57_01.jpg
Perheen pienistä tyttäristä oli kohta kasvamassa lapsia, joten Reeta alkoi taas potea vauvakuumetta. Pieniä vauvoja kun ei voi vastustaa. Mitäpä siinä sitten oli Johanneksella vastaan sanomista, tai tuskinpa häntä haittasi se lainkaan.
57_02.jpg
Taavetti oli edelleen harmissaan vähästä saamastaan huomiosta, mutta pikku hiljaa poika alkoi rohkaistua ja alkoi itse hakeutua muiden seuraan. Niinpä Johannes oli yllättynyt, kun tullessaan töistä Taavetti oli häntä vastassa, mutta yllätys oli iloinen yhtä kaikki.
57_03.jpg
Nirkalle ja Mintalle tuli sitten syntymäpäivä. Aikuisia he eivät veljensä tavoin avuksi kaivanneet.
57_04.jpg
Varhain seuraavana aamuna Ursinoiden ovelle hiipi vanha ennustajaeukko. Hän kaiveli jotain pussistaan ja jätti sen portaille odottamaan löytäjäänsä.
57_05.jpg
Pussista paljastui vanha öljylamppu, jonka kaltaista ei Koivulassa oltu kuunaan nähty. Reeta olisi halunnut heti kokeilla lamppua, mutta Johannes suhtautui kummalliseen lamppuun varauksellisesti, niinpä se sai toistaiseksi lojua koskemattomana.
57_05b.jpg
Lampun pohtimisen sijaan Reeta sai muuta ajateltavaa, kun hän alkoi voida taas huonosti aamuisin. Pahoinvointi ei Reeta haitannut, sillä hän oli melko varma mitä se merkitsi - hän oli taas pieniin päin.
57_06.jpg
Mintasta ja Nirkasta varttui varsin sievät naisenalut ja heidän välilleen muodostui oitis vahva luottamus. Ensimmäistä koulupäivääkin kohti asteltiin yksissä tuumin.
57_07.jpg
Kun Johannes oli lähtenyt töihin, niin Reeta halusi välttämättä kokeilla lamppua. Hän aikoi sytyttää siihen liekin ja katsella olisiko se jotenkin erityisempi kuin tavalliset öljylyhdyt, mutta tuskin hän oli ehtinyt koskea lamppuun, kun se alkoi täristä ja pullistella.
57_08.jpg
Pullosta kohosi violetin savupöllähdyksen saattelemana miehen ylä ruumis, joka venytteli makeasti ja asettui sitten leijumaan vähän Reetan pään ylä puolelle. "Kutsuitte minua rouvani", mies puhui matalalla hyrisevällä äänellä, "Sanokaa mitä haluatte minun tekevän puolestanne." Reeta meni kovin ymmälleen asioiden yllättävästä käänteestä, joten hän kysyi miehen ylä ruumiilta: "Kuka sinä olet? Mitä sinä osaat?" "Valitettavasti rouvani, en voi kertoa teille nimeäni, sillä se, joka tietää lampunhengen nimen, hallitsee koko henkeä. Velvollisuuteni on antaa vapauttajalleni kolme toivomusta, jotka toteutettuani olen vapaa lähtemään. Voin antaa rouvalle kultaa, kunniaa, rakkautta tai mielenrauhaa. Voin laittaa asioita tapahtumaan ja vallassani on jopa kuolema, voin tuoda rakkaitasi takaisin tähän maailmaan. Rouvan kuitenkin kannattaa valita toiveensa harkiten, maailmassa on vain yhtä paljon onnea, jos annan sitä sinulle, se lähtee joltain toiselta. Toivomuksilla voi olla odottamattomia seurauksia."
57_09.jpg
Reeta oli edelleen ymmällään, tilanne oli tullut niin yllättäen. Hän mietti voisiko hän vain käskeä hengen pois, mutta että olisi toisaalta aika kiehtovaa käskyttää henkeä. Yhtäkkiä hänen mieleensä tuli Karoliina, henki voisi palauttaa hänet elävien kirjoihin. Mutta sitten Reeta ajatteli uudestaan, Karoliina oli halunnut kuolla, joten hänen henkensä tuskin olisi kovin iloinen, jos se pakotettaisiin takaisin maalliseen ruumiiseensa. Niinpä Reeta päätti toivoa jotain pientä, jotain, joka ei varmasti aiheuttaisi katastrofia kenellekään: "Lapseni haluavat päästä luostarikouluun. Tänä iltana meitä tulee tapaamaan koulun johtaja. Voitko järjestää tapaamisen menemään hyvin?" Reeta pyysi kohteliaasti. "Rouvani tahto on minun lakini", henki sanoi, kumarsi teatraalisesti ja sujahti sitten takaisin pulloonsa levittäen savua ja kimaltelua Reetan päälle. Reeta oli edelleen pyörällä päästään, oikeastaan hän oli iloinen, että henki oli viimein lähtenyt.
57_10.jpg
Ilta tuli nopeammin kuin olisi voinut kuvitella, ja pian koulun johtaja saapui pihaan. Johannes oli häntä vastassa hienoihin vaatteisiin pukeutuneena ja muutenkin mahdollisimman edustavana.
57_11.jpg
Johannes esitteli vieraalle taloa, ja muu väki oli sillä välin jo istuutunut pöytään. Nirkka puhui suureen ääneen sopimattomasta aiheesta juuri kun miehet tulivat keittiöön ja Reeta alkoi olla entistä tyytyväisempi, että oli pyytänyt hengeltä apua illan sujumiseen.
57_12.jpg
Nirkka oli ilmeisesti sivuuttanut tavanomaisen ujoutensa, sillä hän oli äänessä lähes koko ajan. Reetan katsottua tyttöä varoittavasti tämä oli onneksi älynnyt siirtyä jutuissaan turvallisempaan aiheeseen.
57_13.jpg
Syötyään ruokansa Reetan maha pullistui muunkin kuin ahmitun ruuan takia, mutta rehtori ei onneksi pitänyt sitä sopimattomana, vaan toivotti uudenkin tulokkaan tervetulleeksi hänen kouluunsa.
57_14.jpg
Taavetille, Mintalle ja Nirkalle järjestyi siis paikka luostarikouluun. Rehtori halusi vielä oikein kädestä pitäen kiittää illan isäntää mukavasta vierailusta.
57_15.jpg
Ensimmäinen koulupäivä luostarikoulussa oli rankempi kuin kukaan lapsista oli odottanut ja läksyt ne vasta vaikeudellaan yllättivätkin. Siksi lapset istuivat opiskelemassa keittiön lattialla, jotta Reeta pystyi auttamaan heitä ruuanlaiton lomassa. Raskaus kuitenkin verotti Reetan voimia, joten hän sanoi lapsille menevänsä hiukan lepäämään vuoteeseen. Hänet pitäisi hakea, kunhan ruoka alkaisi tuoksusta päätellen paistua uunissa.
57_16.jpg
Lapset istuivat tekemässä keskittyneesti tehtäviä, kun Taavetti yhtäkkiä havahtui savun hajuun. Uunistahan kohisi rankasti tummaa savua! Taavetin älähdys havahdutti siskotkin, jotka heittivät kirjat nurkkaan ja katselivat huolestuneena uunia.
57_17.jpg
Taavetti päätti kerrankin toimia kuin mies ja aikoi ottaa kanan ulos uunista. Juuri kun Taavetti astui lähemmäs uunia, sen luukku lennähti auki ja lieskat löivät kohti kattoa. Molemmat tytöt kiljaisivat kauhusta, kun liekkimeri nielaisi Taavetin.
57_18.jpg
"Nirkka, hae äiti nyt heti!" Minta kiljaisi ja kääntyi kohti liekkejä, joista Taavetti oli onneksi päässyt pois.
57_19.jpg
Taavetin vaatteet paloivat kuitenkin yhä ja Minta alkoi niitä kiireesti taputella sammuksiin - sillä seurauksella, että kipinä lennähti hänen mekkonsa helmaan ja hiuksiin.
57_20.jpg
Reeta tuli paikalle juuri parahiksi ja kauhistui: "Minta sinä olet tulessa!" ja hän kumosi saavillisen vettä tyttärensä niskaan.
57_21.jpg
Ulkopuolisen avun tukemana palo saatiin viimein hallintaan itse talon liiemmalti kärsimättä. Sen sijaan mikään ei pelastanut Taavettia kamalalta kohtalolta, kuolemalta liekkien keskellä. Johannes ja Nirkka itkivät Taavettia keittiössä, mutta Reeta tai Minta eivät olleet paikalla.
57_22.jpg
Minta oli saanut pahoja palovammoja ja hän makasi vuoteessa yltä päältä siteissä. Vanha parantajamummo oli sivellyt häneen runsaasti yrttivoiteita ja antanut hänelle lääkettä, jonka avulla hän nukkuisi pitkään eikä tuntisi paloarvista tulevia kipuja. Oli kuitenkin epävarmaa olisiko tytöstä enää eläjäksi. Reeta valvoi yötä päivää tyttärensä vuoteen äärellä, sillä hän tunsi syyllisyyttä tyttärensä kohtalosta. Eikö henki ollutkin varoittanut häntä toivomuksen odottamattomista seurauksista? Hän oli käyttänyt yhden toiveistaan melkein tyhjänpäiväiseen seikkaan ja heti heitä oli kohdannut suuri onnettomuus - talon perijä oli kuollut. Surusta riutuessaan Reetan hiukset vaalenivat huomattavasti ja ahdas surumekko puristi hänen kasvavaa vatsaansa. Yksinäisinä öinään Reeta kuitenkin ajatteli hengen sanoja: "Vallassani on jopa kuolema, voin tuoda rakkaitasi takaisin tähän maailmaan."
57_23.jpg
Reetan vahtiessa Mintan unta, isä ja toinen tytär istuivat yhdessä shakkilaudan ääressä. Reeta oli lopulta kertonut Johannekselle lampunhengestä, mutta Johannes oli ehdottomasti sen apuun pyytämistä vastaan. Hän ei halunnut minkään yliluonnollisen enää sotkeutuvan elämäänsä. Nirkkakaan ei enää ollut tavallinen hilpeä itsensä, sillä hän poti syyllisyyttä sisarensa huonosta tilasta. Minta oli käskenyt hänet hakemaan äidin ja uhrautunut itse Taavetin puolesta, kunpa se olisi hän eikä Minta, joka makasi nuoren pariskunnan huoneessa kasvot lähes tunnistamattomiksi kärventyneinä.
57_24.jpg
Johannes ja Nirkka pystyttivät yhdessä Taavetin hautakiven ja asettivat sen eteen valkoisen surukynttilän.
57_25.jpg
Joillain sentään on hauskaa...

Kun tämä osa ilmestyy olen kaukana jossain pois koneelta, joten tahdon yllättyä kommenttivyörystä, joka täällä sitten on ;D