Nyt kun Reeta oli vihdoinkin päässyt eroon kaikista komentelevista aikuisista ja sai vihdoinkin olla omassa rauhasssan, niin alkoi hän huolehtia koulutuksestaan. Reeta kutsui illallistamaan luokseen luostarikoulun johtajan, jotta hän pääsisi saamaan ammattimaista oppetusta.

Reeta esitteli johtajalle talon ja laittoi sitten niin loistavan illallisen kuin osasi, tuoretta ahventa ja kurpitsaa. Rehtori oli hyvin vakuuttunut talon taiteesta ja varallisuudesta muutenkin. Häntä vain ihmetytti, miten nuori nainen saattoi asua yksin pitäjän suurimmassa kartanossa. Reeta vastaili siihen jotain ympäripyöreää, mutta rehtori ei hänen puheistaan tainnut vakuuttua.

Ilmeisesti rehtori ei juurikaan pitänyt talon nykytilasta, sillä hän ilmoitti, että Reetaa ei voisi ottaa kouluun. Reetan alkuopetus oli kuulemma niin heikolla tasolla, että hän vain haittaisi muiden opiskelua. Reeta yritti vielä vedota rehtoriin huomauttamalla, että hän ehtisi käydä koulua vain muutaman kuukauden, mutta rehtori pysyi tiukkana. Reetaa ei kaivaittu hänen kouluunsa.

Reetaa harmitti kouluunpääsyn evääminen, mutta murheet unohtuivat pian hänen nauttiessa uudesta vapaudesta. Rehtorin käynnistä Reeta viisastui sen verran, että kehitti hyvän selityksen Kristianin poistumiselle. Reeta ja Johannes levittivät kylille jutun, miten Kristian oli kyllästynyt kotikylänsä pieniin ympyröihin ja päättänyt siirtää liiketoimintansa ulkomaille. Vanhan kotikartanonsa Kristian oli jättänyt pikkusisarelleen. Kyläläiset unohtivat pian ihmettelyn kartanosta ja alkoivat janota uutisia siitä, miten oman kylän pojan maailmanvalloitus sujui.

Koska Reeta ei päässyt ammattilaisten opetukseen, hän jatkoi edelleen opiskelua lempiopettajansa johdolla. Enää Reeta ei tosin tarvinnut kovinkaan paljon Johanneksen apua, vaan hän selviytyi hyvin yksinkin, tosin hänen lukemisensa oli edelleen melko hidasta.

Tyhjän talon aavemaisuutta lievittämään Reeta hankki kaksi kissanpentua. Toinen niistä oli kokonaan musta, joten Reeta antoi sille nimeksi Noki.

Toinen pennuista taas oli aivan valkea, joten sen Reeta nimesi Kermaksi.

Yksinään asuessaan Reeta ei saanut kovinkaan paljon sotkua aikaan, joten hän selvisi vallan mainiosti ilman apulaisia. Sen lisäksi Reeta piti siivoamisesta, joten ainakaan vielä ei ollut tarvetta palkollisille, sitten ehkä kun perhettä alkaisi tulla enemmän. Sen Reeta oli ainakin jo päättänyt, että hän haluaisi ison perheen.

Kerran käydessään hautausmaalla, Reeta huomasi kauhukseen, että Matteuksen hauta oli tyystin kadonnut. Reeta itkeskeli ja mietti millainen henkilö voisi olla niin raakalaismainen, että varastaa hautakiven.

Itku ei kuitenkaan auttanut markkinoilla, joten Reeta päätti hankkia tilalle uuden hautakiven. Samalla hän järjesti uuden kiven myös Joonaksen haudalle, sillä se oli ollut jo pitkään tyhjillään.

Reeta lohdutti itseään soittamalla. Nyt kun Reetalla ei ollut juuri mitään erikoisempaa tekemistä, hän soitteli viulua tai leikitti kissojaan päivät pitkät.

Kun Johannes seuraavan kerran tuli vierailulle, esitteli Reeta hänelle kissansa. Johannes paljastui myöskin hyvin eläinrakkaaksi simiksi, ja hän pyysi, että kissoille järjestettäisiin töitä kunhan ne kasvaisivat. Itseasissa Johannes haaveili, että kuusi hänen lemmikeistään tulisi joskus saavuttamaan uransa huipun.

Nyt kun Reeta osasi jo lukea, alkoi Johannes opettaa hänelle muita seuraelämässä tarvittavia taitoja. Heitä molempia nauratti kovasti, kun Johannes opetti Reetaa valssaamaan.

Naurulihaksia koitelleen urakan jälkeen Reeta valmisti heille syötävää. "Ajattele kulta, enää kolme viikkoa, niin minulla on syntymäpäivä!" Reeta sanoi innostuneesti. "Niin, sitten me menemme naimisiin ja tanssimme komeasti häävalssia!" nauroi Johannes ja laittoi kätensä Reetan kädelle.

Myöhemmin samalla viikolla Johannnes vei Reetan mukanaan kaupungille. Illalla torille ilmestyi soittoniekkoja viihdyttämään lähinnä olutta nauttivia pikkutilallisia, mutta oli musiikista myös nuorille iloa. "Tule, tanssitaan!" Johannes maanitteli Reetaa, joka väitti sinnikkäästi ettei osannut tanssia. "Älä höpötä. Sinä tanssit paremmin kuin kukaan tuntemani tyttö!" Johannes kehui ja sai Reetan lopulta suostumaan.

Reeta ja Johannes eivät olleet pahemmin pussailleet ensisuudelmansa jälkeen, mutta nyt he eivät voineet vastustaa kiusausta. Suudelma oli oiva kruunaus huvittelun täytteiselle päivälle hilpeän musiikin soidessa taustalla.

Tullessaan väsyneenä kotiin, Reeta löysi Kerman ulisemasta nurkasta, jossa se hyppi ja raapi jotain. "Kerma! Mitä sinä teet?" Reeta kysyi huvittuneena, mutta huomasi sitten minä Kerma oli löytänyt.

Nurkassa oli Reetan Matteus-isän kadonnut hauta-uurna. Reeta pohti miten kummassa uurna oli joutunut siihen nurkkaan, mutta hän ei keksinyt yhtään järkevää selitystä, näin väsyneenä ainakaan.

Kissanpennut vanhenivat nopeasti ja samalla niiden ulkonäkö muuttui. Kerma ei ollutkaan enää kermanvaalea, vaan siitä tuli pikemminkin hopeanharmaa. Naamassaan kissalla oli mustaoranssi naamio ja tassuissa poikkeuksellisen terävät kynnet.

Noki kasvoi myöskin ja se muistuttikin jo paremmin omaa nimeään. Naamassa ja vatsassa vain kulki ruskea raita. Komea ja pullea kollikissa joka tapauksessa.

Vähän ennen syntymäpäiväänsä Reeta saavutti soittamisinnostuksessa korkeimman tason ja siitä hyvästä hänelle myönnettiin kunniataulu. 'Hah hah, siitäs saitte typerät luostarikoululaiset! Minä en tarvitse typeriä opetuksianne oppiakseni lukemaan ja soittamaan', Reeta ajatteli vahingoniloisesti.

Lopulta koitti Reetan hartaasti odottama päivä. Reeta ei malttanut enää turhia odotella, vaan hän puhalsi kynttilät sammuksiin heti kun mahdollista.

Aikuistunut Johannes oli luonnollisesti syntymäpäivillä vieraana. Reetaa harmitti, että Karoliina ei ollut saapunut paikalle työkiireiden takia, mutta Reeta ei antanut sen pilata juhlaansa vaan syöksyi suin päin pussaamaan Johannesta.

Pidemmittä puheitta Reeta ojensi Johannekselle myös kihlasormuksen.

Avioliittoonkin astuttiin vielä samana iltana. Hääiltana oli upean lämmin alkusyksyn ilta, morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Kaksi pitkään toisiaan rakastanutta simiä sai vihdoin toisensa.

Hääjuhlaa ei erityisemmin vietetty, sillä nuorella parilla oli kiire. Johannes oli perheensä toiseksi vanhin, joten hän ei ollut perinyt isänsä liikettä ja asuntoa täällä Koivulassa, mutta sen sijaan hänen omistuksessaan oli suvun vuoristohuvila, jonne nuori pari nyt suuntasi viettämään kuherruskuukauttaan.

Tämä osa oli oikeastaan aika tylsä. Tämä on nyt kuitenkin tämmöinen väliosa, kuten seuraavakin, mutta sitten alkaa taas tapahtua ;D