Hyvää ja aurinkoista kesälomaa kaikille!

Matilda tuulettaa iloisesti uuden tonttinsa pihalla.
"Minä vielä näytän sille Ulrikalle. Minun poikani tulee perimään talon, ei hänen. Jos Ulrika nyt edes saa lapsia, ei heidän touhunsa kovin vakuuttavalta näyttänyt."

Matilda on kuitenkin erittäin katkera Ulrikalle juuri talosta. Hän ei tulisi enää koskaan asumaan kartanossa, mutta Matilda luopui pojastaan, jotta Thor tulisi aikanaan perimään koko talon. Tämä nopeasti rakennettu mökki ei ollut yhtään sitä tasoa, mihin Matilda oli tottunut.

Vaikka Matilda ei tiedäkään kartanon uudesta perijästä, saattaa hänen suunnitelmansa vielä toteutua, sillä Miikkaeli sai viettää ankeaa lapsuutta. Riku halusi opetella vauvojen hoitoa, ja siinä sivussa antaa uupuneelle Ulrikalle vaapapäivän. Miikkaeli saikin viettää tuntitolkulla itkien kehdossa.

Näppäränä miehenä Riku antaa Miikkaelille ruokaa ja itku loppuukin vähäksi aikaa.

Huuto kuitenkin alkaa taas ja kun Riku ei saa sitä loppumaan, joutuu hän hakemaan Ulrikan hätiin.

Ulrika vaihtaa Miikkaelin vaipan, ja suukottelee pikkuista. Miikkaeli nukahtaakin sitten tyytyväisenä kehtoonsa. Miehillä on vielä oppimista tässä lastenhoidossa.

Pian suloinen Thor pääsee kakun ääreen Rikun saattamana.

Thorista kasvoi todella suloinen pikku poika luonnepisteillä 6-9-9-6-1, horoskooppina kaksonen. Toivottavasti Thor on silti kiltti, vaikka pisteitä ei niin hurjasti olekaan.

Thor löysi armaan ystävän perheen koirasta Almasta. Muulla perheellä ei aina ollut aikaa Thorille, mutta Alma suostui halattavaksi milloin vain.

Pian Almalle kuitenkin koitti lähdön hetki, olihan se jo vanha koira. Konrad ulvoi surkeana, kun sen rouvaa tultiin hakemaan.

Ulrika piti lupauksensa Matildalle ja kasvatti Thoria erityisellä lämmöllä, puhumaan pikku mies oppi nopeasti.

Kävely sen sijaan oli vaikeampaa, vaikka Thor oppikin nopeasti ottamaan muutaman askeleen.

Thorilla ja Miikkaelilla oli samana päivänä synttärit, ja niille kutsuttiin myös Matilda ja Arvi, vaikka matka meren takaa olikin pitkä ja hankala.

Miikkaelista tuli äärettömän suloinen taapero, josta tulee varmasti isona oikea naistenmies, niin söötti poika on. Luonne 4-4-4-7-6 (Vesimies) on sekin loistava. (Suosin simeillä vesimiestä horoskooppina)

Kesken juhlien Matilda lähti yläkertaan itkemään. Hän alkoi katua sitä, että oli jättänyt suloisen poikansa Ulrikan hoiviin. Kaikki oli nyt turhaa, kun Miikkaeli oli syntynyt ja näytti terveeltä pikkumieheltä. Aikansa vollotettuaan Matilda pyyhki silmänsä ja päätti, että järjestäisi poikansa perijäksi hinnalla millä hyvänsä.

Kesken juhlien Ulrika muisti, että Thor ei vielä kävellyt aivan loistavasti. Niinpä hän vielä opasti vähän Thoria, ennen kuin tämä kasvaisi.

Thor ei ole pahannäköinen myöskään lapsena. Matildakin näyttää varsin hyväksyvältä. Thorin takana seisoo juhlien kolmas vieras Ruut, joka on ollut Ulrikan ystävä lapsuudesta saakka.

Thor seuraa äitiään kellariin ja yrittää päästä kysymään tältä, miksi hänet jätettiin tädin huomaan kasvamaan. Matilda ei kuitenkaan vastaa, vaan sanoo, että hänen ja Arvin pitää lähteä, koska kello on jo paljon.
"Älä kiinny liikaa Ulrikaan tai siihen poikaan", hän sanoo vielä arvoituksellisesti Thorille.

Riku ottaa tehtäväkseen Miikkaelin opettamisen ja isän käsittelyssä Miikkaeli oppii kävelemisen jalon taidon nopeasti.

Ulrikan ja Rikun päiviin kuuluu toki muutakin kuin lastenhoitoa. Ulrika elättelee vielä toivoa kolmannesta lapsesta.

Riku päätti vaihtaa lääkärin työnsä vapaaehtoiseen armeijapalvelukseen, vaikka Ulrika ei pitänytkään siitä, että Riku laittoi henkensä alttiiksi taistelukentillä. Riku kuitenkin lohdutti pääsevänsä lääkintäjoukkoihin, eikä siellä olisi niin vaarallista.

Talon viimeinen lemmikki Konrad jätti maailman yksin tyhjässä yläkerrassa, ja sen uurna vietiin hautausmaalle kahden muun koiran haudan viereen.

Lemmikit eivät kuitenkaan hylänneet perhettä, vaan yksi jos toinenkin niistä kaiveli yöllä kuoppia pihamaalle.

Kerran Hertan haamu säikäytti pihalla olleen Ulrikan.

Miikkaelin oli aika kasvaa lapseksi. Hän kasvoi vaatimattomasti keittiössä ilman sen kummempia juhlia.

Miten on mahdollista, että kolmannen sukupolven lapsista tulee näin suloisia? Yleensä heille ilmestyy jo jotain "kauneusvirheitä". No, hyvä vaan.

Uupunut synttärisankari suuntasi heti ruuan jälkeen yläkertaan nukkumaan.

Matilda tuli myös vieraisille, sillä kesän lämmössä oli jo paljon helpompi matkustaa ja Arvi tarvitsi tarvikkeita, joita ei voinut ostaa meren takaa. Thor pääsi vihdoinkin kysymään äidiltään sen polttavan kysymyksen: "Miksi te jätitte minut kasvamaan tänne, ettekä ottaneet mukaan?"

"Kulta pieni", Matilda vastasi, "jos epäilet, ettemme me rakastaneet sinua, niin se ei ole totta. Isäsi ja minä ajattelemme sinua usein. Mutta asumalla täällä sinä voit joskus periä tämän talon. Jos Miikkaelille joskus sattuu jotain, niin sinusta tulee tämän talon omistaja, sillä sinä olet Rikrahdin vanhin miespuolinen jälkeläinen."
"Mutta minähän olen jo nyt vanhempi kuin Miikkaeli. Miksi minä en peri taloa heti?" Thor kysyi ihmeissään.
"Ulrika, tai no Ulrikan puoliso, on talon virallinen omistaja, koska hän on minua muutaman minuutin vanhempi. Sen takia, hänen poikansa on perijälistalla ensimmäisenä. Sinä tulet kuitenkin toisena, koska olet jo niin iso poika", Ulrika sanoi taputtaen poikaansa päälaelle.

Thor halasi äitiään helpottuneena, kun sai tietää, että äiti rakasti häntä ja oli ajatellut hänen parastaan. Silti Thor ei osannut kuvitella, mitä tarkoitti 'Jos Miikkaelilli tapahtuu jotain'. Mitä Miikkaelille voisi tapahtua, jotta Thorista tulisi perijä?

Jos käytöstavat ratkaisisivat, niin Matildalla ei olisi syytä huoleen. Miikkaeli ahmi räiskäleitään ja kauhoi ruokaa suuhunsa käsillään.

Lisäksi hän heitteli äitiään ruualla. Varsinainen sottapytty.

Ulrika elätteli edellleen toivetta uudesta vauvasta, sillä hän oli aina ollut sisarten ympäröimä ja kaipasi tyttöä antamaan vaihtelua meluisista pojista.

Onnellisena Ulrika nukahti Rikun kainaloon toivoen, että tällä kertaa uusi elämä saisi alkunsa hänen sisällään.