Rikun kuoleman jälkeen perheenjäsenten haamut villiintyivät. Ulos ei voinut lähteä pimeän aikaan, eikä sisälläkään ollut turvassa. Jokainen perheestä säikäytettiin vähintään kahdesti yössä.

Matleenaa oli alkanut kiusata hänen ja Carlin ihastuminen, joten hän pyysi toivomuskaivolta romanssia, joka veisi ajatukset pois Carlista.

Kaivo lähetti Matleenalle komean nuorukaisen nimeltä Roope, joka heti ensi töikseen tuli painamaan hellän suudelman Matleenan huulille.

Onnellisena Matleena rutisti Roopea, tässä olisi hänen rakastettunsa.

Nuoret olivat jatkuvasti toisissaan kiinni, sellainen pikkuseikka kuin koulu sai nyt jäädä taka-alalle.

Matleenan onneksi Roope suostui seurustelemaan hänen kanssaan, mutta pian sen jälkeen heidän oli heitettävä hyvästit, sillä pian alettaisiin ihmetellä missä he ovat.

Pahaksi onneksi Miikkaeli näki Matleenan antamassa jäähyväissuudelmaa Roopelle, ja heti kun poikaa ei enää näkynyt, Miikkaeli tuli kuulustelemaan Matleenaa.
"Kuka ihme tuo jolppi oli?" hän kysyi ärtyisään sävyyn.
"Minun ystäväni eivät kuulu sinulle", Matleena sanoi vihaisesti ja oli jo lähtemässä pois, kun Miikkaeli tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Minulle kuuluu millaisessa seurassa tyttäreni liikkuu ja voin sanoa, että tuo poika oli taatusti jonkin sortin rikollinen. Minä aion varmistaa, että en näe sinua enää hänen seurassaan."
"Roope ei varmasti ole mikään rikollinen. Sinä et päätä kenen seurassa minä olen. Minä rakastan häntä!" Matleena kirkui.
"Vai oikein rakastat, tuollainen tyttö kuin sinä ei tiedä mitään rakkaudesta", Miikkaeli rähjäsi.
"No en kai, kun aina joku tulee minun tielleni. Minä tiedän kuule rakkaudesta yhtä sun toista, jotain mistä sinulla ei ole harmainta aavistusta!" Matleena huusi posket punaisina ja ennen kuin Miikkaeli ehti taas estää, Matleena juoksi sisälle ja läimäisi oven kiinni.

Miikkaeli ei ollut koskaan ollut hyvä riitelijä, joten sovinnonteon sijaan hän lähti kaupalle vähäksi aikaa päästämääm liikoja höyryjä ulos.

Harmikseen Miikkaeli ei päässyt näkemään poikiensa synttäreitä. Ensimmäisenä kasvoi kaksosista vanhempi eli Matteus.

Ja heti perään pikkuveli Markus.

Matteuksella säilyivät liehuvan punaiset hiukset ja ovela virne naamallaan. Poikahan on varsin komea, vaikkakin hieman erikoisen näköinen.

Markuksenkin hiusmalli pysyi samana, molemmat pojat ovat näemmä perineet Rikun leveän nenän.

Nyt kun pojat olivat teinejä, he alkoivat tiedostaa paremmin erään asian. Matteus oli heistä toki vanhempi, mutta he olivat silti kaksosia, joten talon perijän paikka oli vielä täysin auki. Se tarkoitti, että perimys ratkaistaisiin heidän tekojensa pohjalta. Niinpä pojat alkoivat kilpailla melkein kaikessa. Tavallinen shakkiottelukin muuttui ankaraksi sotatantereeksi heidän käsittelyssään.

Markus ajatteli päästä isän suosioon hankkimalla töitä, ja todistamalla olevansa jo kunnon mies. Niinpä heti aamulla lehden tultua hän hiippaili etsimään sopivaa alaa. Sellainen löytyikin opetuksen saralta. Matteukselle hän ei tietenkään hiiskunut asiasta mitään.

Jollain kumman konstilla Matteus saanut tietää Markuksen juonista, ja iltaan mennessä heillä molemmilla oli työpaikka, joten he saivat kulkea yhtä matkaa.

Nikola alkoi tuntea itsensä vanhaksi syödessään lounasta yksin tyhjässä kartanossa. Kaikki hänen lapsensa pakersivat koulussa, Miikkaeli töissä eikä Ulrikastakaan ollut paljoa seuraa, sillä viime aikoina tämän terveys oli alkanut heikentyä. Nikola alkoi jo pelolla miettiä sitä päivää kun kaikki hänen lapsensa lentäisivät pesästä ja hän ja Miikkaeli jäisivät kahdestaan tähän kartanoon, kunnes jompi kumpi pojista toisi vaimon taloon. Sitten hän saisi olla isoäiti poikiensa lapsille. Se lämmitti vähän hänen mieltään.

Pian yksi Nikolan poikasista lentäisikin pesästä. Matleena viettäisi syntymäpäiväänsä! Hänelle oli teetetty puku, ja Ulrika oli nähnyt paljon vaivaa saadakseen Matleenan hiukset kauniisti. Vielä viime hetkellä Matleena yritti tehdä jotain naamassaan rehottaville näppylöille, tänä iltana hän halusi olla täydellinen!

Ulrika oli oikeastaan vielä toipilas, ja sängyssä pysytteleminen olisi ollut parempi idea, mutta hän halusi paistaa lohta juhliin, sillä omasta mielestään hän oli ainoa, joka sen osasi tehdä.

Matleena riensi halaamaan Carlia lämpimästi tervetulotoivotuksena, mutta mitään muuta hän ei uskaltanut näin Carlin vaimon nenän edessä tehdä.

Matleena istui ruokapöydässä Carlin viereen ja keskustelu kävikin vilkkaana. Ulrika katseli silmät viiruina, kun Matleenan ja Carlin puhueenaihe alkoi lipsahtaa kielletymmän puolelle.

Miikkaelikin huomasi myös tilanteen ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta ehdottamalla maljaa ihanalle esikoistyttärelleen.

Sitten Matleena kasvoi, ja pyysi Carlin mukaansa pihalle. Carl tuli vähän kummeksuen, sillä Matleenan ilme oli niin tutkimaton, ettei Carl pystynyt yhtään kuvittelemaan mitä tytöllä oli mielessään.

Se selvisi kuitenkin pian, kun Matleena kiskaisi Carlin aivan itseään vasten ja suuteli tätä. Carl vastasi suudelmaan onnellisena, tätä hän oli halunnut jo pitkän aikaa.

Heidän menonsa jatkoi aina vain kiihkeämpänä, mutta sen katkaisi sisältä kuuluva vertahyytävä kirkaisu. He juoksivat heti sisään siistien itseään matkalla niin paljon kuin mahdollista.

Kirkunalle oli hyvä syy, Ulrikaa tultiin hakemaan kesken juhlien parempaan maailmaan. Kamala syntymäpäivälahja kenelle tahansa.

Oli sanomattakin selvää, että juhlat eivät onnistuneet kovin hyvin. Ulrika oli aina ollut Matleenalle rakkain perheenjäsen, ja kun tämä vielä lähti pois hänen syntymäpäivillään, oli suru miltei kaksinkertainen. Pojatkin olivat rynnänneet vuoteistaan alakertaan kullessaan Nikolan kirkaisun.
"Tämä on niin väärin!" Matleena nyyhki, "Ei tällaista saa tapahtua, eikä varsinkaan kesken juhlien."

Kun Matleena oli hieman rauhoittunut, Carl vei hänet yläkertaan, ja tarttui häntä käsistä sanoen:
"Yritä piristyä kulta. Ei tämä ole ollenkaan sinun vikasi. Lupaan, että näemme taas pian." Sitten Carl antoi Matleenalle hellän läksiäissuukon.

Matleena totteli Carlia, ja yritti keksiä muuta tekemistä kuin Ulrikan murehtiminen. Hän oli saanut lahjaksi kangaspuut, joilla kutoen hän vietti pitkiä aikoja.

"Kuule kulta", Miikkaeli sanoi eräänä kirpeänä syyslauantaina, "Haluaisitko lähteä torille vähän tuulettumaan ja pitämään hauskaa. Matleena saa kyllä pidettyä lapset kurissa sen aikaa." Nikolalla ei ollut mitään pientä huvittelua vastaan, joten he sanoi Matleenalle viipyvänsä muutaman tunnin ja ratsastivat torille.

Torilla alkaisivat syysmarkkinat muutaman päivän päästä, joten se oli pullollaan kuumeista hyörinää, kun kauppiaat laittoivat kojujaan kuntoon. Keskellä toria soitti orkesteri, jonka musiikin tahtiin Miikkaeli ja Nikola tanssivat vähän aikaa.

Nikola suorastaan yllättyi siitä, miten hyvin Miikkaeli tanssi. Tämä osasi pyöritykset ja taivutukset, unohtamatta romantiikkaakaan.

Lopulta he kyllästyivät tanssimiseen, ja siirtyivät tekemään jotain toiminnallisempaa. Torilla olevat nuoret juoksivat heti kiinnostuneena katsomaan, mutta muutama utelias mummo kiirehti heti levittämään uutista.

Pian Matleenan juhlien jälkeen Ursinoista nuorimmaisinkin saavutti naimaiän. Maarialla oli kasvaessaan leveän hymy naamalla, mutta Nikola ei näyttänyt niin innostuneelta. Pian hänen lastensa poismuutosta tulisi ihan konkreettista.

Maariallakin on niin ikään Rikun nenä, mutta hänessä on myös runsaasti äitinsä kauneutta. Maarialle olisi varmasti ottajia, ellei tyttö olisi niin vakaasti päättänyt ruveta Kristuksen morsiameksi.

Hyvästä alusta huolimatta Markusta ei pidetty soveltuvana opettajaksi, vaan hänet heitettiin tylysti ulos työpaikaltaan. Matteus sen sijaan oli jo aikapäiviä sitten saavuttanut uransa huipun, mikä harmitti Markusta suunnattomasti.

Lopulta kolmikko sai luvan lähteä luostariin. Maaria nunnakokelaaksi ja pojat opiskelemaan. Nikola vuodatti runsaasti kyyneleitä lastensa lähtöiltana, sillä hän tiesi, etteivät kaikki lapsista palaisi enää kotiin. Mutta kuka heistä sitten loppujen lopuksi palaakaan?

Siinä sitten tämän kertainen annos Ursinoiden elämää. Tämä, edellinen ja seuraava jakso ovat vähän sellaisia väli jaksoja, joissa kerronta ei ihan niin hyvää ole, mutta luostarissa alkaa sitten tapahtua. Ensi jakso on kuitenkin vielä kartanolta, tosin miehistyneet Matteus ja Markuskin pääsevät kehiin.