Terve taas pitkän tauon jälkeen! Ursinat jatkuvat ja luvassa on juonitteluja, yllätyksiä ja romantiikkaa.

Vaikka pojat eivät asiasta keskenään puhuneetkaan, ne ajat, jolloin he saattoivat pelata shakkia yhdessä tuntikausia, olivat auttamattomasti ohi. Nyt he olivat mitä pahimman laatuisia kilpakumppaneita, jotka tarkkailivat toistensa jokaista tekemistä. Kun he vain maalasivat vierekkäin, homma meni pelkäksi silmäkulmasta toisen tarkkailuksi. Asuntolan nykyinen ilmapiiri enteili tyventä ennen raivoisaa myrskyä.

Poikien riita unohtui hetkeksi, kun Markus oli yksin sisällä ja yhtäkkiä hella leimahti liekkeihin. Markus riensi sitä oitis sammuttamaan, mutta vielä suurempi pelko kuin talon palaminen, oli se, että muut näkisivät Markuksen virheen.

Markus sai onneksi palon sammumaan ja tyytyi mutustamaan palanutta ateriaa. Mitäpä sitä ei oman kunniansa eteen tekisi.

Jos poikien riitelyssä joku hyvä puoli oli, niin se, että se ajoi pojat tavoittelemaan loistavaa menestystä opinnoissaan. Nunnien puolella ei tällaista ollut, vaan siellä saatettiin jäädä tyynesti makamaan vällyjen väliin, vaikka oli päiväjumalanpalveluksen aika.

Markus oli jo jonkin aikaa hautonut kieroa suunnitelmaa, ja kerran illalla hän sitten sanoi Matteukselle olevansa pahoillaan heidän riidoistaan ja hyvitykseksi hän antoi Matteukselle kauniisti paketoidun lahjan. Matteus taisi uskoa Markuksen hunajaista ääntä ja otti lahjan kiitollisena vastaan.

Pullossa oli jotain, mitä Markus kutsui älyjuomaksi ja pahaa-aavistamaton Matteus kulautti sen kurkkuunsa Markuksen katsellessa vierestä. Pian sen jälkeen Matteusta alkoi heikottaa ja hän sanoi menevänsä levolle.

Aamulla Matteus tunsi olonsa normaaliksi ja suunnisti ruokakomerolle. Matteukseen iski yht'äkkiä suunnaton juustoleivänhimo ja hän söi peräperää kuusi juustoleipää. Itse asiassa leivät maistuivat niin hyviltä, että Matteus päätti, ettei enää ikinä söisi mitään muuta.

Asuntolassa sanottiin hyvästit taas yhdelle sen jäsenistä, kun Terho ilmoitti vannovansa munkinvalan ja alkavansa munkiksi. Markus hyvästeli Terhon haikein mielin, hänen loppuajastaan luostarilla tulisi ankea ilman tätä nuorukaista. Hyvästellessään Markusta Terho kuiskasi tämän korvaan: "Lupaa että etsit sen salakäytävän."
"Minä lupaan", Markus kuiskasi takaisin.

Matteus ei ollut nähnyt Emmaa pitkään aikaan ja kun vihdoin he kohtasivat Emma järkyttyi rakkaansa uudesta ulkomuodosta.
"Katso itse millaiseen kuntoon nuo juustoleivät ovat sinut saaneet!" hän huudahti, "olet lihonut aivan mahdottomasti." Matteus puolustautui kömpelösti ja Emma jatkoi pauhaamistaan:
"Olen pitkään jo odottanut tapaamistasi ja sitten urhoni on tärvännyt itsensä tuollaiseen kuntoon! Minä en jaksa tuollaista miestä, saat luvan jättää ne juustoleivät tai minä jätän sinut!" Emma painui kiukusta pihisten sisälle ja Matteus jäi surkeana seisomaan ulos. Kumpi rakkaistaan hänen pitäisi hylätä?

Matteus ei sinä iltana paljon jaksanut puhua, vaan painui vuoteeseen aikaisin. Tämä sopi Markukselle paremmin kuin hyvin, sillä hän oli vakavissaan päättänyt löytää salakäytävän suun. Markusta oli alkanut mietityttää tätä salaperäistä seinää vasten oleva raskas tamminen kirjahylly ja hän alkoi työntää sitä paikaltaan mahdollisimman äänettömästi.

Sen takana oli kuin olikin oviaukko. Varovasti Markus astui siitä sisään ja päätyi kapeaan tunneliin, joka ilmeisesti erotti kokelaiden puolet toisistaan.

Käytävän toisessa päässä oli kaksi kapeaa aukkoa ylhäällä seinässä, joista Markus meni heti uteliaana kurkistamaan.

Mitä sieltä näkyikään! Aukko tarjosi näkymän nunnakokelaiden kylpyhuoneeseen ja juuri sopivasti joku heistä näyttikin olevan kylpemässä. Markus katseli ahnaasti tätä naista ja kun nainen lopulta nousi ammeesta, Markus päätti tarttua härkää sarvista ja livahtaa nunnien puolelle.

Kun Markus sai liikutettua nunnien puolen kirjahyllyä, hän näki äskeisen naisen maalaamassa. Markuksen onneksi huoneessa ei ollut silloin ketään muuta.

"Kylläpä neiti on hurmaavan näköinen", Markus sanoi hunajaisesti tietoisena riskistä, jonka hän oli juuri ottanut. Tämä uhkarohkea temppu saattaisi koitua hänen luostariuransa lopuksi.
"Herrahan imartelee minua", nainen vastasi, ja Markuksen sydämeltä putosi valtava kivi.
"Käykö herralle, että siirrymme hieman yksityisempään tilaan?" nainen kysyi niin valloittavasti, että Markus seurasi häntä melkein hypnoosissa.

"Minä olen Emma", nainen kehräsi Markuksen korvaan johdatettuaan hänet tyhjään makuusoppeen ja pantuaan oven säppiin.
"Minun nimeni on Markus", Markus takelteli. Voi että hän halusi tätä naista!

Emman ajatuksen näyttivät liikkuvan samalla suunnalla ja hän veti Markuksen lähemmäs itseään ja suuteli tätä suulle.

Tämä oli liikaa Markukselle, joka alkoi kiihkeästi hyväillä Emman selkää ja alkoi jo aukoa tämän mekon nyörejä.
"Odota, ei täällä", Emma sihahti, "joku voi kuulla".
"Missä sitten?" Markus kysyi ja irrotti otteensa Emmasta.
"Minä tiedän hyvän paikan", Emma sanoi ja livahti ovesta pihalle.

Emma johdatti Markuksen pihalla olevaan talliin tottuneen oloisesti ja veti tämän perässään olkikasaan. Tallin oljet saivat Emman käsittelyssä kyytiä jo toiseen kertaan ja Markus ja Emma nukahtivat pian heinien sekaan.

Aamulla, kun Markus sai itsensä siistiin kuntoon ja istahti Matteuksen viereen pöytään, otti Matteus naamalleen vakavan ilmeen ja sanoi vakaalla äänellä:
"Veliseni, emme ole viime aikoina olleet kovin ystävällisiä toisillemme, mutta toivon nyt, että vanhat riidat unohtuvat. Minä olen löytänyt elämäni naisen ja aion mennä hänen kanssaan naimisiin. Itse asiassa olen niin rakastunut, että keskeytän opintoni, palaan Koivulaan ja vien hänet vihille." Matteus jätti tarkoituksella mainitsematta talon perimykseen liittyvät asiat ja jäi henkeään pidättäen odottamaan Markuksen vastausta.
"Sen kun menet", Markus tuhahti, "minä ainakin jään tänne."

Matteus säntäsi oikopäätä pihalle ja juuri sopivasti Emmakin oli siellä. Matteus riensi Emman luokse ja otti tämän kädet omiensa väliin.
"Emma, sinä olet kaunein kukka maan päällä", Matteus aloitti, "Koko viime yön valvoin miettien ratkaisuani ja lopulta tulin siihen tulokseen, ettei mikään mahti maailmassa saa tulla sinun ja minun väliin." Matteus kohotti ryhtiään, nielaisi ja katsoi Emmaa syvälle silmiin.

Sitten Matteus polvistui Emman eteen ja kysyi: "Emma kultani, aamun kaunein tähtönen, aion jättää nämä kiviset seinät ja lähteä kotiin isännöimään perintökartanoani. Vaan kovin on yksinäistä minulla siellä ilman rakasta vaimoa, jonka kanssa kohdata elämän ilot ja surut. Suotko siis minulle sen kunnian, että lupaudut vaimokseni?" Matteus katsoi Emmaa luottavaisin silmin ja pidätti henkeään odottaen Emman vastausta. Emman päässä vilistivät viime yön seikkailut, heidän riitansa, heidän ensi kohtaamisensa, Matteuksen sanat ja hänen edessään rasiassa lepäävä, kimmeltävä kultasormus. Emma veti syvään henkeä ja sanoi:

"Matteus Miikkaelinpoika, mikään ei voi minua onnellisemmaksi tehdä kuin loppuelämä sinun vaimonasi. Suostun kosintaasi." Matteus pujotti sormuksen nuorikkonsa nimettömään ja suuteli tätä onnellisena.
"Suostuthan kulta lähtemään kanssani Koivulaan jo tänä iltana?" Markus kysyi.
"Ilman muuta ukkoseni", Emma sanoi virnisti ominaiseen tyyliinsä.

Niin pian kuin Markus oli kadonnut ovesta, valtasi epävarmuus Emman mielen. Tässäkö hänen tulevaisuutensa nyt oli? Hän jättäisi luostarin, pettäisi vanhempiensa viimeisen toiveen ja sitoutuisi loppuelämäkseen mieheen, jonka intohimona olivat juustoleivät. Emma ei ollut vielä unohtanut eilistä hurmiotaan Markuksen kanssa. Outoa muuten että Matteus ja Markus olivat niin paljon toistensa näköisiä.

Illalla Matteus ja Emma seisoivat vierekkäin tien varressa ja odottivat vaunuja saapuvaksi. Tästä alkaisi heidän yhteinen matkansa suuressa maailmassa.

On muuten ollut hauska huomata kommentteja lukiessa, että Ursinoiden tarina näyttää saaneen paljon uusia lukijoita. Toivottavasti tarina miellyttää ja kommentteja tulee taas paljon.