Tämä osa on nyt jonkinlaista harjoittelua tämän uuden vuodatuksen kanssa. En ole ihan tyytyväinen, koska kuvia ei enää voi ladata photobucketin kautta ja flirckiä en saanut toimimaan, joten tämän osan kuvat ovat vanhaan tyyliin vuodatuksen galleriasta ja voivat siksi latautua hitaasti. Toivottavasti muita teknisiä ongelmia ei tule...
Kesä toi mukanaan perheen nuorien kauan kaipaaman loman koulusta. Aikko ja Elina käyttivät vapaat lämpimät kesäillat muiden nuorten tavoin ulkona oleskeluun. Aikko oli aina ollut hiljaisempi persoona, joten hän liikkui enemmänkin nuorisojoukon reunalla, kun taas räväkkä Elina pyöri joukon keskipisteenä nauttien siitä täysin rinnoin.

Pieneksi hetkeksi Elina kuitenkin malttoi vetäytyä joukosta - siis istumaan keinuun kiinnostavan nuoren miehen seuraan. Sana 'ujous' ei kuulunut Elinan sanavarastoon eikä hänellä ollutkaan mitään ongelmia tutustua simeihin, etenkään nuoriin ja komeisiin.

Hetkistä myöhemmin Elina jo istui kylki kyljessä tämän Jarnon kanssa.

Reetan ja Johanneksen onneksi Mattia ja Olavia eivät vielä iltariennot kiinnostaneet, vaan pojat viettivät aikaa kiltisti kotosalla. Reetan riemuksi Olavi osoitti kiinnostusta Reetan nuoruuden rakkautta eli viulun soittoa kohtaan.

Tyttöjen ilta torilla venähti melko pitkäksi ja illan aikana Elinan tunteet Jarnoa kohtaan syvenivät melkoisesti.

Aikko ei ollut koko iltana sanonut sisarelleen kuin muutaman sanan, niin eri porukoissa tytöt olivat olleet. Lopulta Aikkokin kuitenkin huomasi, että Elinalla oli meneillään sisarensa kuuntelua tärkeämpää tekemistä.

"Elina, meidän pitäisi lähteä kotiin. Kello on jo hyvin paljon ja isä jä äiti eivät varmaankaan ilostu jos vielä viivymme täällä kauan", Aikko alkoi lopulta huolehtia. "Joo joo, sinä voit mennä edeltä" Elina mutisi huulet Jarnon huulia vasten. Hieman pettyneenä sisarensa käytökseen Aikko lähti kävelemään kotia kohti.

Seuraavana iltana tyttöjä ei päästett mihinkään, koska oli Matin syntymäpäivä. Elina osoitti tästä mieltään pysymällä huoneessaan, mutta Aikko juhli muiden mukana pikkuveljeään.

Matista kasvoi komea mies, aivan kuten isästään. Tämä rauhaliinen nuori mies oli kiinnostunut ennemminkin tiedän kuin ystävien hankinnasta.

Kotona vietytyn illan jälkeen tytöt lähtivät taas kylälle illaksi ja Elina tahtoi ottaa heti eilen menetetyn ajan takaisin. Niinpä Aikko jäi toistamiseen seisomaan yksin ja katsomaan siskon keimailua.

Aikon onneksi Jarno ei sinä iltana voinut viipyä kovinkaan myöhään vaan Elina joutui hyvästelemään Jarnon jo ennen kuin ilta oli kunnolla päässyt edes alkuun.

Elina ei kuitenkaan ehtinyt kauaa murehtia Jarnon aikaista lähtöä, sillä eräs poika tuli kuiskuttamaan Elinan korvaan: "Kuule hei, sinuna en olisi kovin pahoillani tuon lähdöstä. Olisit nähnyt eilen miten se roikkui eräänkin tytön käsivarressa..." "Oletko tosissasi?" Elina hämmästyi. Kun poika nyökytti päätään, Elina pyyhki kasvoiltaan surullisen ilmeen. Kenenkään petollisen lieron takia hän ei iltaansa pilaisi.

Ja eipä aikaakaan, kun Elina oli jo löytänyt seuraavan kiihkeän ihailijan itselleen. Muut tytöt katselivat Elinan peliä hieman huvittuneesti, noin ei ainakaan luotaisi kovin pitkäikäisiä rakkauksia.

"Sisaresi keittää itselleen melkoista soppaa", Aikon uusi tuttavuus Hely huolehti, "Minusta tuollaisen ihailijapoppoon pyörittäminen ei ole kovin järkevää." Aikko ei oikein tiennyt mitä sanoa. Hän oli Helyn kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta hänestä tuntui, että omaa siskoa pitäisi puolustaa. "Niin no, Elina tekee mitä haluaa", Aikko tokaisi lopulta ja joi juomansa loppuun yhdellä kulauksella poistuen samalla pöydästä.

Hely ei kuitenkaan ollut ainoa Elinan touhuista huolestunut: "Aikko kuule, en ole ihan varma kannattaako sinun liikkua niin paljon Elinan mukana. Elina on onnistunut keräämään itselleen jo melko arveluttavan maineen. En kovin miellelläni näkisi sinua samoissa puuhissa", Matti huolehti kerran ruokapöydässä. "Niin olet ihan oikeassa", Aikko myönsi, "Enkä minä edes kauheasti viihdy niissä piireissä. Olen vain aina lähtenyt Elinan mukaan, kun hän kerran pyytää." "Ei sinun ole mikään pakko kulkea hänen perässään!" Matti sanoi, "Oikeasti Aikko, jää tänä iltana kotiin."

Niin Aikko sitten tekikin. Kasvimaa oli ollut tyhjänä koko alkukesän, joten oli korkea aika tehdä asialle jotain. Tyhjänpäiväisen kaupungilla huvittelun sijaan Aikko vietti illan kääntäen maata ja kylväen siemeniä.

Elina sen sijaan lähti taasen kaupungille. Tänään kukaan hänen aiemmista seuralaisistaan ei tullut paikalle, joten Elina viritti keskustelun tummiinpukeutuneen nuorukaisen kanssa, joka melko pian alkoi kuiskia lemmensanoja Elinan korvaan.

Viulunsoiton lisäksi Olavi kiinnostui myös kuntoilusta, tai oikeastaan talon vanhasta nyrkkeilysäkistä. Pikkuhiljaa viulunsoitto sai jäädä ja sen tilalle tulivat hikiset sessiot nyrkkeilysäkin kanssa.

Lopulta Ursinat kyllästyivät kissoihin, joiden kanssa kukaan ei enää edes leikkinyt ja niin Mintun ja Mahdin kävi noutamassa joku nuori naishenkilö, joka sanoi tarvitsevansa kahta hyvää hiirikissaa navettaansa.

Kasvimaa vaati Aikolta kärsivällistä hoitoa, mikä varmisti sen, että Aikolla ei vastaisuudessakaan ollut aikaa juosta pitkin kyliä Elinan mukana.

Elinan iltariennot alkoivat jo olla Matin ja Aikon tavallisin puheenaihe. "Toivottavasti Elina ei tuolla käytöksellä pilaa mainettaan avioliittomarkkinoilla", Aikko huolehti ja Matti murahti myöskin huolestuneesti.

Tällaista (tylsää) Ursinaa tällä kertaa. Pitäisi kai kirjoittaa kohta joku ekstraosa... Ja lopuksi hyvää uutta vuotta 2009, vaikka tästähän on kohta jo yksi kahdestoistaosa kulunutkin ;D