Reeta oli tyytymätön talon nykyiseen kuntoon - Johannes kulki ystäviensä kanssa kylillä harva se ilta ja aina, kun joku tytöistä kasvoi siihen ikään, että olisi voinut auttaa kunnolla kotitöissä. lähti hän luostariin tai karkasi kotoa. Ja Nirkka... Niin, sanotaanko, että tytöstä oli tullut melko nokkava sen jälkeen, kun Kurtti kävi talossa vieraisilla.
Eikä Nirkan päähän enää juuri muuta mahtunutkaan, kuin kesällä odottavat häät. "Minun mieheni on hyvin rikas, hän omistaa monta kauppaa ja hänellä on paljon työntekijöitä", Nirkka esimerkiksi kertoili Elinalle, joka kuunteli silmät pyöreinä isosiskon tarinointia.
Matin taaperoaika oli kulunut loppuun, joten tulevan perijän piti kasvaa isommaksi.
Samana päivänä oli myös Aikon syntymäpäivä, joten Aikko kasvoi heti veljensä jälkeen lastenhuoneessa.
Aikosta tuli melkoisen nätti nuori neiti, joka tosin Reetan harmiksi kaivoi kaapista päälleen Karoliinan vanhan mekon, joka herätti Reetassa pahoja muistoja.
Talon haamuilla oli tapana villiintyä aina, kun talossa sattui jotain merkittävää - syntymä, kuolema tai syntymäpäivä. Erityisesti Ulrika oli varsin ärtyisä haamu ja hän säikäytti päivänsankarin pahanpäiväisesti.
Elina ei saanut illalla unta ja katsottuaan ikkunasta ulos hän näki, että ulkona satoi lunta - paljon lunta.
Koska Mattikin oli hereillä viereisessä huoneessa, sai Elina idean. "Matti hei, puetaan päälle ja livahdetaan ulos. Siellä sataa nuoskalunta, joten me voidaan tehdä lumiukko ja kaikkea muuta kivaa", Elina intoili. "En minä oikein tiedä", Matti arkaili, "Mitähän äiti sanoo?" "Ei se voi suuttua, tule nyt niin pidetään hauskaa!" Elina maanitteli.
Matti taipui Elinan suostutteluun ja lapset kipaisivat pihalle.
"Minä teen lumienkelin!" Elina hihkaisi ja kaatui selälleen lumeen. Matti matki sisartaan ja kohta tuoreessa lumessa oli kaksi hienoa enkeliä.
"Sitten tehdään se lumiukko!" Elina päätti ja sai hetkessä kasattua suuren aloituspallon. Koska Matti vain seisoi tumput suorina, määräsi Elina hänet hakemaan lumiukolle sisältä nenän ja silmät.
Lopulta Mattikin innostui lumiukon rakentelusta ja taputti innoissan sen pintaa. "Tehdäänkö toinen?" Matti kysyi, mutta sitten he kuulivat ulko-oven aukeavan.
"Mitä te teette pihalla tähän aikaan ja kylmässä ilmassa?" Reeta huusi ja molemmat lumiukonrakentajat näyttivät melkoisen noloilta. "Sisälle sieltä ja heti!" Reeta määräsi ja Elina ja Matti raahautuivat sisälle pää riipuksissa.
Kun Reeta huomasi, että Elinalla ei ollut takkinsa alla kuin yöpaita, hän huolestui siitä, että lapset voisivat vilustua ja lämmitti heille kaikille mukilliset mustikkakeittoa. "Lupaattehan, ettette enää ikinä lähde yöllä rakentamaan lumiukkoja ilman lupaa?" Reeta vannotti lapsia ja molemmat lupasivat.
Kun Reetan suurin huoli ja järkytys lasten puolesta lauhtui, alkoi ruokapöydässä varsin iloinen jutustelu. "Äiti, meneeko Nirkka ihan oikeasti kihloihin?" Matti kysyi. Reeta huokaisi ja vastasi, "Kyllä hän tietysti jonain päivänä menee kihloihin, mutta aikaisintaan keväällä, mikäli isänne vain löytää hänelle tulevan puolison."
Seuraavana iltana koko talo jo nauroi nuorimpien lumiukkotempaukselle, eivätkä vähiten Elina ja Matti itse. Nirkkakin koki kummallisen laskeutumisen maan pinnalle ja leikki innoissaan Elinan kanssa.
"Nirkka, tanssitaan häävalssia!" Elina innostui ja Nirkka oli heti leikissä mukana. Elinan tanssiminen ei kylläkään erityisemmin muistuttanut valssia, joten Nirkka sanoi: "Hei, seiso jalkojeni päällä niin opit tanssimaan." Ja niin tytöt sitten tekivät.
Sitten Elina, Nirkka ja Matti päättivät pomppia talon vanhalla sohvalla. Elina oli aina ollut notkea ja muutenkin, joten hän viihdytti sisaruksiaan hienoilla volteilla.
Hilti ei kuitenkaan sen kaltaisesta riehumisesta välittänyt, vaan hän oli polkaissut käyntiin Terhin vanhan dreijan ja muovasi nyt elämänsä ensimmäistä savilautasta.
Reeta ja Johanneskin viettivät laatuaikaa yhdessä pelaten shakkia ja keskustellen samalla. "Luulenpa, että tyttäremme naimaongelmat ovat takana", Johannes sanoi, "Kurtti on vakuuttanut minulle olevansa hyvin kiinnostunut hänestä." "Et kai ole luvannut hänelle mitään liian suoraa?" Reeta huolestui, sillä ymmärsi hänkin jotain naimakaupoista. "Olen sanonut hänelle, että kunnioitan myös Nirkan mielipidettä. Mutta mikäli Nirkka hänet kelpuuttaa, niin minä en voisi toivoa mieluisampaa vävyä", Johannes sanoi.
Aika vierähti talossa nopeasti ja tuli talon nuorimmaisen eli tietysti Olavin syntymäpäivä.
Olaville ilmestyi molempien veljiensä tavoin pisamia ja silmänsä ja hiuksensa hän peri isältään. Olavi oli hyvin suloinen ja isompana hänestä tulisi taatusti varsinainen hurmuripoika.
Tällaista Ursinaa tällä kertaa. Nyt tarinassa ei tapahtunut mitään erikoista, mutta kun kevät tulee Koivulaan, alkaa taas tapahtua ;D
Kommentit