Kevät tulee ja samoin kevään koerumba. Voi olla että päivitystahti tästä hidastuu vähäsen.
Emman kuolemasta johtuvaa surua lievitti tehokkaasti pieni elämäniloinen pallero nimeltä Reeta. Terhi rakasti tätä lasta kuin omaansa, ehkä jopa enemmän! Terhi oli niin kotiutunut tähän taloon, että tunsi kuuluvansa perheeseen ja tekisi kaikkensa, jotta tämä pieni ilmestys perisi talon joskus.

Kristian oli ollut viime päivinä hyvin mietteliäs ja vaitonainen. Kaikki arvelivat hänen surevan äitiään, mutta oikeasti Kristian murehti vain itseään. Emmassa ei ollut mitään suremista - Kristian oli vasta pieni vauva, kun Emma lähti talosta ja tultuaan takaisin Emma oli aiheuttanut vain tuplasti päänvaivaa Kristianille. Hemmetin naiset! Tuokin räpsyripsinen kultakutri tuossa yritti kaikin tavoin näyttää myötätuntoiselta ja haluttavalta samaan aikaan. Kristianin hermot olivat jo miltei äärimmilleen kiristyneet Karoliinan lässytyksestä ja Kristiania mietitytti mitä hänen pitäisi tehdä Reetan suhteen. Ainahan oli toivoa, että totuus oli kuollut Emman mukana, mutta hän oli saattanut kertoa siitä Terhille viime hetkillään. Siihen, että Terhi oli mykkä, ei kannattanut luottaa. Se vanha kanahaukka saattaisi keksiä mitä tahansa. Joka tapauksessa saattoi olla, että enää Kristian ja Karoliina tiesivät totuuden. Karoliina pitäisi saada pysymään hiljaa jollain konstilla.

Matteus ei osannut päättää miten suhtautua pieneen tyttäreensä. Tuossa unessa tuhisten makasi lapsi, jota niin monta vuotta oli yritetty ja toivottu, mutta se oli johtanut Matteuksen ikirakkauden kuolemaan. Asiaa ei auttanut yhtään, että pienokainen oli kovasti Emman näköinen vaikkakin punahiuksinen. Kun Matteus ei saanut selvitettyä asioita päänsä sisällä, hän vältteli Reetaa, ja jätti tämän hoidon sumeilematta Terhille.

Vaikka talossa vietettiin suruaikaa sekaisissa tunnelmissa, ei se estänyt satunnaisia onnenonkijoita. Talon liepeillä alkoi kuljeksia oudosti virnuilevia nuoria naisia. Näiden vaaleiden, laihojen ja kauniiden naisten mietteitä ei ollut vaikea arvata - tuossa isossa kartanossa asui vanha leskimies, jolla oli rahaa kuin roskaa. Jos hänen puolisokseen pääsisi, niin koko loppu elämäksi olisi turvattu elintaso. Ja jos mies nyt sattuisi olemaan aivan kamala, niin pääsisipä hänestä ainakin nopeasti eroon. Tehokkaasti Terhi kuitenkin ajoi nämä tunkeilijat pois kartanon mailta, Matteus-herra ei koskaan ottaisi uutta vaimoa.

Kristian, joka oli pelännyt ettei koskaan kiinnostuisi kenestäkään naisesta, oli viimein kohdannut valittunsa. Taloon oli ottettu uusi piika, jota Kristian katseli sillä silmällä varsin usein. Tämä piika ei ollut erityisen kaunis, hoikka tai älykäs, mutta jokin hänen äänessään vetosi Kristianiin aivan selittämättömällä tavalla. Kristian olisi kovin mielellään hankkiutunut puheisiin piian kanssa, mutta pelkäsi, että Karoliinan vainunenä saisi vihiä asiasta, ja Karo loukkaantuisi hänelle.

Matteuksella koitti suuri päivä, kun hänen vuosikymmenten mittainen aherruksensa Koivulan lainvalvonassa palkittiin ylennyksellä korkeimpaan mahdolliseen virkaan. Matteus oli haltioitunut saamastaan kunniasta ja juoksi koko matkan kotiin. Hän oli syystäkin onnellinen, sillä ylennys oli poikinut niin suuret rahat, että niiden turvin voitaisiin elää vaikka koko talvi.

Äkillisessä onnenpuuskassa Matteus meni ja nosti Reetan kehdosta ja pyöritti tätä ympäri huonetta. Reeta kiljui innosta ja lopulta Matteus rauhoittui vähän. "Tänään minä olen onnellinen, pikkuinen", hän sanoi ja Reeta päästi tyytyväisen äännähdyksen.

Pian vietettiin Reetan syntymäpäiväjuhlaa. Kristian ei osallistunut juhliin vedoten melko latteasti opiskelukiireisiin, mutta tunnelma ei olisi varmaan kohonnut, vaikka hän olisikin ollut mukana. Kaikki olivat poikkeuksellisen hiljaisia, sillä Reetan syntymäpäivä oli samalla Emman kuoleman vuosipäivä.

Reeta oppi nopeasti kävelemään ja oli muutenkin viisas lapsi. Suloinenkin hän oli. Emman iho ja silmät sekä Matteuksen hiukset yhdistyivät Ursinoiden tyypillisiin pyöreisiin kasvoihin.

"Ala vetää täältä!" Karoliina ärähti taas eräälle tytölle, joka oli seurannut Kristiania koulusta, "Sinunlaisiasi letukoita ei tarvita tässä talossa!" Karon pinna alkoi todella palaa Kristianin suhteen. Eikö tämä oikeasti välittänyt hänestä, koska raahasi kotiin joka päivä muita tyttöjä. Karon pitäisi edetä sanoista tekoihin ennen kuin oli liian myöhäistä.

Reetan älynlahjat ilmentyivät muunmuassa hänen hyvänä soittotaitonaan. Reeta naputti vanhoista kattiloista ilmaan sulosointuja, mikä ihastutti Terhiä ja Matteusta.

Karoliina veti syvään henkeä. Nyt hän sanoisi sen, nyt heti, ennen kouluun lähtöä. Niin Kristianilla olisi päivä aikaa miettiä. Karoliina taputti maalaavaa Kristiania olkapäähän ja kuiskasi: "Minä rakastan sinua."

Karoliina tarttui Kristiania poskesta ja veti tätä lähemmäs itseään, mutta sitten Kristian yhtäkkiä ärähti: "Älä koske minuun!"

"Älä koske minuun, kuuletko!" Kristian huusi ja töni Karoliinan kauemmas. Nyt oli tapahtunut se, mitä Kristian oli pelännyt - hän oli suuttunut Karoliinalle, ja millaisella hetkellä! "Mutta... minä... sinä... minä luulin..." Karoliina etsi sanoja, mutta Kristian sanoi päälle. "Minä tiedän mitä sinä luulit. Minua eivät kuitenkaan kiinnosta sinunlaisesi tytönheitukat. Kasva aikuiseksi, Karoliina!" Karoliina näytti tyrmistyneeltä. Eivätkö Kristianin kauniit sanat ollet merkinneet mitään? Tai vielä pahempaa, olivatko ne olleet vain teeskentelyä? "Mutta, kaikki mitä olet sanonut..." Karoliina aloitti, mutta Kristian röhähti nauruun: "Voi Karoliina-pieni. Olet vanhempi kuin minä, mutta tyhmenpi kuin tuo alakerrassa matelöivä kakara! Etkö tajua, että elämä julma peli? Me olemme vain yksittäisiä pelinappuloita suurella shakkilaudalla. Siirtoja ei voi perua, ja lopulta joku häviää ja kaikki tulevat syödyiksi. Joku muu päättää siirrot ja me olemme vain kohtalon sätkynukkeja. Kuten jo sanoin, kasva aikuiseksi.""Jos tämä on kerta pelkkää peliä, niin minulla ei ole mitään halua pelata enää kanssasi", Karoliina parkaisi.

"Jätä minut rauhaan, Kristian Markuksenpoika!" hän huusi ja lähti juoksemaan portaita alas. Kristianin ei auttanut muuta kuin lähteä Karoliinan perään ja toivoa, että kukaan ei kuulut mitä Karoliina huusi.

"Karoliina! Karoliina-kulta, pysähdy!" Kristian huohotti sännätessään Karoliinan jälkiä. "Älä sano minua kullaksi!" Karoliina rääkäisi ja lisäsi vauhtia. Enää hän ei antaisi tuon narrin kohdella häntä miten tahtoi.

Kotiin tultuaan Karoliina kiiruhti pöydän ääreen ja Kristian meni hänen viereensä. Karoliina aikoi lähteä, mutta Kristian painoi hänet takaisin tuoliin. Kristian vilkaisi ympärilleen ja sanoi sitten vakavana Karoliinalle: "Nyt istut siinä, sillä minulla on sinulle asiaa."

"Mitä sinä nyt?" Karoliina kysyi, mutta Kristian käski hänen tukkia suuren suunsa. "Nyt olet hiljaa ja kuuntelet, kun Minä puhun. Homma on nyt niin, että asioihin tulee muutos. Jos et ole minun puolellani, olet minua vastaan, ja minä en ole mukava vihollisilleni. Meidän sopimuksemme oli, että autat minua, jos saat asua tässä talossa. Sopimus on edelleen voimassa, mutta uusilla ehdoilla. Sinä olet tästä lähtien hiljaa minun asioistani, et puhu kenellekään minusta mitään, et yhtikäs mitään. Matteus ei elä enää kauaa, ja kun hänestä aika jättää, tulee minusta tämän talon pää. Silloin voin määrätä kaikesta, mikä tapahtuu näiden seinien sisäpuolella. Kun myös tuo mykkä hiirulainen menee manan majoille, ei ole enää ketään, joka estää minua. Silloin sinä saat alkaa hoitaa tätä taloutta. Ja tästä talosta et tule sen jälkeen poistumaan. En suosittele sinua karkaamaan, en nyt enkä myöhemmin. Jos kuitenkin sen teet, niin voit olla varma, että kylällä alkaa levitä huhu noidan lapsenlapsesta, joka on myrkyttänyt hänet auliisti kasvattaneen miehen odottavan vaimon. Ja kaikkihan tietävät miten etevä oppilas-Karoliina on yrttien käsittelyssä. Ja jos minun oikeuksistani taloon aletaan esittää kysymyksiä, tiedän, keneltä tiedot ovat peräisin.Onko asia selvä? Sinun on parempi suostua ehdotukseen, sillä vaihtoehdot eivät taida houkutella."

Karoliina katsoi järkyttyneenä nuorta miestä, johon hän oli alle puoli päivää sitten ollut vielä palavasti rakastunut. Nyt tämä oli jarjestänyt hänen päänsä menoksi mitä inhottavimman suunnitelman. Karoliina kertasi kuulemaansa ja yritti etsiä tietä ulos. Hän ei kuitenkaan sellaista keksinyt ja Kristian kyllä soveltaisi uhkauksiaan, jos hän yrittäisi jotain. Karoliina sinetöi kohtalonsa yhdellä pään nyökkäyksellä. Tästä lähtien hän olisi vanki omassa kodissaan.

Illalla epätoivoisena Karoliina moitti itseään tilasta, johon hän oli ajautunut. Mitään tietä ulos ei ollut. Rakastetusta oli tullut vihollinen, kodista vankila, elämänsä pelissä hänet oli saarrettu mottiin. Karoliina harkitsi jo kuningasnappulan tönäisemistä nurin ja pohti, miltä tuntuisi kuolla, mutta tuli sitten järkiinsä. Niin kauan kuin oli aikaa, oli toivoa, ja niin kauan kuin oli toivoa oli mahdollisuus. Ja hän keksisi keinon aukaista tämä umpisolmu.

Nuorison ratkoessa omia ongelmiaan, Matteus ja Terhi nauttivat rentouttavasta kesäpäivästä kalastaen. Matteus puheli niitä näitä lapsista ja Terhi kuunteli keskittyneesti. Kesä oli tuonut helpotuksen hänen kurkkukipuunsa ja Terhi yskäisi muutaman kerran voimakkaasti. Henki kulki paremmin. Nyt oli se hetki.

Matteus katsoi huolestuneena yskivää Terhiä ja hätkähti, kun tämä alkoi kähistä: "Matteus, kuuntele! Emma sanoi... viimeisenä... että täytyy kertoa... sinulle." Matteus oli kärsimätön kuulemaan, mitä Emma oli sanonut, mutta älysi olla hiljaa, vaikka Terhin puhe olikin hidasta ja vaikeaa. "Kristian... ei ole... sinun", Terhi pihisi kurkku viiltävänä ja henki pihisten. Matteus ei sanonut mitään, vaan tuijotti lammen pintaa kuin iskun saaneena.

Yhtäkkiä molempien koukku tarttui johonkin ja he kiskoivat saaliinsa rannalle.

Matteus kääni katseensä hitaasti Terhiin ja kysyi: "Varmastiko?" Terhi nyökkäsi hieman pahoinvoivannäköisenä. Siltä paikalta Matteus heitti vapansa ja kalansa maahan ja paineli hautausmaalle. Terhi huokasi ja nosti kalan maasta aikomuksenaan valmistaa se illalliseksi.

Nyt kun Kristianin ei enää tarvinut pelätä Karoliinan suututtamista, hän alkoi rakentaa suhdetta piikatyttöön. Kristian kehui tyttöä hyvästä työstä ja antoi tälle muutaman kolikon. Tyttö kiitti häntä niiaten ja Kristianin sydän läpätti, kun piika sanoi: "Kiitos Kristian-herra."

Matteus oli ollut hautausmaalla, kunnes oli alkanut pimetä ja sinä aikana hän oli tehnyt päätöksensä. Matteus ei voisi syrjäyttää Kristiania heti. Matteus oli viime aikoina tuntenut, miten elämä oli jättämässä hänet, ja sen takia voisi olla kohtalokasta jättää talon omistus Reetalle. Jos Kristian olisi sivussa ja hän kuollut, niin Reeta oli talon virallinen pää. Eihän pieni tyttö kuitenkaan voisi johtaa taloa, joten joku luotettava mies saisi sen toimen. Matteus oli kuitenkin työssään nähnyt, miten väliaikaisista isännistä tuli lopulta talon omistajia, sillä suuren kartanon omistuksesta ei ollut hauska luopua. Niin Ursinoiden tila olisi voinut siirtyä jollekin pikku voudille, joka kuluttaisi omaisuudet hetkessä leveään elämään. Sitä Matteus viimeiseksi halusi, joten talolla pitäisi olla täysi-ikäinen omistaja siinä tapauksessa, että hänestä aika jättäisi ennen kuin Reeta olisi tarpeeksi vanha. Siksi Matteus oli päättänyt kirjoittaa kirjeen. Hän antaisi sen Terhin huomaan, jotta Reeta saisi sen aikanaan.

Matteus kirjoitti: "Rakas tyttäreni ja ainoa lapseni Reeta Matteuksentytär Ursina, toivon, että et koskaan joudu lukemaan tätä kirjettä, vaan että saisin kertoa nämä asiat sinulle itse, mutta luulen, että kohtalo asettuu väliimme. Rakastin äitiäsi enemmän kuin ketään, mutta surukseni hän valehteli minulle eräästä asiasta. Sanoakseni näin asia on kuolemanvakava. Kristian ei oikeasti ole veljesi vaan, velipuolesi. Hänen isänsä on veljeni Markus, joka kuoli luostarissa vähän sen jälkeen, kun Emma ja minä avioiduimme uudestaan. Niinpä Kristian ei omista tätä taloa, vaan se kuuluu sinulle. En ole voinut paljastaa asiaa aikanani, koska silloin talon omistus vietäisiin suvultamme, mutta sinä voit sen tehdä. Kun olet saavuttanut naimaiän, toisin sanoen 13 vuotta, olet oikeutettu päättäämään omaisuudestasi. Esitä tämä kirje silloin jollekin luotettavalle virkamiehelle ja vaadi saada syntymäoikeutesi. Tämä kirje toimii samalla minun ainoana oikeana testamenttinani. Muista, että isäsi rakasti sinua ja ajattelee sinua joka hetki, niin tässä maailmassa kuin tulevassa." Matteus lisäsi vielä kirjeen loppuun koukeroisella käsialallaan sanat: Koivulan kylässä, alati rakastava isäsi Matteus Miikkaelinpoika Ursina

Matteus luki kirjeen uudelleen ja hymähti tyytyväisenä, nyt hänen pitäisi jättää kirje Terhi huomaan. Matteus nousi tuolista ja huusi Terhiä tulemaan ylös. Sitten Matteus kuuli liikettä takanaan. Oli kuin viitta olisi laahautunut lattialla.

"Aikasi on tullut", Viikatemies sanoi kumajavalla äänellä. "EI! Minä pyydän!" Matteus aneli, "Anna minun hoitaa yksi asia, vain muutama minuutti ja minä voin lähteä rauhassa." "Suosiolla lähtevät saavat levon", Viikatemies sanoi, "Näät taas vaimosi ja tapaat vanhat sukulaisesi. Jätä maailman murheet niille, joille ne kuuluvat. Sinä olet elänyt hyvän elämän Matteus. Mikäli on tarkoitettu, että Reeta perii talon, niin hän perii sen teitpä sinä mitä tahansa."

"Etkö voisi kertoa minulle mitä tapahtuu?" Matteus pyysi ja tarttui Viikatemiehen ojentamaan juomaan. "Kaikki aikanaan vanhus, kaikki aikanaan", Viikatemies mutisi.

Terhi tuli juuri paikalle nähdäkseen kuinka Matteus lähti tästä maailmasta. Kädet täristen Terhi kumartui uurnan viereen ja otti maasta kirjeen. Terhi ei osannut lukea kirjettä, mutta tunnisti allekirjoituksesta Matteuksen nimen. Terhi arveli tietävänsä mitä kirjeessä sanottiin, mutta halusi olla varma ennen kuin näyttäisi kirjeen kenellekään toiselle. Reeta saisi lukea sen hänelle heti, kun tämä oppisi lukemaan.

Terhi laittoi kirjeen säilöön yhden kirjan väliin ja painoi kirjan paikan tarkasti mieleensä. Tuolta kirjettä ei löydettäisi, ellei joku sitä osaisi etsiä. Kukaan ei edes koskaan käyttänyt yläkerran vanhaa kirjahyllyä, vaan kirjat pölyttyivät siellä yksinään.

Noniin paljon tekstiä, mutta myös paljon asiaa. Jokohan ensi osassa jotain selviää?