Aurinkoisena kevätaamuna Lumi taapersi vanhempiensa huoneeseen, kun nämä olivat yhä umpiunessa.
"Höh, eivätkö ne huomaa minua!" Lumi ajatteli.

"Ehkä niitä ei sitten haittaa, vaikka eivät nääkään kun minusta tulee iso tyttö", Lumi mietti edelleen ja nousi seisomaan.

Roimasti pituutta venähtänyt Lumi kaivoi lipastosta ihanan mekon ja hyppeli sitten yllättämään vanhempansa.

Lumi tuntuikin hyppelevän aina joka paikassa. Silloinkin, kun hän oli juuri saanut arvostelun kirjoituksestaan 'Miksi minun pitäisi saada lemmikki'.

Lumi hyppeli näyttämään ainettaan juuri heränneelle Ulrikalle, joka oli aivan haltioissaan lahjakkaasta tytöstään.

Fiksuna tyttönä Lumi keksi, että hyvää koulumenestystä voisi hyödyntää toiveitten läpisaamiseksi. Lumi oli aina pitänyt eläimistä ja alkoikin ruinata vanhemmiltaan eläintä. Ensimmäinen toive oli rotta, mutta Riku totesi, että niitä löytyy ilmaiseksikin talon kellarista.

Ulrika taas ehdotti, että Lumi hakisi pihalta ötököitä, joita näin kevään korvalla alkoi ilmestyä massoittain.

"Toisaalta", Ulrika totesi, "olet menestynyt koulussa niin hyvin, että sinua voisi kyllä palkita jollakin tavoin. Kuule, me lähdemme huomenna käymään kylällä ja teemme yhdessä jotain hauskaa!" Ulrika sanoi ja sai Lumen säteilemään onnesta.

Seuraavana aamuna Lumi heräsi varhain, ja hyppeli herättämään äitiään.
"Äiti ala nousta, lähdetään heti!" Lumi vaati ja saikin Ulrikan nousemaan sängystä.

Niinpä he nousivat hevosen selkään ja lähtivät kylälle, ensimmäisenä määränpäänään Koivulan tori.

Torilta he etsivät molemmat kivan näköisiä kankaita vaatteita varten, mutta mikään ei oikein miellyttänyt, joten he suuntasivat majatalolle syömään lounasta.

Lumi ei ollut aiemmin ollut majatalossa, joten hän katsoi tarkkaan mallia äidistään.

Ulrika ei ehkä kuitenkaan ollut paras mahdollinen esimerkki, sillä hän vain hurrasi kovaäänisesti, kun Lumi innostui heittämään kärrynpyöriä.

Kotiin palattuaan Ulrika opetti Lumelle puutarhan hoitoa.

Kun siemenet oli istutettu, Lumi haastoi äitinsä hippasille, mutta Ulrika väsyi jo muutaman minuutin jälkeen, kun ei saanut Lumea millään kiinni.

Töistä juuri tullut Riku vei Lumen sitten kalastamaan, jotta Ulrika pääsi laittamaan päivällistä.

Lumi oli aina halunnut oppia kalastamaan, mutta pettyi suuresti, kun ei saanut järvestä muuta kuin haisevia vanhoja saappaita.

Illalla Ulrikan pitkäaikainen unelma toteutui, kun Lumi tuli mukaan maalaamaan. Pitkästä aikaa Ulrikalla oli seuraa!

Kevät toi niiden ötököiden lisäksi mukanaan ukkosmyrskyt, ja vettä satoikin lähes viikon yhteen menoon.

Ulrikan kasvit olivat alati hätää kärsimässä suuren vesimäärän takia.

Monet kasveista menehtyivät, joten Ulrika istutti niiden tilalle uusia (joista suurin osa kuoli taas vesisateessa).

Miikkaelin ja Thorin aikanaan kertomat jutut Auringon asukkaista kävivät toteen yhtenä päivänä, kun talon ohi käveli sellainen vihreäihoinen ja mustasilmäinen olento. Rikukin joutui myöntämään vihdoin alienien olemassaolon.

Tämä tällä erää, ensi jakso kertoo taas Katekismusta pänttäävistä opiskelijoistamme.