Syksy oli saapunut Koivulaan ja se toi mukanaan rajut ukkosmyrskyt ja rankat vesisateet.

Riku ja Ulrika keksivät itselleen hyvää ajanvietettä sadepäiviksi. Ulrika oli jo niin vanha, että raskaudesta ei ollut pelkoa joten he pystyivät huvittelemaan niin paljon kuin halusivat.

Sitten koitti Rikun syntymäpäivä. Ulrika halusi tehdä rakkaan miehensä juhlasta ikimuistoisen ja loihti upeita herkkuja tarjoiluun.

Juhliin oli kutsuttu Miikkaeli ja Thor ja he kaikki olivat kuuntelemassa ylhäällä, kun Thorn soitti perheen vanhaa pianoa. Yhtäkkiä Ulrika alkoi tuntea outoa väsymystä ja hänen ympärillään alkoi pyöriä pieniä tähtiä.

Ulrika muuttui vanhukseksi! (Kerrankin sattui sopiva puku heti alkuun niin pystyi ottamaan kunnon kasvukuvan :)

Juhla-ateria syötiin melko vaitonaisesti, lukuunottamatta Ulrikan ruuille satelevia kehuja.

Sitten Riku pyörähti valopallojen ja ankaran selkäkivun saattelema.

Kun Ulrika oli käymässä nukkumaan tuli hänen äitinsä haamu säikäyttämään hänet. Ehkä Aino haluaa tyttärelleen yhtä lyhyen vanhuuusiän kuin hänellä oli.

Sänkypuuhia piti luonnollisesti testata myös näin vanhuksena.

Heti aamulla ensimmäiseksi Joonas saapui säikäyttämään Rikun. Onkohan tämän makuuhuone kirottu tai jotain?

Seuraavaksi synttärivuoro oli Lumilla. Lumi ottaa vielä viimeiset pomput sohvalla ennen kuin saavuttaa uuden ikäkauden.

Ja heti taas sohvalle pomppimaan. Lumi varttui tietotavoitteiseksi, hieman menninkäisen näköiseksi neidoksi.
Ja nyt siirrymme suurinpiirtein kaksisataa virstaa etelään, Pyhän Simoleonin luostariin.

Miikkaeli oli alkanut vierailla puodissa yhä useammin siinä toivossa, että kohtaisi vielä sen ihmeellisen naisen. Vihdoin Miikkaelia lykästi, ja nainen käveli sisään kauppaan. Miikkaeli ei antanut tilaisuuden livetä käsistään uudestaan, vaan syöksyi heti juttelemaan naiselle.

Nainen kertoi nimekseen Annukka ja Miikkaelin onneksi ei pannut ollenkaan hanttiin Miikkaelin halauksia.

"Voi Annukka sinä olet niin täydellinen nainen, että oli uskomaton onni, että tapasimme", Miikkaeli kuiskutti Annukan korvaan ja sai tämän punastumaan korvia myöten.

Lopulta Annukka ei voi enää vastustaa Miikkaelin lumovoimaa ja antautuu tälle täysin.

Onnesta soikea Miikkaeli nostaa Annukan ratsaille ja vie tämän oikopäätä kotiinsa.

Eikä ole vaikea arvata mitä he siellä tekevät.

Kun Miikkaeli vielä nukkuu, Annukka lähtee hiippailemaan pois. Vaikka Annukka olikin illalla kovin halukas, niin nyt hänen mieltään painaa huoli.

Mutta Annukka ei ole ainoa, jolla on huolia. Thorn on saanut myrkytyksen eräästä kasvista, jota he olivat käsitelleet oppitunnilla. Myrkky heikentää hänen voimiaan ja Thor kaatuu pihalle jaksamatta nousta sänkyyn mennäkseen. Onneksi Miikkaeli tulee ajoissa kotiin ja auttaa Thorin sisälle, sillä kolea syysilma ei ole hyväksi sairaalle.

Yöllä Thorn herää outoon tuulenvireeseen, joka puhaltaa huoneeseen. Hän nousee ajatellen hämärästi jotain ikkunan sulkemisesta. Lisäksi Thor huomaa, että hänellä on kamala jano, joten keittiöstä voisi mennä hakemaan vesilasillisen.

Thor ehtii juuri nousta seisomaan, kun hän lyyhistyy taas lattialle. Tällä kertaa Miikkaeli ei tule ajoissa auttamaan, vaan Viikatemies ottaa Thorin hengen mukaansa. Aamulla Miikkaeli järkyttyy tuodessaan Thorille aamiaista ja löytääkin tämän hengettömänä lattialta.

Miikkeli kirjoittaa vanhemmilleen, jotka saapuvatkin ennätysajassa luostariin. Thorin poismeno on raskas isku sekä Ulrikalle että Rikulle, olihan Thor heille melkein kuin oma poika.

On kulunut jo paljon aikaa Thorin hautajaisista ja Miikkaeli viettää viimeisiä kuukausiaan luostarissa ja valmistautuu jo seremoniaan, jonka jälkeen hänet voidaan vihkiä papiksi. Miikkaelin valmistautuminen kuitenkin katkeaa ikävästi, kun ovelle saapuu Annukka, jota Miikkaeli ei ole nähnyt liki puoleen vuoteen.