Tämä osa ei sitten ole erityisen pitkä, mutta ensi osassa on sitten pituutta ja se kaivattu sukupuu.

Yhä täristen Nikola kumartui ja nosti Karoliinan kylmältä kivilattialta. Syyllisyys poltteli Nikolan mieltä, miksi he olivat olleet niin julmia Matleenalle, ettei hän keksinyt muuta ratkaisua.

Miehet lähtivät murhemielin laahustamaan yläkertaan, mutta Nikola jäi vielä hetkeksi kellariin.
"Voi sinua pientä raukkaa", hän puheli Karoliinalle, "kaamean alun sait elämällesi. Mutta älä huoli pikkuinen, minä lupaan kasvattaa sinut kuin oman tyttöni."

Miikkaeli suri esikoistytärtään valtavasti ja poti suuria tunnontuskia siitä, että hänen huutonsa oli saanut Matleenan tekemään tekonsa. Miikkaeli mietti jo mitä erikoisimpia keinoja hyvittää tekonsa, mutta järkevästi Nikola sanoi, että parhaiten he auttaisivat Matleenaa pitämällä hyvää huolta tämän jälkeläisestä.

Matleenan kuoltua kasvimaa jäi enemmän tai vähemmän hunningolle, koska kaikki tunsivat Matleenan eräällä tavalla olevan kasvimaalla. Matleenan muisto ei kuitenkaan kiusannut rikkaruohoja tai tuhohyönteisiä, jotka nopeasti valtasivat ennen niin hyväkuntoisen kasvimaan.

Menetyksestä huolimatta elämä kartanossa jatkui ja Emman synnytys läheni. Emma sai tulevan pienokaisen hoitoon hyvää harjoittelua Karoliinan kanssa, joka oli järkyttävästä alustaan huolimatta iloinen vauveli.

Raskaus ja Karoliinan hoito kuitenkin väsyttivät Emmaa ja tämä saattoikin nukahtaa Matteuksen yltiöjuustokuorrutettuihin leipiin. Nikola yritti piristää miniäänsä ja hoiti vuorostaan Karoliinaa, jotta tuleva äiti saisi levätä.

Eräänä yönä sitten Emma heräsi polttoihinsa ja huusi hädissään Nikolaa apuun. Nikola otti tehokkaasti ohajt käsiinsä ja aloitti hätistämällä miehet paikalta.

Nikolan avustuksella maailmaan syntyi terve poikavauva, joka sai nimekseen Kristian. Emma oli haltioissaan, kun hänen ensimmäinen lapsensa oli poika, tämä lapsi olisi talon tuleva herra! Miikkaelikin näytti tyytyväiseltä, kun vauva oli perinyt hänen tummat hiuksensa; Nikola, Matteus ja Emma kun olivat enemmän vaaleaveriköitä.

Nyt kun talossa elettiin taas tukevasti arjessa, päätti Nikola viedä Matleenan uurnan Ursinoiden hautausmaalle. Itsemurhan tehneitä ei kelpuutettaisi kylän suurelle hautausmaalle, mutta Matleenalla oli heidän hautausmaallaan yhtä oikeutettu paikka kuin muillakin kuolleilla lapsilla.

Kun Nikola tarttui uurnan kahvaan, hän oli tuntevinaan kylmän kosketuksen kädellään ja päästi kauhuissaan irti uurnasta. Hän ei ollut ehtinyt nostaa uurnaa vielä korkealle lattialta, mutta silti kun se osui kellarin kylmään kivilattiaan, kuului ontto kolahdus ja uurna hajosi sirpaleiksi. Nikola tuijotti hajonnutta uurnaa kauhuissaan, eikä uskaltanut enää mennä lähellekään sitä. Nikola kapusi kiireesti portaat ylös ja kolautti kellarin luukun äänekkäästi kiinni perässään.

Uurnan hajoamisen jälkeen talon valtasivat taas kuolleiden haamut. Koiravanhukset Alma ja Hertta vaeltelivat talossa joka yö ja muutkin haamut kävivät tasaisin väliajoin tervehtimässä talon asukkeja.

Kartanolla aika kuluu nopeasti ja ennen kuin kukaan oikein huomasikaan tuli Karoliinan syntymäpäivä. Emma heijasi pientä nyyttiä sylissään ennen kuin puhalsi kynttilät tämän kakusta.

Karoliinan syntymäpäivänä Matleenan haamu ilmestyi ensimmäistä kertaa ja tämä alkoi heti rähjätä Miikkaelille: "Eikö teille kurjille riittänyt elämäni pilaaminen? Nyt olette tulleet ja häväisseet kuolemanikin!" Miikkaeli tuijotti haamua tyrmistyneenä ja sopersi  ettei tiennyt mistä oli kyse. Matleenan haamu nauroi kolkosti ja sanoi sitten: "Minä kostan sinulle Miikkaeli tämän kärsimyksen minkä sinä olet minulle aiheuttanut. Veit minulta lapsen, joten keksin jotain sopivaa." Miikkali tuijotti vielä kauan paikkaa, josta Matleenan haamu oli kadonnut käkättäen.

Matleenan kosto paljastui pian, ja kun Nikola oli kasvimaalla vihdoin tekemässä kasveille jotain, hän näki edessään kamalan irvistävän Matleenan ja säikähti niin että hypähti suorastaan ilmaan.

Hetken Nikola vain seisoi paikallaan huojuen ja sydänalaansa pidellen. Sitten, kuin hidastetussa filmissä, hän kaatui eteenpäin.

Nikola lyyhistyi maahan, eikä enää noussut siitä. Talonväki ryntäsi pihalle katsomaan, kun Viikatemies tuli viemään heidän rakastaan parempaan maailmaan.

Miikkaeli itki tuskissaan pöydän ääressä ja mietti miksi kaikki hänen rakkaansa vietiin. Hän yritti löytää selitystä Nikolan kuolemalle, jolle edes tohtori ei ollut keksinyt syytä. Miikkaelin korvissa kaikuivat vain Matleenan sanat "Minä kostan sinulla Miikkaeli".

Ajan armoton jälki näkyi hyvin perheen rakkaissa lemmikeissä, joiden turkkiin ilmestyi harmaita karvoja.

Saadakseen edes jonkinlaisen rauhan Miikkaeli meni kellariin katsomaan Matleenan kuolinpaikkaa. Nikola oli sanonut vievänsä haudan ulos, joten Miikkaeli järkyttyi nähdessään jotain harmaata lattialla. Kun hän näki sen harmaan olevan särkynyt uurna, hänen mielensä palapeli asettui kohdalleen. Tämä oli siis Matleenan mainitsema häpäisy ja samalla Miikkaeli tiesi mikä oli Matleenan julistama kosto.

Hyvää joulua lukijoille ja syökää paljon pipareita ja suklaata! Uusi osa on luvassa vasta vuoden vaihteen jälkeen, joten pistänpä pystyyn pienen kyselyn.
-Eli siis, arvatkaa mitä tarinassa tapahtuu kolmen seuraavan jakson aikana. Jos joku arvaa tarpeeksi oikein, minulla on luvassa pieni palkinto. Ei mitään aineellista, mutta jotain hauskaa.
-Ne kaverini, joille olen kertonut pieniä juonipaljastuksia, ovat ulkona kisasta.