Ulrika ja Riku alkoivat huolestua, kun perijää ei alkanut vähään aikaan kuulua. Ulrika ajatteli jo pyytää ennustajaeukolta apua, mutta he harrastivat tiheään tahtiin silti perinteisiä keinoja.

Ulrikan oloa ei yhtään helpottanut kun hän sai katsella Matildan paisuvaa mahaa. Matildan laskettuun aikaan ei olisi enää pitkä aika.

Vaikka Matilda olikin viimeisillään raskaana, hän silti teki paljon töitä puutarhassa. Osittain siksi että hän oli aina pitänyt ulkoilmasta ja kasveista, mutta osittain siksi, että hän halusi näyttää siskolleen, että hän kyllä jaksaa ja on heistä kahdesta sitkeämpi.

Viimeisiä lapsivapaita hetkiään Ulrika ja Matilda viettivät, missäs muualla kuin, maalaustelineiden ääressä. Ulrika oli siskoksista ainoa, joka ei saanut myytyä mestariteosta ennen aikuisuutta. Ulrikalla ei ole vielä luovuus täynnä, sillä vaihtelu virkistää ja välillä on kiva maalata muutakin kuin järvimaisemia.

Kun Matildan synnytyksen aika koitti (ihan samat sanat kun raamatussa :S), hän oli yksin talossa, sillä Ulrika oli vuorostaan puutarhahommissa ja miehet tietenkin leipätöissä.

Tyhjästä talosta huolimatta Matilda sai terveen pikkupojan, joka sai nimen Thorn. Toivottavasti Thorn pysyy suloisena kuten hän on vauvana (mutta vauvathan ovat aina samannäköisiä), sillä Arvilla on niin lommoinen naama, että harvoin näkee.

Annelin aikuistumissyntymäpäivää oli kutsuttu viettämään kukapa muukaan kuin Aleksei Pasonen. Tuleva pariskunta näyttää olevan ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä.

Annelin koko perhe on kokoontunut paikalle lukuun ottamatta Rikua, joka on töissä kylän tohtorin apulaisena ja tekee sen vuoksi pitkää päivää.

Tällainen nuori nainen Annelista kuoriutui, ihan hyvän näköinen, mutta hänelläkin on Piritan nenä.

Omituista muuten, että molempien sukupolvien nuorimmat tytöt olivat melkein samannäköisiä. Ihonväriä lukuun ottamatta tytöt ovat kuin kaksi marjaa. (kuvassa demonstroituu myös vanhojen ja uudempien kuvien tarkkuusero, kieltämättä aika suuri :)

Mitäpä sitä turhaan aikailemaan, kun naimalupa on saatu ja puolisokin jo paikalla.

Siltä paikalta kihloihin.

Ja sitten pihalle sanomaan 'Tahdon'. Ennätyksellisen nopeaa toimintaa.

Ja samantien kokeilemaan niitä avioelämän etuuksia. No Anneli, onko se yhtä hauskaa kuin kuvittelit?

Anneli ja Aleksei eivät turhaan jääneet myöskään aikailemaan taloon, vaan saatuaan säädylliset vaatteet he suuntasivat kohti omaa taloa, johon Aleksei oli renkinä olo aikoinaan säästänyt ankarasti rahaa.

"Kuulepas pikku Thoriseni", Matilda supitti vauvalleen, "minulla on sinua varten suunnitelma, josta tulet olemaan kiitollinen vielä vanhuuden päivinäsi!"

Niinpä Matilda, saatuaan miehensä hyväksynnän, kertoi Ulrikalle mitä oli suunnitellut tulevaisuuteen.
"Minä ja Arvi olemme ajatelleet muuttaa meren toiselle puolelle Ruotsiin. Siellä on uudehko kylä nimeltä Körsbärsdalen, johon halutaan muuttajia etenkin täältä rannikkoseudulta. Matka sinne on kuitenkin pitkä ja siellä elämä täytyy rakentaa kokonaan alusta. Niinpä se ei ole sopiva paikka kasvattaa lapsi. Siksi pyytäisinkin, että Thorn voisi asua täällä teidän kasvatettavananne."

"Lähtekää aivan huoletta", Ulrika sanoi ja halasi siskoaan.
"Minä lupaan kasvattaa Thornin aivan kuin hän olisi oma poikani. Jos hän joskus tulevaisuudessa haluaa muuttaa luoksenne, niin hän on siihen vapaa"
Matilda puhkesi helpottuneisiin kyyneleisiin.

Arvi kävi hyvästelemässä poikansa, jota oli hädin tuskin ehtinyt tavata. Hän kuitenkin hyväksyi Matildan suunnitelman, joka ei ollut kyllä sama minkä hän oli Ulrikalle esittänyt.

Sitten Matilda luovutti Thorin aivan kuin virallisesti Ulrikalle ja lähti Arvin kanssa vankkureihin, jotka veisivät heidät satamaan ja sieltä uuteen kotimaahansa.

Tuskin oli kulunut viikkoa Matildan lähdöstä, kun Ulrika alkoi tuntea aamuisin pahoinvointia ja joutui juoksemaan toilettitiloihin.

Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että oli raskaana, kun hänen vyötärönsäkin oli alkanut pyöristyä. Ulrika oli tavattoman iloinen, sillä hän oli jo ehtinyt pelätä, että voisi olla mahdollista, ettei hän saisi ollenkaan lapsia.

Alkava raskaus sai Ulrikan hirmuisen vauvakuumeen pauloihin, mutta onneksi talossa oli Thorn, joka sai osakseen yletöntä hellimistä.
Rikukin oli hurmaavan vauvelin pauloissa, mutta sen öinen huuto ei ollut ollenkaan hänen mieleensä, koska pitkät työpäivät veivät voimia ja yöt olisi ollut mukava nukkua sikeästi. Niinpä Ulrika ja Riku kiipesivät vuorotellen yläkertaan hellimään huutavaa Thornia. Niinpä itseään ja Ulrikaa säästääkseen Riku kantoi vauvojen kehdot ja muut alakertaan ja vastaavasti lemmikkien kopat ylös.

Lopulta Ulrikan synnytys alkoi ja hänkin sai olla yksin tyhjässä talossa, sillä Riku oli joutunut jäämään yöksi parantolaan, koska sinne oli tuotu joukko vakavasti sairaita.

Heti kotiin päästyään Riku riensi hellimään vastasyntynyttä poikaansa Miikkaelia, josta tulisi siis talon tuleva isäntä.

Seuraavassa osassa Thorn ja Miikkaeli pääsevät avuttomasta kehdossa makaamisvaiheesta hieman itsenäisempään taapero- ja lapsuuselämään. Voisitteko rakkaat lukijat sanoa, mitä pidätte sivujen uudesta ulkonäöstä tai kommentoida muutenkin. Kiitoksia ;)