hauta, mutta Matleenan hautaa ei näkynyt missään. Matteus päätti tehdä asiasta valituksen kirkolle tai jollekin joka vastasi hautausmaan kunnossapidosta. Matteus kuuli rahinaa sorapolulta, ja kääntyi katsomaan kuka oli tulossa.
39_24.jpg
Polulla käveli Emma. Hänen hiuksensa olivat yhä takkuiset, mekko likainen ja olemus laiha, mutta kävellessään siinä tyynenä ja kukkakimppu kädessä, hän näytti Matteuksen mielestä aivan enkeliltä. Joltain niin kauniilta, että maa ei ollut vielä mitään sellaista nähnyt.
39_25.jpg
"Emma!" Matteus huudahti iloisena ja syöksyi halaamaan Emmaa. Emma vastasi kömpelösti halaukseen ja hänen ajatuksensa laukkasivat tuhatta ja sataa. Hän oli pelännyt Matteuksen vievän hänet raastupaan ja nyt mies ryntäsi hänen kaulaansa. 'Minä en ymmärrä enää mitään', Emma ajatteli.
39_26.jpg
Sitten Emmalla välähti, Matteus oli tietenkin ollut niin juovuksissa, että ei muistanut illasta mitään. Jotain hyvää siinäkin asiassa... Emma älysi, että tässä oli hänen tilaisuutensa päästä taas Kristianin luo, Matteus oli selvästi antanut anteeksi hänelle, joten Emma päätti mennä mukaan leikkiin: "Matteus, kuinka ihana nähdä sinua!" Matteus oli selvästi helpottunut, kun Emma oli iloinen kohtaamisesta. Matteus oli jo ehtinyt pelätä, Emman lähtevän siltä seisomalta pois. "Mitä kartanolle kuuluu? Miten lapset voivat?" Emma kysyi innoissaan, kuin kuka tahansa kuulumisia kyselevä sukulainen. Matteus vastaili välinpitämättömästi kysymyksiin ja tarkkaili samalla Emmaa. Voi taivas, miten kaunis nainen Emma oli! Matteus näki edessään taas naisen, johon hän oli vuosia sitten rakastunut. Matteus muisti mitä varten hän oli etsinyt Emman käsiinsä, mutta hän ei halunnut pilata tätä haurasta sovintoa heidän välillään kyselemällä asiasta, josta Emma varmasti suuttuisi.
39_27.jpg
"Alkaa tulla pimeä", Emma sanoi, "Mitä jos menisimme jatkamaan juttua jonnekin sisätiloihin?" Matteuksella ei ollut mitään ajatusta vastaan.
39_28.jpg
Ennen lähtöä Emma halusi vielä nähdä Annukan haudan. Matteus näytti sen hänelle avuliaasti ja antoi hienovaraisesti Emman miettiä rauhassa. Emma mietti Annukan kohtaloa, tämä ei ollut saanut toista tilaisuutta, hän oli itse asiassa pilannut mahdollisuutensa uuteen yritykseen. Emmalle kohtalo nyt kuitenkin tyrkytti uusintakierrosta, eikä Emma aikonut heittää sitä pois. Itse asiassa illallinen Matteuksen kanssa ei ollut huono vaihtoehto.
39_29.jpg
Emma kumartui laittamaan kukat haudalle ja sanoi sitten Matteukselle: "Tule, mennään. Minulla on kiljuva nälkä."
39_30.jpg
Pari suuntasi Koivulan majataloon, joka oli kuuluisa huonoista ruuistaan ja runsaista majoitustiloistaan. Majatalo oli harvinaisen tyhjä, vaikka ilta oli vielä nuori. Matteus avasi keskustelun lempipuheenaiheellaan - juustoleivillä. Emma huomasi, että juustoleivät saattoivat olla ihan hauska puheenaihe, toisin kuin mitä hän aluksi kuvitteli.
39_31.jpg
Majatalon valikoimista ei löytynyt juustoleipiä, joten Matteus tilasi heille munakkaat. Ennen pitkään pari alkoi käyttäytyä kuin pikkulapset varastaen toisiltaan suupaloja ja kikattaen kovaäänisesti.
39_32.jpg
Kun hauskanpitoa oli kulunut jo jonkin aikaa, Matteus otti Emman käden käteensä ja kysyi: "Emma, haluaisitko tulla kartanoon muutaman viikon päästä, kun Karoliina viettää syntymäpäiväänsä?" Emma suostui epäröimättä ja Matteus hymyili leveästi.
39_33.jpg
"Hyvää yötä, kulta", Emma kuiskasi Matteuksen korvaan, kun he halasivat hyvästiksi majatalon ovella. "Samoin", Matteus kuiskasi ja rutisti Emmaa itseään vasten.
39_34.jpg
Siinä illan jo vaihtuessa yöksi, heidän vanhat tunteensa palasivat takaisin yhtä vahvoina kuin ennen. Heidän rakkautensa ei ollut kadonnut mihinkään ja heillä saattoi olla vielä yhteinen elämä edessään.

Näihin romanttisiin tunnelmiin päättyy tämänkertainen jakso. Pyytäisin teiltä mielipidettä tämän jakson kuvakollaaseista. Olivatko ne hieno lisä vai täysin turhaa täytettä. Pyytäisin myös, että nimimerkki Dina ottaisi yhteyttä, vaikka vain kommentoimalla edellistä postausta.