Matilda ja Arvi jäivät taloon vielä muutamaksi päiväksi. Matilda hoiti innokkaasti pientä Lumea, eihän hän itse ollut saanut hoitaa vauvoja, uusia lapsiakaan he eivät olleet hankkineet.

Joulunvälipäiville sattuivat Miikkaelin ja Lumen synttärit. Miikkaeli pomppi koko päivän ympäriinsä, koska häntä jännitti niin kovasti teini-ikään siirtyminen.

Miikkaeli sai kuitenkin odottaa hetken, että hänen siskonsa kasvaisi.

Lumea ei oikein kiinnostanut juhlinta, vaan hän halusi vain nukkumaan. Suloinen taapero Lumesta kuitenkin tuli, luonne sama kuin Miikkaelilla eli 4-4-4-7-6 vesimies siis.

Kun pikkusisko oli viety nukkumaan, tuli Miikkaelin vuoro kasvaa.

Miikkaeli näyttää perineen isänsä leveän nenän. Jo lapsuussynttäreiden yhteydessä arvasin, että Miikkeli tulisi hurmaamaan monia tyttöjä söpöydellään. Tämä varmaankin sopii Miikkaelille, sillä hän sai romantikkatavoitteen. Suurin unelma on kuitenkin tulla kokiksi, joten täysin toivotonta perheenisää ei Miikkaelista varmaankaan tule.

Miikkaeli suuntasi torille tekemään "ostoksia", tai ainakin niin hän äidilleen sanoi. Miikkaeli päätyi kuitenkin katselemaan arvioivasti myyjäneiti Nikolaa.

Miikkaelin seura ei kuitenkaan näyttänyt kiinnostavan Nikolaa, ja Miikkaeli ajattelikin jo pettyneenä, ettei pääsisikään seurustelemaan Nikolan kanssa.

Kotona Ulrika yritti vielä painostaa Rikua yhden lapsen hankintaan, mutta nyt Riku ei enää antanut periksi. He molemmat lähentelivät jo viittäkymmentä ikävuotta, eikä se ollut enää kovin sopiva lastenhankinta ikä.

Ennen uusien lasten hankintaa olisi kannattanut hoitaa Lumea huolellisesti, sillä kerran Lumi ei nälissään löytänyt muuta syötävää, kuin lattialla jo kauan olleen tuttipullon. Maito oli jo ehtinyt hapantua, ja Lumi oksensi sen lattialle vähän ajan päästä.

Fiksuna tyttönä Lumi menikin kinuamaan ruokaa äidiltä.

Miikkaeli puolestaan oli taas lähtenyt täydentämään talon ruokavarastoja, mutta Nikolan ollessa taas myymässä Miikkaeli rohkaisi mielensä, ja pyysi Nikolaa ulos. Nikola punastui ja meni aivan hämilleen, mutta lupautui tapaamaan Miikkaelin illalla majatalolla.

Miikkaelilla oli illan toivotusta kulusta paljon selkeämpi kuva kuin Nikolalla, joten Nikola oli hieman ihmeissään, kun Miikkaeli painoi tämän itseään vasten jo ensimmäisessä halauksessa.

Pidellen yhä kiinni Nikolasta Miikkaeli alkoi keinuttaa tätä hiljaa ympäri.

Nikola hämmästyi, kun Miikkaeli alkoi vaivihkaa hivuttaa käsiään alemmas ja kiskaisi Miikkaelin käden äkkiä irti.

"Älä tee noin!" Nikola kivahti, ja Miikkaeli virnisti vaivautuneesti.

Miikkaeli päättikin siirtyä rauhallisempaan taktiikkaan, ja sai lopulta Nikolalta ensisuudelmansa.

Joka ei tosiaankaan jäänyt illan ainoaksi pusuksi.

Lopulta Miikkaeli sai pyydettyä Nikolaa seurustelemaan, ja Nikola suostui heti.
"Tulepa sitten mukaani yläkertaan", Miikkaeli sanoi.

Nikola seurasi Miikkaelia ruokasalin läpi ja ylös portaita.

Miikkaeli vei Nikolan yhteen yläkerran huoneista ja pyysi tämän viereensä sängylle. Tyypilliseen tapaan ensimmäinen puheenaihe oli sää.

Mutta kun Miikkeli yritti tehdä muutakin kuin vain jutella, Nikola teki selväksi, ettei suostuisi. Miikkaeli nousi pettyneenä sängyltä ja sanoi lähtevänsä kotiin nukkumaan.

Joulun jälkeen tuli paluu arkeen, ja Miikkaeli ei ehtinyt näkemään Nikolaa enää juurikaan. Ulrikallakin oli kiireitä pikku Lumen opettamisessa. Onneksi Ulrika oli jo kaksi poikaa kasvattanut, joten puheopetuskin sujui jo rutiinilla.

Pojat ahersivat koulussa, ja koulun jälkeen vielä töissäkin. Miikkaeli rakasti jännitystä, joten lupautui mukaan porukkaan, joka tutki vanhoja luolia, ja upean löydöksensä ansiosta hän kohosi tutkimuksen johtajaksi. Thor ei niinkään kaivannut jännitystä, mutta hän liittyi sotaväkeen. Näin nuorena hän ei tosin vielä päässyt tositoimiin, mutta se oli hyvää harjoitusta, sillä Thorin haave oli tulla suureksi sotapäälliköksi.

Pitkän kärttämisen jälkeen Miikkaeli ja Thor saivat luvan lähteä opiskelemaan luostariin. Saatuaan luvan Rikulta Miikkaeli ei voinut olla juhlimatta, vaan tuuletti innoissaan ja painui vasta sitten pakkaamaan.

Niin sitten seuraavana aamuna pojat astelivat rinnatusten alas talon portaita, kohti seikkailuja, jotka odottaisivat luostarissa.