61_01.jpg
Minta pääsi siis livahtamaan onnellisesti kotoa. Ehkä sujuvaa lähtöä helpotti sekin, että vanhemmilla oli sopivasti muuta puuhaa.
61_02.jpg
Yölliset huvit unohtuivat kuitenkin nopeasti, kun Reeta käski tytöt ennen kouluun lähtöä haravoimaan lehtiä pihalle. Hilti ja Aikko menivät kuuliaisesti töihin, mutta Mintaa ei näkynyt eikä kuulunut. Reeta kierteli pihalla, mutta Minta pysyi näkymättömissä. Reeta kysyi asiasta Nirkaltakin, mutta tämä sanoi, että ei ollut nähnyt siskoaan koko aamuna.
61_03.jpg
Reeta kävi läpi koko alakerran ja huhuili Mintaa, mutta ei löytänyt mitään jälkiä tyttärestään. Reeta ajatteli tutkivansa seuraavaksi yläkerran, mutta sitten Aikko alkoi itkeä kehdossaan.
61_04.jpg
Reeta haki Aikon ja kylvetti tämän. Sen kaiken hän teki kuitenkin puolihuolimattomasti, koska häntä painoi huoli Mintasta. Hän toivoi totisesti, että Minta nukkuisi vielä yläkerrassa.
61_05.jpg
Kun perheen nuorimmainen leikki tyytyväisenä alakerrassa, pääsi Reeta viimeinkin tutkimaan yläkerran. Heti astuttuaan ovesta, hän huomasi jotain, mikä ei yleensä kuulunut siihen huoneeseen.
61_06.jpg
Seinälle oli kiinnitetty valkoinen taulukangas, johon oli vastikään kirjoitettu teksti: "Älkää surko lennän vapaana kohti kuuta." Reetan kasvot valahtivat kalpeiksi kuin lakana, sillä hän arvasi, kuka oli jättänyt tuon viestin seinälle. "Voi Minta, mihin sinä olet mennyt? Miksi, oi tyttöseni?" Reeta voihki. Äidinvaistollaan hän tiesi, että Minta ei palaisi enää kotiin, ainakaan vapaaehtoisesti.
61_06b.jpg
Loppupäivä ennen muiden kotiin tuloa kului Reetalla kuin syvässä sumussa. Hoidettuaan Aikon välttämättömyydet Reeta vain jämähti pöydän ääreen istumaan ja tuijottamaan eteensä.
61_07.jpg
Kun Johannes tuli kotiin, Reeta syöksyi heti hänen luokseen: "Sinun on tultava yläkertaan, nyt heti!" Reeta vaati ja Johannes seurasi.
61_08.jpg
Reeta vei Johanneksen tyttöjen huoneeseen ja osoitti puhumattomana taulua. Johanneskaan ei osannut sanoa mitään, hän vain luki sanoja uudelleen ja uudelleen.
61_09.jpg
Sitten Johannes astui lähemmäs tutkimaan taulua. Reeta väisti tieltä ja antoi Johannekselle työrauhan. Johannes tutki vähän aikaa tekstiä ja sanoi sitten raskaasti: "Verta." Reeta henkäisi kauhusta ja kysyi: "Mitä luulet, mitä se tarkoittaa?" "Minä luulen, että Mintan poikaystävä on hakenut tyttömme mukaansa. Tiedät varmaan, mitä vampyyrit tekevät nuorille neidoille", Johannes sanoi surullisesti, mutta kuulosti samalla jotenkin voitonriemuiselta. "Mitä me voimme tehdä?" Reeta kysyi kauhuissaan kuvitellessaan mahdollisuuksia, joita hänen pikku tytölleen oli voinut sattua. "Luulenpa, että emme enää voi tehdä mitään", Johannes sanoi, "Kaikista paras olisi ollut, että hänelle ei alunperinkään olisi annettu lupaa tapailla poikia (Merkitsevä katse Reetan suuntaan). Halusimmepa me sitä tai emme, tyttäremme on iäksi mennyttä." Reeta alkoi itkeä.
61_10.jpg
Reetan oli kuitenkin kuivattava kyyneleensä nopeasti, sillä sinä iltana vietettiin juhlia. Elinasta ja Aikosta kasvaisi hieman vanhemmat lapset. Reeta kannatteli pikkuista Elinaa sylissään, mutta ei saanut aikaiseksi kunnollista juhlamieltä.
61_11.jpg
Reeta meni pukemaan nuorimmaistaan, joten Aikon seurauksi jäivät vain isosiskot ja isä. Aikko ei turhaa hidastellut kasvamista, sillä hän haistoi jo nenäässään herkullisen piirakan.
61_12.jpg
Johannes aprikoi mielessään, oliko tarpeellista pilata juhlia kertomalla ikäviä asioita, mutta koki sen koitenkin tarpeelliseksi, jotta tytöt eivät sentään ehtisi huolestua. Niinpä Johannes aluksi vain istui vaiti ja tuijotteli lautastaan. Hilti katsoi kummastuneena huokailevaa isäänsä, joka tuskin edes koski piirakkaansa.
61_13.jpg
Lopulta Johannes sai päätettyä miten aloittaisi puhumisen ja sanoi: "Rakkaat tyttöni, minulla on teille huonoja uutisia." Lausella oli varsin dramaattinen vaikutus pöytäseurueeseen, josta jokainen kääntyi katsomaan Johannesta. "Minun täytyy kertoa teille, että siskonne Minta ei palaa enää kotiin. Hän lähti tästä talosta viime yönä ja oletettavasti iäksi."
61_14.jpg
"Miksi?" Hilti kysyi heti lapsekkaan hämmästyneellä äänellä. Johannes huokaisi raskaasti, sillä hän mietti paljonko hän voisi näille pienille kertoa. Onneksi Johannekselta säästyi miettimistä seuraavan puheenvuoron takia:
61_15.jpg
"No hän tietenkin karkasi sen ihastuksensa matkaan. Varsin sopimatonta käytöstä jos minulta kysytään. Ei mitenkään kunniallista!" Nirkka tokaisi ja nyrpisti nenäänsä. Pikkusisko oli toiminut varsin ajattelemattomasti, ties mitä Ursinoista nyt alettaisiin kuvitella, kun tytär karkaa ties minkä köyhaläispojan kanssa. "Nirkka! Tuollaisia ei puhuta!" Johannes kivahti ja nyökkäisi varsin havaittavasti pienimpien tyttöjen suuntaan. Nirkka loukkaantui kärkevästä äänensävystä ja ryppy kulmien välissä syveni entisestään.
61_16.jpg
Reeta sulki silmänsä kärsivät oloisesti. Hän ei ymmärtänyt, miten samoista vanhemmista saattoi syntyä kaksi niin erilaista tytärtä - ja vieläpä kaksosina. Hän yritti kuitenkin lepyttää Nirkkaa sanomalla: "Me emme tiedä miksi siskosi jätti meidät, mutta meillä on syytä olettaa, että hän ei välttämättä lähtenyt vapaaehtoisesti. Joka tapauksessa saamme ehkä tietää syyn jonain päivänä." Hilti ja Aikko pyörittelivät päätään kummastuneena ja Nirkka mietti, mitä äidin sanoista voisi lukea rivien välistä. Johannes ahmaisi piirakkansa parilla suupalalla ja viestitti siten, että oli nukkumaanmenoaika.
61_17.jpg
Eilisiltainen kiista unohdettiin ja aamulla arki jatkui tavallisena, tosin ilman Mintaa. Reeta huomasi yhtäkkiä miten paljon kotitöitä Minta olikaan hoitanut (ja miten vähän Nirkka niitä teki). Hiltistä alkoi kuitenkin kasvaa hyvä apulainen, joten Reetalle jäi aikaa olla Elinan kanssa. Elinasta oli tullut suloinen peikkotyttö, jolla oli isänsä musta kutrit ja hyvin rauhallinen ja vaatimaton luonne.
61_18.jpg
Hiltillä ja Aikolla ei juuri ollut ikäeroa, joten he olivat mitä mainioimmat leikkikaverit toisilleen. Pitkästä aikaa Ursinoiden kartanon täytti nauru, jota saattoi syntyä vain, kun kaksi lastaa leikkii unohtaen kaiken muun.
61_19.jpg
Kuudetta kertaa elämässään Reetan valtasi taas jatkuva pahoinvointi ja siis tieto siitä, että hän odotti taas lasta. Reeta ei enää oikein jaksanut innostua asiasta muuten kuin toivoen, että tällä kertaa syntyvä lapsi olisi poika.
61_20.jpg
Raskaudesta rasittunut Reeta otti aina silloin tällöin päivänokoset, mutta lapset eivät oikein ymmärtäneet, että äiti todellakin halusi levätä. Reeta ajatteli kaihoisasti niitä päiviä, jolloin Minta vielä oli katsomassa pienempien perään. Koska Minta ei nyt enää ollut huolehtimassa siskoistaan, ryntäsi Hilti huoneeseen ja juhli kovaäänisesti eläinopin ainettaan, josta hän oli saanut erinomaisen arvosanan.
61_21.jpg
Johanneskin kuuli Hiltin koulumenestyksestä ja hänen päässään alkoi kehittyä suunnitelma. Aluksi se oli vain äkillinen idea, mutta lopulta Johannes ei enää saanut mietteiltään rauhaa öisinkään. Voisikohan hänen ajatuksensa toimia?
61_22.jpg
Reetan maha kasvoi taas yhtä yllättäen kuin normaalisti, vaikka Reeta alkoi olla jo hyvin vanha saamaan lapsia.
61_23.jpg
Lopulta Johannes oli saanut pohdintansa siihen pisteeseen, että oli aika kertoa suunnitelmasta Reetalle.
61_24.jpg
Johannes valitsi ajankohdan tarkkaan ja sijoitti sen aamuun, jolloin lapset olivat jo lähteneet kouluun ja Reeta oli hyväntuulinen juuri herättyään. "Reeta-kulta", Johannes aloitti lempeällä äänellä, "Minä olen tässä viime aikoina vähän pohtinut asioita. Kartanon kannalta olisi tärkeää saada mies perijäksi, mutta minä en erityisemmin haluaisi enää lisää lapsia tämän seuraavan jälkeen. Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että me voisimme tehdä sopimuksen Jumalan kanssa." Reeta katsoi puolisoaan kummastuneena, hän ei ymmärtänyt, mitä Johannes sanoillaan tarkoitti.
61_25.jpg
"Anteeksi, mutta voisitko selittää vähän tarkemmin?" Reeta sanoi ja Johannes hymyili hyväntuulisesti. "Olen ajatellut, että voisimme luvata, että Hilti lähtee luostariin, jos seuraava lapsemme on poika", Johannes sanoi suoraan, sillä hän tiesi, että Reetaa ei vakuutettu kiertelemällä.
61_26.jpg
"Hilti? Luostariin? Hänhän on vasta pikkulapsi, eikä hän muutamassa kuukaudessa nyt niin paljoa vanhene", Reeta kauhistui. "Hilti on jo kymmenen, Reeta. Kaksi vuotta niin hänellä on ikää tarpeeksi. Kai Jumala nyt sen aikaa voi odottaa", Johannes sanoi, hän ei todellakaan kaivannut mitään hillitöntä raivokohtausta. "Onko hänkin jo niin vanha?" Reeta sanoi hajamielisesti, "Muistan miten hän vasta vähän aikaa sitten oli pikkuinen vauva. Emme me voi hylätä häntä!" "Reeta! Minä olen päättänyt, tyttö lähtee luostariin, mikäli meille vain syntyy poika. Ei vastaväitteitä!" Johannes sanoi ja Reeta säikähti. Milloin Johanneksesta oli tullut noin omapäinen.
61_27.jpg
"Kysy kuitenkin hänen mielipidettään", Reeta vielä vetosi ja Johannes nyökkäsi. Reeta katsoi miestään. Johannes on vielä niin nuoren näköinen, että Reeta edes ollut huomannut ajan kulua. Elettiin syksyä, joten Taavetin syntymäpäivä oli lähellä. Poika olisi täyttänyt nyt 18 vuotta. Tuntui että siitäkin oli vain hetki aikaa, kun Taavetti syntyi. Nyt Reeta oli viiden tyttären äiti, joka oli vieraantunut lastensa isästä, ryppyyntynyt ja väsynyt. Missä välissä niin pääsi tapahtumaan?
61_28.jpg
Illalla Johannes tuli tapaamaan Hiltiä, kun tämä oli käymässä nukkumaan. Hilti oli yllättynyt, sillä isä ei pahemmin viettänyt aikaa heidän kanssaan. "Hilti-tyttöseni, sinä täytit keväällä kymmenen, joten on aika tehdä sinun tulevaisuudellesi suunnitelmia. Miltä sinusta kuulostaisi lähteä luostariin?" Johannes kysyi ja toivoi parasta.
61_29.jpg
"Luostariin?" Hilti hämmästyi, "Eikö se ole kallista?" Johannes yllättyi, kun kuuli tyttärensä suurimman huolen, mutta helpottui, kun Hilti ei ainakaan heti vastustanut suunnitelmaa, "No, ei se mitään halpaa ole, mutta meillä on kyllä varaa siihen. Meistä kun olisi hyvä, että luostarissa olisi joku lapsistamme rukoilemassa muun perheen hyvinvoinnin puolesta. Sinä olisit varmasti paras tyttö luostariin, kun sinulla kerran tuota lukupäätä riittää", Johannes kehui. "Voi isä, minulle olisi kunnia päästä luostariin niin kunniakkaaseen tehtävään", Hilti henkäisi, "Kuinka pitkään asuisin vielä kotona?" "Niin mukavaa, kuin meistä olisikin pitää sinut täällä aina, niin olemme kuitenkin suunnitelleet, että lähtisit kesällä, kunhan olet täyttänyt 12 vuotta", Johannes vastasi.
61_30.jpg
Hilti niiasi sivistyneesti ja Johannes halasi tyttöään: "Tiesinhän minä, että sinä olet järkevä tyttö."
61_31.jpg
Johannes vei vielä hiltin Perhe-Raamatulle. "Rukoillaanko, että äidin seuraava vauva on poika?" Johannes ehdotti ja Hilti nyökkäsi hartaasti.
61_32.jpg
Kun Hilti oli jo käynyt nukkumaan, tuli Reeta vielä katsomaan häntä. Hilti nukkui siinä niin levollisena ja hentona, että Reeta olisi voinut valvoa koko yön vain kuunnellen hänen tuhinaansa. Ristiriitaiset tunteet repivät Reeta. Hän toki toivoi lapsesta poikaa, mutta se veisi häneltä ennenaikaisesti hänen ahkeran tyttärensä. Jos vauva olisi taas tyttö, niin Johannes vaatisi häntä yrittämään vielä yhtä lasta, eikä Reeta tiennyt kuinka hän enää jaksaisi.

Seuraavassa osassa nähdään, tuottaako Johanneksen ja Reetan uhraus tulosta. Ja nimipäiväonnitteluita otetaan vastaan ;D