Tässä se on, Pyhän Simoleonin luostari! Pyhä Simoleon eli 800-luvulla ja perusti silloin luostarin, jossa opetettiin nimenomaan hänen oppejaan. Pyhä Simoleon uskoi, että simeillä ei ole vapaata tahtoa. Vain harvoin poikkeustapauksissa simit saavat päättää mitä tehdä, mutta simit eivät yleensä itsenäisesti tee hyviä päätöksiä. Hänen mukaansa simejä ohjaavat monet jumalat ja heillä on viime kädessä päätäntävalta kaikessa. Hän sanoi, että jokaisella perheellä on oma jumalansa. Joistakin perheistä kuitenkin huolehtivat jotkin jumalat yhdessä. Jos jumalat hylkäävät jonkin perheen, perheen elämä pysähtyy. Simit voivatkin tehdä jotain vain jumalien valvoessa. Muut ajat he odottavat. Pyhää Simoleonia ei hyväksytty simien keskuudessa, koska heillä oli äärettömän vähän käsityksiä jumalista. Pyhä Simoleon perusti luostarinsa kauas muista simeistä. Luostari odottaakin simejä, jotka ovat valmiita hyväksymään Simoleonin opit. Jumalia kylläkin alkaa huolettaa, jos suuri määrä simejä alkaa uskoa kuten Simoleon.

Niinpä eräänä harmaana aamuna Miikkaeli ja Thor löysivät itsensä istumasta eräästä ränsistyneestä pikku töllistä, joka oli aivan luostarialueen laidalla. He eivät asuneet ahtaissa asunnoissa kuten munkit ja nunnat, koska he eivät olleet jäämässä pysyvästi luostariin. Neljä vuotta Raamatun opiskelua, ja pojat lähtisivät luostarilta arvostettuina ja kaikki mahdollisuudet omaavina miehinä.

Päivät luostarissa olivat pitkiä. Aamulla herättiin kukkoakin aikaisemmin ja opiskella täytyi myöhään yöhön. Asiakin oli vaikeaa, hankalia kaavoja ja latinan opiskelua.

Lukemisen lisäksi poikien piti kirjoittaa pitkiä latinankielisiä tekstejä.

Kaikista selvin ero kotielämään oli kuitenkin, että ruoka täytyi nyt laittaa itse. Kumpikaan pojista ei ollut siinä lajissa kovinkaan taitava, mutta Thor poltti ruokansa pohjaa huomattavan usein.

Toisinaan Thor mietti, miten voisi vielä päästä kartanon herraksi. Hän oli jo niin vanha että ymmärsi, mitä Matilda oli tarkoittanut sanoessaan 'Jos Miikkaelille tapahtuu jotain'. Thor ei kuitenkaan pystynyt tekemään mitään pahaa pojalle, jonka kanssa oli kasvanut ja jota piti lähes veljenään.
Thor löysi kuitenkin muitakin kiinnostuksen kohteita kuin juonittelun. Hänen opettajansa, joka opetti latinaa, kertoili Thorille mielellään matkoistaan maailman ääriin ja ihmisistä, joita oli matkoillaan kohdannut.

Varsin pian pitkät juttutuokiot siirtyivät taka-alalle ja yhdessä vietetystä ajasta alkoi tulla läheisenpää.

Lopulta Thor ja Lehtorin välille kehittyi romanssi, joka tosin salattiin huolella, sillä luostarissa kuului elää siveää elämää ja omistautua Jumalalle. Kaikenlainen maallinen rakkaus oli totaalisesti kiellettyä.

Miikkaeli käytti kaiken vapaa-aikansa naisten kanssa oleiluun. Ensimmäinen Miikkaelin luostarissa tapaama nainen ei kuitenkaan lämmennyt Miikkaelin lähentelyille, vaan käski Miikkaelin lopettaa heti.

Niin Miikkaeli suuntasi luostarin ainoaan paikkaan, jossa ihmisten sopi tavata toisiaan, Lukukammioon.

Lukukammio oli suuri kivinen talo, jossa oli valtavasti kirjoja ja aina ihmisiä niitä lukemassa. Mikäs sen parempaa kuin laumoittain naisia joista valita.

Miikkaeli päätti syventyä ihmisen anatomiasta kertovaan kirjaan, mistä näyttikin löytyvän varsin mielenkiintoista tietoa.

Lukemisen ohessa Miikkaeli tarkkaili ohikulkevia ihmisiä, mutta pettyi suuresti, kun paikalla ei näyttänyt olevan ollenkaan naisia.

Niinpä paremman puutteessa Miikkaeli ryhtyi hieromaan tuttavuutta erään miehistä kanssa, joka asusta päätellen oli jo valmistunut pappisopinnoissaan.

Heti reissulta palattuaan Miikkaeli teki kiintoisan havainnon heidän talonsa seinustalla: Naisen! Linda niminen neitonen pääsikin heti Miikkaelin hunajaisen äänen käsittelyyn.

Ja illan edetessä Miikkaelin huulet pääsivät jo yhä lähemmäs Lindan kasvoja.

"Minun on pakko lähteä iltamessuun", Miikkaeli sanoi Lindalle.
"Ole kiltti ja odota täällä, niin voimme jatkaa mukavasti sujunutta iltaa", Miikkeli sanoi muikea virnistys kasvoillaan, ja Linda lupasi empimättää jäädä odottamaan.

Linda kuitenkin alkoi saada tarpeekseen, kun Miikkaelia ei kuulunut ja alkoikin suunnata askeliaan omaan asuntolaansa.

Miikkaeli tuli kuitenkin juuri oikeaan aikaan takaisin, ja koppasi Lindan syliinsä.

Ja seuraavaksi makuuhuoneen puolelle poikuutta menettämään.

Thorin ja Lehtorin suhde syveni entisestään, ja Thor alkoikin saada postin mukana tuoksuvia kirjeitä, joihin oli kirjoitettu romanttisia runoja.

Eräällä Lehtorin vierailulla he pitivät taas hauskaa tavalliseen tapaan. Thorilla oli kuitenkin suunnitelma, jonka hän toteuttaisi ehkä vielä samana iltana.

Lehtorinkin aivot näyttivät kulkevan samoilla linjoilla, eikä hän pahastunut yhtään, vaikka Thorin otteet alkoivat käydä entistä rohkeammiksi.

Ennen kuin kumpikaan huomasi, he olivat päätyneet jo sängylle vierekkäin.

Ja lopulta ilta sai arvoisensa päätöksen.

Seuraavana päivänä Lehtori tuli taas kylään ja tällä kertaa heidän suhteestaan tuli jo melko virallinen. Todiste siitä löytyy Lehtorin vasemmasta kädestä.

Thor kertoi Miikkaelille vasta seuraavana aamuna siitä, että hänellä oli vaimo katsottuna. Thor harkitsi jo koko opiskelujen lopettamista, mutta Miikkaeli sai hänet jäämään jo senkin vuoksi, että Ulrika ja Riku olivat maksaneet paljon rahaa, jotta he saisivat hyvän koulutuksen.

Thorin toivottomat kokkaustaidot pääsivät taas esiin, ja tällä kertaa tilanteesta tuli jo varsin tulinen. Tähän jätämme pojat tältä erää. Ensi jaksossa seurataan taas Ulrikan, Rikun ja Lumen elämää Koivulassa.