Miikkaeli riensi avaamaan oven ja siellä häntä vastassa oli huomattavasti pyöristynyt Annukka.
"Miikkaeli, minä odotan sinun lastasi", Annukka pamautti.

"Sinä valehtelet!" Miikkaeli karjui. "Ties kuinka monen miehen kanssa olet maannut minun jälkeeni!"

"Kuinka sinä kehtaat!" kiljui puolestaan Annukka, "Minä, toisin kuin sinä, en huvittele vaihatamalla petikaveria joka yö. Lapsi on sinun ja saat luvan tunnustaa hänet kunhan hän syntyy."

"Vaikka minä tunnustaisinkin lapsen, niin ei se sinun tilannettasi auta", Miikkaeli sanoi lähes uhitellen.
"Kyllä auttaa", Annukka tokaisi, "Sinä olet kunnian mies ja otat vastuun teoistasi ottamalla minut vaimoksesi. Saat luvan kihlata minut tässä ja heti paikalla!"

Miikkaeli ei voinut siis muutakaan kuin polvistua Annukan eteen ja antaa tälle sormuksen, jonka Ulrika oli kaukonäköisesti käskenyt hänen ottaa mukaan. Annukka ihastui sormuksen suureen ja kiiltävään kiveen ja pujotti sen haltioituneena sormeensa.

Lopuksi Miikkaeli vain halasi hillitysti tulevaa vaimoaan ja irrottautui tästä varsin nopeasti.

"Nyt saat luvan häipyä", Miikkaeli tiuskaisi Annukalle. "Pysyt hissunkissun kotonasi, eikä sanaakaan vanhemmilleni", Miikkaeli sanoi tylysti ja lähetti Annukan kylmään yöhön.

Aamulla levottomasti nukutun yön jälkeen Miikkaeli ei voinut kuin kirota tilaa, johon oli itsensä saattanut.
'Lupaan etten enää ikinä koske yhteenkään naiseen!' hän vannoi itselleen, eikä voinut enää estää patoutuneita kyyneleitä.

'Katsella saa, muttei koskea' -sanonta oli Miikkaelilla varsin ahkerassa käytössä viime viikkoina luostarissa. Nauttiessaan luostarin kuulua yrttiteetä Lukukammiossa, hän viritti runsaasti keskusteluja kauniiden nunnakokelaiden kanssa.

Yrttiteehetkissä oli toinenkin hyvä puoli, yrttiteetä nimittäin jakeli mies. Miikkaeli onnistui nopeasti luomaan tähän vahvan suhteen.

Lopulta Miikkeli ei voinut enää estää itseään, vaan kutsui teemies-Kalevin asunnolleen. Kalevi ei hämmästynyt yhtään Miikkaelin tekosista, vaan oli oikein iloinen.

Lopulta Miikkaeli pääsi maistamaan sitä todella kiellettyä hedelmää. Olihan miestenvälinen rakkaus ehdottomasti kiellettyä ja sielua turmelevaa. Kuten muistamme, Miikkaeli vannoi valassaan jättävänsä vain naiset rauhaan.

Viimeisenä iltanaan luostarilla Miikkaelin vala kuitenkin rikkoutui, kun Aurora tahtoi välttämättä hyvästellä hänet.

Samaisena iltana Miikkaeli saavutti toisenkin rajapyykin elämässään. Hän sai opittua kaiken maalaustaiteesta ja näin ollen hänen maalauksistaan tulisi vastedes mestariteoksia.

Niin sitten alkoi kantautua kirkonkellojen kuminaa, jotka kutsuivat oppilaat tärkeään vihkimisseremoniaan. Halutessaan Miikkaeli voisi nyt jäädä luostariin munkiksi, alkaa papiksi tai palata normaaliin elämään arvokas tietomäärä hallussaan. Munkin tai papin elämä ei tosin tullut Miikkaelin kohdalla enää kysymykseen, kun hän oli kihlannut Annukan. Ja kuten tavallista, Miikkaeli oli myöhässä jumalanpalveluksesta. Tämän jälkeen niin ei enää tapahtuisi, vaan Miikkaeli oli nyt vapaa lähtemään kotiin Koivulaan perhettä perustamaan!

Miikkaelin kotiinpaluun kunniaksi tässä tulee taloesittely Ursinoiden kartanosta. Kuvat ovat ajalta pitkälti Miikkaelin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, joten niissä on vähän erilaista kuin heti Miikkaelin muuton jälkeen.

Ensimmäisenä yleiskuva kartanon mailta.

Sitten kuva takapihalta.

Sitten kuva hautausmaalta. Nuo yläreunan haudat ovat järjestyksessä vasemmalta: Joonas, Sivi, Rikhard ja Aino. Alareunassa on Thorin hauta sekä kolmen koiran, Konradin, Alman ja Hertan.

Sitten siirrytään sisälle. Tässä ensimmäisen kerroksen pohjapiirrustus.

Tässä kuva olohuoneesta ulko-ovelta otettuna.

Ja tässä vessan ovelta. Tuo ovi vie vanhemman pariskunnan makuuhuoneeseen.

Keittiöstä löytyy vain yksi kuva, mutta oleellisin taitaa selvitä. Keittiö ja olohuone ovat yhtä tilaa, mutta keittiö on huoneen perällä sellaisessa "pussissa".

Sitten kuva nuoremman pariskunnan makuuhuoneesta, jonka sänky oli Miikkaelin mukana luostarilla. Tähän huoneeseen myös Miikkaeli ja Annukka muuttavat.

Tässä vanhemman pariskunnan, eli tällä hetkellä Ulrikan ja Rikun makuuhuone.

Tässä sitten vauvahuoneen toinen pääty, jossa on kehdot ja potat.

Ja toisessa päädyssä ovat lelut sekä hoitopöytä. Tuo seinällä oleva taulu, on ainoa maalaus, joka talossa on maalattu. Sen tekijä oli Aino.

Sitten vielä vessa, joka näyttää taas vaihteeksi tulvivan. Tuon pönttöseinän toisella puolella on siis nuoren pariskunnan makuuhuone.

Sitten toisen kerroksen pohjapiirros.

Tässä ovelta otettu kuva poikien makuuhuoneesta, jossa ei tosiaankaan ole muuta kuin kolme sänkyä.

Sitten tyttöjen huone, josta kuva on otettu päinvastaisesta suunnasta. Tyttöjen huoneessa on kahden sängyn lisäksi vaatekaappi.

Tämä kuva on portaiden yläpäästä, josta "katsotaan" oikealle.

Ja tämä kuva on edellisessä kuvassa näkyneeltä pianolta. Tuolla maalaustelineiden takana kulkevat siis portaat.

Tässä yläkerran parveke, josta löytyy todella kielletty esine, eli kaukoputki. Nehän tosin keksittiin 1500-luvulla, mutta ei kyllä tuon näköisinä. Parveketta ei kyllä ole kukaan koskaan käyttänyt, eli samapa tuo.

Tässä sitten lemmikkihuone, joka on uudelleen sisustettu kissoille.

Ja vielä yläkerran vessa, joka ei tulvi.

Sitten vielä pohjapiirros kellarista, jonne sijoitetaan kaikki keskiaikaan sopimattomat esineet. Tässä kuvassa muuten näkyvät lemmikkien kylpyamme ja kompostorit. Ne ovat tuolla pihalla siis.

No niin, sitten siirryn alentavaan kommenttien aneluun. Kertokaa mielipiteitänne talosta tai yleensä tarinasta. Kukaan ei edes ole huomannut että kuvanlaatu on nykyään tosi hyvä, kun suurensin kuvakokoa. Siitä mössöstä kyllä valitettiin ahkerasti... Kirjoittakaa ihan vaikka senkin takia, että nyt on 20. osa tai siksi, että Annukan lapsi edustaa viidettä sukupolvea, mikä tarkoittaa, että tarina on puolessa välissä tai siksi, että tässä osassa oli 37 kuvaa, mikä on uusi ennnätys.