No niin, uusi Potteri luettu ja äikän projekti enemmän tai vähemmän kunnossa (todennäköisesti vähemmän), joten on aika uudelle Ursinalle.

Tästä on kadonnut yksi kuva, joten sen kuvateksti tulee nyt tuohon seuraavaan kuvaan, alku ei siis ihan sovi kuvaan.

Terhi oli yrittänyt pysytellä hereillä siihen asti, että Emma olisi lähtenyt talosta, mutta kuumeinen väsymys vei voiton ja Terhi vaipui levottomaan uneen. Aanulla aurinko oli jo korkealla kun Terhi viimein hätkähti hereille. Talosta ei enää kuulunut ääniä, joten kaikki olivat varmaan jo lähteneet, mutta Terhi syöksyi silti ulos. Oli ehdottoman tärkeää, että hän löytäisi Matteuksen mahdollisimman pian. Asia oli kuten Terhi oli arvellut - talli oli tyhjä, kuten myös kaikkien muiden vuoteet. Terhi seisoi pihalla turhautuneena lyhyessä aluspaidassaan kiristyvässä pakkasessa. Yhtäkkiä Terhi tunsi rinnassaan omituista puristusta ja häntä alkoi pyörryttää.

Terhi yritti koota sekavia ajatuksiaan, mutta ei voinut mitään, vaan kaatui pehmeään lumeen. Taivaalta putoili pehmeää lunta ja Terhin silmissä musteni...

"Terhi!" äänekäs kirkaisu rikkoi ilman. Karoliina syöksyi pihapolulta hankeen ja nosti Terhin ylös. "Terhi-rouva, Luojan kiitos olette hengissä!" Terhi nojasi huterasti Karoliinaan ja katseli tätä aivan kuin ei tunnistaisi tyttöä. "Terhi-rouva, te olette aivan sininen. Hyvänen aika miten korkea kuume teillä on! Antakaa minun viedä teidät sisään!" Karoliina hermoili ja lähti hellävaraisesti taluttamaan tärisevää vanhusta ylös jäisiä rappuja.

Karoliina peitteli Terhin huolestuneena sänkyyn. Terhillä oli niin korkea kuume, että hänen silmänsä suorastaan kiilsivät ja hänen henkensä tuntui kulkevan huonosti. Terhi onneksi nukahti lukuisten peittojen alle melkein heti, kun Karoliina oli peitellyt hänet. Karoliina harkitsi lääkärin hakemista, mutta ei uskaltanut poistua Terhin luota kuin alakertaan, ja lääkäri asui sentään toisella puolella pitäjää. Kun Matteus ja Kristian tulivat kotiin Terhi nukkui edelleen rauhallisesti, joten häntä ei hennottu herättää. Karoliina oli onneksi vienyt Terhin yläkertaan, sillä nyt Terhi voisi yöllä herätessään pyytää samassa huoneessa nukkuvalta Karoliinalta tarvittaessa apua.

Terhi nukkui taas myöhään. Hän heräsi kauhistuneena siitä, että oli taas ehkä liian myöhäistä kertoa Matteukselle. Onneksi alakerrasta kuului vielä ääniä, joten Terhi ponnistautui äkkiä pystyyn. Hän suorastaan säikähti pistävää tunnetta kurkussaan. Oli kuin pitkä puukko olisi pistetty hänen kaulaansa. Terhi veti pari kertaa tuskallisesti henkeä ja havahtui kun ulko-ovi kävi. Terhi laskeutui portaat vanhat lonkat jomottaen ja viiltävä tuska kurkussaan.

Terhi työnsi raskaan ulko-oven auki ja pureva pakkasilma löi häntä vastaan. Ulkona Terhi näki hevoselleen juoksevan Matteuksen, joka oli selvästi myöhässä töistään. "Matteus!" Terhi yritti huutaa, mutta hän ei saanut ääntä kipeästä kurkustaan. Vain pieni pihinä karkasi hänen huuliltaan. Kun Matteus kiipesi hevosensa selkään, hän näki kuistilta huiskuttavan Terhin. Matteus heilautti hyväntuulisesti kättään Terhille - hyvä tietää että vanhus oli paranemaan päin. Terhi lopetti huiskuttamisen Matteuksen loittonevalle selälle lannistuneena ja raahautui takaisin lämpimään vuoteeseensa.

Nyt kun Terhi makasi kuumeessa sänkynsä pohjalla, oli Karoliinan kannettava huoli taloudenpidosta. Hyvin hän siitä suoriutuikin ja talossa saatiin illalliseksi herkullista lohta. Karoliina oli kuitenkin hyvin huolissaan. Hän ei toivonut mitään pahaa tapahtuvan elämänsä ainoalle äitihahmolle.

Matteus oli poikennut kellariin ja huomasi yllätyksekseen keskellä lattiaa Matleenan uurnan täysin ehjänä. Se ei ollut sama kuin hajonnut uurna, vaan uusi, mutta silti häntä järkytti nähdä se yhtenä kappaleena. Matteus mietti oliko hautausmaalla vain erehdytty korjaamaan uurna hautaamisen sijasta, mutta jotenkin Matteuksesta ei tuntunut siltä. Hän mietti oliko tämä jonkin sortin varoitus.

Matteus kuitenkin haki Karoliinan keittiöstä ja tyttö oli yhtämieltä siitä, että uurnalle oli sopivampi paikka hautausmaan siunatussa mullassa. Niin Karoliina hyvästeli äitinsä maalliset jäännökset, eikä ihmetyksekseen tuntenut kummempaa surua asiasta.

Yhtäkkiä uurnasta purkautui Matleenan haamu, joka vilkutti Matteukselle ja melkein säikäytti hänet järjiltään. Karoliinaan Matleena loi hellän äitimäisen katseen. "Sinä olet minun tyttäreni", haamu sanoi kumealla äänellä.

Matleenan hyvästelyn jälkeen perhe istui pöytään. Tänä iltana oli syytä juhlaan, sillä Kristian tulisi miehen ikään.

Karoliina kokosi ripeästi lautaset ja sitten Kristian pyörähti valojen saattelemana.

Kristianista tuli niin Markuksen näköinen mies, että tyhmemmänkin olisi pitänyt tajuta jonkin olevan vialla. Matteus ei kuitenkaan tajunnut; hän halusi niin kovasti antaa Emmalle uuden mahdollisuuden, ettei edes suostunut ajattelemaan hänestä mitään poikkipuolista.

Terhi makasi murheellisena sängyllä. Hän oli kuunnellut iloista puheensorinaa alakerrasta ja yrittänyt saada aikaan ääntä kipeästä kurkustaan. Hän ei kuitenkaan saanut ilmoille edes pientä pihinää.

Terhi tarttui kirjaan, joka makasi lattialla Karoliinan sängyn vieressä. Hän käänteli sivuja edestakaisin. Hänelle kirjaimet eivät puhuneet, toisin kuin muille. Hänelle ne olivat vain mitäänsanomattomia harakanvarpaita, eikä hän erottanut niitä toisistaan. Näin ollen hänellä ei ollut mitään keinoa selittää Matteukselle. Matteuksen olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää kuulla, mitä Emma oli Kristianille kertonut.

Terhi nousi ja katsoi katkerana lunta, joka leijaili hiljaa pihamaalle. Terhi ei keksinyt muutakaan kohdetta vihalleen, joten hän syytti hankalasta tilanteesta lunta, joka oli aiheuttanut hänen sairastumisensa, joka oli johtanut hänen ehkä pysyvään mykistymiseensä. Jos asia ei koskaan valkenisi Matteukselle, talon perisi hänen petollisen veljensä poika. Yhtäkkiä Terhi muisti testamentin, jonka Matteus oli aikoinaan esitellyt hänelle. Se oli sisältänyt ehdon. Jos Matteus ei saisi perijää aikaan, kaikki omaisuus siirtyisi Markuksen haltuun. Oli siis niin, että jos hän nyt paljastaisi asian, Kristian voitaisiin julistaa Markuksen pojaksi, mutta jos Matteus ei enää sen jälkeen saisi lapsia, perisi Kristian talon kuitenkin. Jos Terhi ei kertoisi, voisi Matteus vielä hankkia itselleen vaimon, joka saisi taloon uuden perijän. Nythän ei ollut väliä oliko lapsi tyttö vai poika, ainoastaan se merkitsi, että lapsi oli Matteuksesta lähtöisin. Niin Terhi päätti olla ilmentämättä asiaa Matteukselle.

Pian juhlien jälkeen Kristian etsi käsiinsä kirjan, johon oli kirjoittanut Karoliinan synttäreillä. 'Ei ole väliä ketä vanhempamme ovat, kunhan he rakastavat meitä', niin hän oli kirjoittanut. Mutta nyt Kristian tunsi itsensä niin isoksi ja aikuiseksi, että hän tiesi sillä olevan väliä. Lapseen tuollaiset sanat tekivät vaikutuksen, mutta hän oli jo melkein aikuinen, joten hän ymmärsi asiat paremmin. Heidän arvoisillaan ihmisillä ei juuri muulla ollutkaan väliä kuin vanhemmilla, sillä vanhemmat he tulisivat perimään. Alempisäätyiset ihmiset, kuten Kristianin armas Emma-äiti, olivat ehkä voineet mennä naimisiin rakkaudesta ja kasvattaneet lapsensa hyvin, mutta Kristianista kasvatettiin päämäärätietoisesti kartanon isäntää, eikä turhia hellyydenosoituksia jaeltu. Pieni ääni Kristianin päässä kysyi, ajattelisiko hän toisin, jos Emma olisi kasvattanut hänet, mutta Kristian vaiensi sen tehokkaasti. Kristian vei kirjan takaisin hyllyyn, joilloin hyllystä leijaili kellastunut paperi. Kristian poimi sen huolettomasti lattialta, mutta sitten hänen silmiinsä osui paperin otsikko: Miikkaeli Rikunpoika Ursinan viimeinen tahto.

Kristian joutui lukemaan paperin pari kertaa ennen kuin uskoi sen todeksi. Oli kuin kauan kadoksissa ollut pala olisi löytynyt hänen palapeliinsä. Emman sanat eivät siis olleet olleet pelkkää kaunista sanahelinää, vaan niissä kuulsi huoli. Jos Kristian ikinä paljastuisi Markuksen pojaksi, hänen asemansa talossa oli mennyttä. Kristian luki paperin vielä uudestaan ja huomasi muutakin. Testamentissa mainittiin omaisuuden siirtyvän Matteuksen vanhimmalle jälkeläiselle. Riitti siis että Matteus sai yhden lapsen. Perinteisesti talon peri vanhin miespuolinen sukulainen, joka siis Miikkaeliin nähden oli Kristian. Mutta Miikkaeli oli testamentissa nimenomaan muotoillut talon siirtyvän Matteuksen lapselle. Oliko Miikkaeli sittenkin tiennyt Emman salaisuudesta? Vai oliko hän vain nähnyt Kristianin hiukset ja arvannut? Kristian ei tiennyt. Mutta sen sijaan hän tiesi, ettei koskaan paljastaisi asiaa Matteukselle ja aikoi varmistaa, että Emmakin pitäisi suunsa kiinni.

Kristian istui Karoliinan seuraksi shakkipöytään. Kello oli jo paljon, mutta Kristian sanoi Karoliinalle: "Katso ettei Matteus ole lähellä. Tämä asia ei ole hänen korvilleen." Karoliina kummasteli Kristianin asiaa, mutta vilkaisi ympärilleen, eikä Matteusta näkynyt. "Hän taitaa olla ylhäällä", Karoliina sanoi, "Mikä nyt on niin salaista?"

Niin Kristian kertoi koko jutun Karoliinalle, aloittaen Emman paljastuksesta ja lopettaen yllättäen löytyneeseen testamenttiin. Hän keroi Karoliinalle myös päätelmänsä, vaikka tytön ilme happamoitui koko ajan. "Luuletko että tuollaisen kuunteleminen on minusta hauskaa?" hän kivahti madaltamatta ääntään, niin että Kristian alkoi hyssytellä, "Sinusta on tulossa kartanonherra ja minulle ei riitä pennin pyörylää. Tiedät yhtä hyvin kuin minä mitä minusta puhutaan kylillä. Noidan lapsenlapsi, äiti surmannut itsensä kun ei kestänyt aviotonta lastaan, isä tiellä tietymillä. Jotkut jopa väittävät, että isäni ja äitini oli tarkoitus mennä naimisiin, mutta sitten isälle selvisi äidin syntyperä ja hän jätti tulevan lapsensa äidin! Älä sinä minulle valita, että sinulla on asiat huonosti, herra pikku-isäntä. Minulla on onnea, jos joku tyhjätasku maankiertäjä suostuu kutsumaan minua vaimokseen. Todennäköisesti joudun kadulle kerjuulle, kun tästä talosta ei edes myötäjäisiä heltiä!"

"Karoliina älä nyt hermostu", Kristian tyynnytteli, "minun asemani ei ole juurikaan varmempi kuin sinun. Jos Emma ikinä päättää palata tänne ja hän paljastaa jotain Matteukselle tai he peräti saavat lapsen, olen minä kadulla kerjuulla yhtä lailla..." "Sinulla sentään on äiti!" Karoliina suutahti taas, mutta vaikeni kun yläkerrasta kuului liikehdintää. "Karoliina, tehdään sopimus. Jos sinä autat minua pitämään tämän kartanon itselläni, esimerkiksi kerrot jos kuulet Emman vihjailevan jotain, niin minä annan sinulle oikeuden asua tässä talossa vaikka hautaan saakka, jos haluat. Se edellyttää kuitenkin ehdotonta salaisuuden säilyttämistä." Karoliina puntaroi hetken vaihtoehtoja. Hän voisi kieltäytyä, hänhän oli jo kuullut salaisuuden. Siitä seuraisi kuitenkin varma elämä kadulla hyljeksittynä. Hän voisi myös suostua, jolloin hänen ei tarvitsisi muuta kuin pitää Emmaa silmällä ja saisi siten varman kodin. Karoliina ei nähnyt vaihtokaupassa huonoja puolia, joten hän ojensi kätensä pöydän yli Kristianille ja sopimus lyötiin lukkoon.

Terhi ei ollut viime päivinä juuri muuta tehnyt kuin nukkunut. Mutta vaikka hän kuinka lepäsi, ei kipu kurkusta poistunut mihinkään. Terhin ääni ei kulkenut ollenkaan ja pari päivää aikaisemmin vieraillut lääkäri oli antanut tylyn tuomion. Jos kipu ei ajan myötä hellittäisi ja ääni sitä myötä palaisi, oli luultavaa, että Terhi ei enää koskaan tulisi sanomaan sanaakaan. Terhi suri tätä puhekyvyn menetystä, ja sulkeutui kuoreensa.

Matteus kuitenkin keksi keinon piristää Terhiä. Hän osti Terhille hienon dreijan, jolla Terhi innostuneesti muovaili saviastioita päivät pitkät. Terhi kehittyi huimaa vauhtia ja Matteus harkitsi hänen luomustensa ottamista kauppansa valikoimiin.

Matteus puheli asiasta Terhille ruokapöydässä, joka nyökkäili vaisusti aina sopivassa kohdin. Sitten Matteus hieman eksyi aiheesta ja aloitti tutusta aiheesta: "On se hienoa, että minulla on tuollainen poika, joka on kiinnostunut talosta ja kaupasta. Olen jopa ajatellut, että minun ei enää muita lapsia tarvitsisikaan saada. Ei tähän taloon turhia naisia kaivata!" Matteus kuitenkin tunsi pienen omantunnon pistoksen sanoessaan niin, sillä hänen ja Emman tunteet olivat taas lämmenneet varsin kuumiksi.

Terhi kuitenkin järkyttyi Matteuksen puheista. Ei enää lapsia! Sehän merkitsi, että Kristian saisi talon ja maat. Ei Terhillä varsinaisesti ollut mitään Kristiania vastaan, mutta hän oli aina uskonut oikeuden voittoon, eikä hän siis aikonut jättää taloa Kristianille taisteluitta. Niinpä Terhi alkoi vimmatusti puistaa päätään ja heiluttaa käsiään.

"Oletko sitä mieltä, että taloon kuitenkin tarvittaisiin naisihminen? Etkö sinä jatka enää hoitaa taloustöitä ja tarvitset apua, sitäkö sinä yrität sanoa? Minä huolehdin, että Karoliina alkaa ottaa vastuuta taloudesta, kyllä sen ikäisen naisen jo pitäisi osata ruokaa laittaa ja siivota", Matteus kyseli. Terhi puisti taas päätään, jolloin Matteuksen ilme kirkastui: "Ahaa, sinä et halua astioitasi myyntiin kauppaan, siinä kenkä puristaa! Ei sinun millään muotoa pakko ole, minä vain ehdotin." Terhi huokasi alistuneesti ja alkoi lusikoida muhennostaan. Jos Matteus ei halunnut ymmärtää, niin ei sitten. Mutta luovuttaa Terhi ei aikoisi.

Kristian purki ylimääräistä tarmoaan nyrkkeilysäkkiin. Hän yritti ajatella tilannettaan, mutta hän tuntui olevan umpikujassa, mietti hän mitä tahansa. Kaikki olisi hyvin niin kauan, kuin Emma olisi pois kuvioista. Mutta jos Emma sanoisi sanankaan niin... Kristian ravisti synkät ajatukset mielestään ja antoi säkille pari mojovaa iskua. Se olisi sen ajan murhe, sitä paitsi Emma oli selvästi osoittanut haluavansa suojella poikaansa, koska oli käskenyt tämän pitää suunsa kiinni. Ilmeisesti Emmakin halusi hänestä talon seuraavan omistajan.

Näihin sotkuisiin tunnelmiin loppuu osa tällä kertaa. Ensi jaksossa toiset simit pääsevät eroon osasta huoliaan, mutta toisille niitä kasaantuu entistä enemmän.