Elikkä siis, perijä-äänestykseen tuli huikeat viisi ääntä, neljä Matteukselle ja yksi Markukselle. Näin ollen ainakin alustavasti perijäksi on valittu Matteus, mutta tämänkin jakson jälkeen voi vielä äänestää, mutta sitten ei enää.

Pojat huomasivat pian, että elämä luostarissa oli juuri niin kurjaa kuin Miikkaeli oli kertonutkin. Aamuherätykset olivat aikaisia, hommia oli paljon ja ruokakin piti tehdä itse.

Kirkossa piti käydä rukouksissa 12 kertaa päivässä, niissä oli sentään se hyvä puoli, että näki toisella puolen taloa asuvia naisia.

Kaikista harmillisinta oli kun joku säädyttömästi pukeutunut neitonen ilmestyi hyppimään juuri kaikkien eteen niin, että porukka oli myöhästyä kirkosta.

Sen ruokapuolen kanssa ilmaantuikin pian ongelmia, sillä ruoanlaittoon tottumattomat pojat onnistuivat sytyttämään tulipalon. Onneksi mitään sen kummenpaa kuin ruoan pohjaan palamista ei tapahtunut.

Koska pojat asustivat ihan noviisien asuntolassa, heidän oletettiin osallistuvan puutarhatöihin muiden noviisien tapaan. Niinpä Matteuksen ei auttanut rättiväsyneenäkään valittaa, vaan hän sai laahustaa kasvimaalle keräämään tuoreita viinirypäleitä. Hämmästyksekseen Matteus näki pihalla muitakin, eräs nunnakokelaista oli pihalla, mutta ei tekemässä töitä, vaan loikoilemassa kivipenkillä. Pojilla ei ollut lupaa puhua nunnien kanssa, joten Matteus teki töitään naisesta välittämättä, mutta katseli aina välillä sivusilmällä mitä nainen teki. Matteus olisi kyllä voinut vaikka vannoa, että nainen tarkkaili hänen tekemisiään.

Lopulta naisen kiinnostus Matteuksen tekemiseen lopahti, ja Matteus istahti yökasteen kostuttamaan maahan huilaamaan. Oli kamalan ahdistavaa tehdä jotain, kun joku kyttää niskan takana.
Oikeastaan oli mukava istua viileässä yöilmassa katselemassa tähtiä. Matteus löysi taivaalta Otavan ja Pohjantähden, mutta enempää hän ei tunnistanut. Matteus oikaisi itsensä maahan, mutta pomppasi melkein samantien ylös ja kiljaisi säikähdyksestä.

Se häntä katsellut nainen oli aivan yllättäen kumartunut hänen ylleen ja Matteus säikähti.
"Anteeksi, minä taisin pelästyttää", nainen sanoi ja Matteus nousi ylös pudistellen ruohoa vaatteistaan. Tuolla tytöllä on nyt jotain kiellettyä mielessään, hän ajatteli.

"Miten noin komea poika on eksynyt luostariin?" nainen sanoi ja esitteli itsensä siihen perään Emmaksi.
"Vanhemmat laittoivat minut tänne opiskelemaan, en ole aikonut jäädä pysyvästi", Matteus sanoi miettien mihin keskustelu oikein jatkuisi, varsinkin kun heillä ei ollut edes lupaa jutella.
"Onnenpekka, minun vanhempani jättivät kuolinvuoteellaan minulle rahat lähteä nunnaksi, enkä voi nyt oikein enää perääntyä", Emma sanoi huolettomasti tutkiskellen kynsiään.

"Minä kuule luulen poika, että me voisimme tehdä jotain yhdessä", Emma sanoi ja veti Matteuksen tiukasti kiinni itseensä hymyillen viettelevästi.

Matteus oli heti mukana juonessa ja sen kummenpia miettimättä suuteli Emmaa. Emma hymyili ihastuneesti ja suuteli takaisin.

Matteus osasi isänsä tapaan hurmaamisen taidon, ja suukotteli Emmaa kättä pitkin kohti kasvoja. Taivuttaessaan päätään Emma kuitenkin huomasi valaistun ikkunan takana varjon, ja sihahti kiireesti Matteukselle: "Mennään tuonne syrjemmälle. Äkkiä!"

"Hyvä on", Matteus sanoi, "mutta minä haluan kantaa sinut." Niinpä Emma sitten hyppäsi Matteuksen syliin.

Sisällä olevat Markus ja Terho eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita pihan touhuista.
"Tiesitkö Markus sen, että sinun siskosi on aika namupala?" Terho kysyi hävyttömästi virnuillen.
"Tarkoitatko Matleenaa vai Maariaa?" Markus kysyi hieman kyllästyneen oloisesti.
"Maaria tietenkin!" sanoi Terho, "Sitä noitaämmän kakaraa ei voi pitää minään namupalana." Terhon onneksi Markus ei näyttänyt loukkaantuneelta, pikemminkin huvittuneelta.

"Ethän loukkaannu, jos kysyn yhtä asiaa", Terho tiedusteli Markukselta.
"Eipä sitä parane kaverin jutuille suuttua", Markus sanoi hilpeästi.
"Kumpi teistä tulee sitten perimään talon?" Terho kysyi, "Saako Matteus sen vain siksi että on esikoinen?"
"Itse asiassa homma on niin, että vanhemmat eivät ole vielä päättäneet", Markus sanoi päättäen puhua totta Terholle, "Minä luulen, että meidän menestyksemme täällä luostarilla ratkaisee. Isällä on tuttuja täällä, joten hän saattaa kysellä heiltä meidän tekemisiämme."
"No kumpaa sinä pidät todennäköisempänä?" Terho kysyi uteliaasti.
"Äiti on aina pitänyt minusta enemmän", Markus sanoi varmasti, "ja isä tekee mitä vain mitä äiti käskee. Sitä paitsi minä olen tähän mennessä opiskellutkin ahkerammin", hän jatkoi ja nosti päätään ylpeästi.

"No jos sinä olet talon tuleva isäntä, niin minä voin kertoa sinulle yhden salaisuuden", Terho sanoi ja Markus kumartui lähemmäs häntä.
"Minun isäni oli rakentamassa tätä taloa, ja hän sanoi, että on rakentanut tähän taloon salakäytävän, josta me voimme päästä tuonne naisten puolelle!" Terho kertoi kiihtyneesti, "Ja minä luulen tietäväni missä se käytävä on. Kun mittaa tuon seinän pituuden ja ulkona olevaa seinää puoliväliin, niin eroa on melkein kaksi metriä. Tuon päätyseinän takana on siis se käytävä."

Ja niin Terho asteli seinän luo alkoi koputella sen kiviä ja työnnellä niitä. Markus katseli huvittuneena, kun Terho ponnisteli, mutta mikään kivistä ei osoittanut liikkumisen merkkejä.
"Anna olla tuon", Markus lopulta sanoi, " tuo näyttää todella lapselliselta ja tyhmältä."

Samaan aikaan pihalla Matteuksella ja Emmalla alkoi olla yhä hauskempaa yhdessä.
"Kulta, voisimmeko tehdä vielä jotain enemmän", Emma sanoi samalla, kun suuteli Matteusta.
"Missä?" Matteus kysyi, "emmehän me voi mennä sisälle."
"No onhan tuossa tuo talli", Emma sanoi.

Tallista löytyikin mukava heinäkasa, missä nuoret vastarakastuneet saattoivat touhuta mielinmäärin.

Aamuyöstä tallissa olikin sitten uinumassa kaksi väsynyttä rakastavaista.

Sisällä oltiin luovuttu salakäytävän etsinnästä ja siirrytty shakinpeluuseen. Markus päihitti Terhon siinä mennentullen, johtuen varmaankin nuoruusvuosien harjoittelusta Matteuksen kanssa.

Vaikka Markus oli esittänyt Terholle perimysasian jo lähes selvänä, niin asia ei sitä tosiaankaan ollut. Miikkaeli oli aina suosinut Matteusta, koska tämä oli vanhempi poika. Oli hän tietenkin myös rakastanut Markusta, mutta Matteus oli aina etusijalla. Eikä Markus ollut siitäkään varma oliko hän opiskellut ahkerammin kuin Matteus. Ainakin tämä oli viettänyt koko viime yön kasvimaalla, mutta silti hän ei ollut yhtään väsynyt, ihan kuin hän olisi vain virkistynyt yön aikana.

Käydessään kasvimaalla Maaria hämmästyi siitä miten huonossa kunnossa se oli, vaikka Emma sanoi olleensa siellä hommissa koko yön! Niin Maaria sitten ryhtyi keräilemään porkkanoita ja kastelemaan lehtisalaatteja.

Vaikka Markus oli sanonut Terhon etsimispuuhia lapsellisiksi, häntä itseään oli alkanut kiehtoa mahdollisuus päästä nunnien puolelle. Niinpä yöllä, kun Terho ja Matteus olivat vuoteissaan, Markus hiippaili seinän luo ja alkoi työnnellä kiviä. Yksikään niistä ei kuitenkaan liikahtanutkaan, kuten ei Terhonkaan yrityksillä.

Pian luostarilla oltiin oltu niin kauan, että halukkaat voisivat jo ruveta nunniksi. Maaria tarttui tietenkin heti tilaisuuteen, ja saikin heittää noviisin mekkonsa pois ja pukeutua nunnankaapuun. Kaikki talon asukkaat tulivat kynttilöiden kera saattamaan Maariaa. Matteus ja Markus tunsivat jonkinlaista ylpeyttä, kun heidän pikkusiskonsa oli saavuttanut tavoitteensa.

Maaria jatkoi kävelyään kunniakujansa jälkeen kohti nunnien asuntolaa. Maaria yritti kovasti olla hymyilemättä, mutta nyt hänen unelmastaan oli tullut totta, mikä olisi normaalisti ollut suurien juhlien aihe, mutta tässä tapauksessa palkintona oli vain aikainen herätys seuraavana aamuna.

No niin, ei mikään huisin pitkä jatko, mutta kuitenkin. Nyt tarinaakin on vähän enemmän kuin edellisissä osissa.