Muutamat seuraavat viikot Aino ei juuri muuta tehnyt kuin itki. Kaikki mikä edes vähän viittasi Joonakseen, sai hänet pillahtamaan itkuun - omenapuut, keittiön tuoli, mutta eniten kyyneliä Aino taisi vuodattaa Joonaksen maalaustelineen edessä.

Tyttöjen edessä Aino kuitenkin yritti olla pirteä. Hän ei halunnut pilata Ulrikan ja Matildan viimeisiä viikkoja teini-ikäisinä kyynelehtimällä jatkuvasti. Ainoa itse asiassa hämmästytti se, että hän itki Joonaksen vuoksi paljon enemmän kuin Rikhardin, vaikka olikin ollut Rikhardiin äärettömän rakastunut.

Niistä tytöistä puheenollen, Annelin ja siivojapoika Aleksein juttu alkaa edetä jo hyvinkin pitkälle. Ainakin Alekseilla on suunnitelmia, jotka hän aikoo toteuttaa heti kun Anneli on täysi-ikäinen.

Vaikka Annelillakin on siis jo mies katsottuna, kaipaa hänkin silti ikäistään seuraa. Kerran Anneli otti koulusta mukaansa Rauno-nimisen nuoren herran, jolla ei ollut mitään mukavaa kaupunki-iltäpäivää vastaan.

Ja kuten tyttöjen retkillä on tapana, niistä tulee jossain vaiheessa treffit ja ne venähtävät illan puolelle.

Illan päätteeksi Rauno pyytää Annelia seurustelemaan kanssaan. Anneli ei ole niin innoissaan siitä, että olisi sidottu Raunoon, mutta rutistaa kuitenkin Raunoa, kun tämä ehdottaa hieman virallisempaa yhdessä oloa.

Päivisin Aino käy usein hautausmaalla kuluttamassa kyynelkanavanpuhdistusnestettä (hieno kiertoilmaus).
"Voi Rikhard! Miksen enää muista ääntäsi tai kasvojasi?" Aino itkee yhdellä monista retkistään hautausmaalla. "Olet enää kaukainen muisto. Muistan vain tilanteet jotka haluan muistaa - ensitapaamisen ja häät. Kauniit sanat, mutta en enää ihmistä. Ikävöinköhän sinua oikeasti?"

"Miksi muistan vain sinut Joonas? Olit kuitenkin vain mieheni isä, en olisi edes koskaan tutustunut sinuun ilman Rikhardia. Miksi sinut riistettiin minulta juuri suurena päivänä?" Suuria kysymyksiä ilman vastauksia.
"Anteeksi Joonas, olet minulle erittäin rakas, et vain Rikhardin isä."

Aino ja tytöt eivät edelleenkään ole juuri tekemisissä toistensa kanssa kuin maalatessaan tauluja, ja silloinkin talon yläkerrassa vallitsee hiljaisuus, kun kaikki keskittyvät omaan työhönsä.

Lopulta koittaa päivä, jolloin Aino saa sanoa hyvästit punaisille hiuksilleen. Ainon harmaantumisen kunniaksi pidetään juhlat, joiden ainoa vieras on Ainon pitkäaikainen ystävä Kaarina. Ulrika ja Matildakin ovat iloisia nähdessään tätiään pitkästä aikaa. Anneli oli vasta muutaman kuukauden ikäinen Kaarinan muuttaessa talosta, eikä hän ole tätiään sen koomin nähnyt. Nelli tuli taloon vasta Kaarinan lähdön jälkeen.

Ulrika päätti tehdä äitinsä juhlien kunniaksi liekitettyjä ohukaisia, mutta ne ikävä kyllä paloivat pannulle. Toivottavasti talossa ei jatkossa jatkuvasti nautita palaneita aterioita, sillä Ulrika polttaa ruokansa pohjaan melko usein.

Niinpä Aino itse tarttuu toimeen ja saakin aikaan kauniita ohukaisia. Kyllä nyt kelpaa herkutella.

Tytöistä Ulrika on ainoa joka ehtii nostamaan maljaa äidilleen. Aino pitää lyhyen ja ytimekkään puheen, joka käsittää lähinnä tyttäriensä kehumista.

Lopulta juhlien kohokohta koittaa ja Aino pyörähtää sulavasti.

Aino on varsin kaunis vanhus, hiuksissakin säilyy punainen häivähdys muistona nuoruuden leiskuvista kutreista.

Juhlien loppumetreillä tunnelma lopahtaa, kun viikatemies päättää tulla hakemaan Herttaa autuaammille öö... kissanjahtausmaille.

Kaarina saa monien siskojensa ja tätiensä tavoin myytyä ensimmäisen mestariteoksensa kauan ennen teini-iän loppua. Tuo ilme on selvästi 'No montako mestariteosta Sä oot myyny Nelli?'

Kerrankin kaikki tytöt samassa kuvassa ilman yhtäkään maalaus telinettä :) Täältä tullaan uusi koulupäivä!

Talon viimeisin koiranpentu Kersantti saavuttaa päivällä kaivatun aikuisiän. Kersantti on talon viimeinen koiranpentu vähään aikaan, sillä Aino on päättänyt kuopata haaveensa 20 pennusta. Kymmenen saa riittää.

Päivän mittaan lunta satoi rankasti ja illalla Aino lähteekin heti tekemään lumiukkoa pihalle.

Nelli päättää, että hänen on aika jättää vanha kotitalo taakseen. Naimisiin ei vielä pääse, mutta luostarin ovet kutsuvat nuorta neitiä. Hyvästi rikas aviomies ja viisi menestyvää yritystä.

Aino ei tyydy rakentamaan vain yhtä lumiukkoa, vaan illan mittaan syntyy kolme. Aino hyvä, jos naama sinertää ja kaliset kuin jääpuikko olisi parempi mennä kiireesti sisälle.

Kylmissään Aino kaatui lumihankeen ja nousi siitä vasta auringon kalpeiden säteiden valaistessa aamua. Aino huomaa illalla kesken jääneen lumiukon ja päättää vielä viimeistellä sen ennen sisälle menoa.

Tuskin lumiukko on valmis, kun Aino päättää vielä tehdä pari lumienkeliä, mutta lopulta kylmyys on liikaa. Aino tuupertuu hankeen pahan hypotermian kourissa. Keskiajalla sana 'hypotermia' taisi tosin vielä olla melko tuntematon.

Viikatemies tulee hakemaan Ainon Rikhardin ja Joonaksen luokse vain Ulrikan surressa äitiään.

Nyt Ulrika, Matilda ja Anneli ovat suuressa talossa kolmistaan, vain koirat seuranaan.

Talon nykyinen omistaja Ulrika ei halua itkeä siskojensa nähden, mutta tyhjässä keittiössä hän vuodattaa vuolaita kyyneliä. "Äiti, miksi lähdit ennen kuin minä ehdin edes saavuttaa naimaikää? Nyt et ole antamassa minulle viisaita neuvoja, etkä saa nähdä lapsenlapsiasi."

Viimeisenä teini-iän päivänään Ulrika seisoo kauan hautausmaalla muistellen Siviä, joka yleisiä mielipiteitä uhmaten muutti Koivulaan, löysi itselleen miehen ja kasvatti tämän kanssa 6 lasta. Hän muistelee Joonasta, joka teki lujasti töitä, jotta hänen perheensä saisi kasaan rahaa, oli ensin hyvä isä lapsilleen ja sitten hyvä isoisä lapsenlapsilleen. Rikhardia Ulrika ei juuri muista, mutta ne muistot mitä hänellä on, ovat vain hyviä. Mutta ennen kaikkea Ulrika muistelee äitiään, joka selvisi miehensä kuolemasta ja kasvatti nuorena leskenä neljä lasta. Ulrika miettii, mistä hänen lapsenlapsensa muistavat hänet sitten joskus. Onhan sinulla Ulrika vielä 29 aikuisuuspäivää jäljellä ja vanhuuttakin vielä sen jälkeen. Kyllä sinä jotain keksit.

Muistelot sikseen ja nykyhetkeen. Ulrikan ja Matildan viime sekunnit teineinä vietetään tietysti palikoiden ääressä. Ensi osassa saatte nähdä millaisia aikuisia heistä tulee!