Toivon ettei kukaan pahoita mieltään tämän osan johdosta, tai kuvittele että minä vihaisin uskovaisia tai jotain sen suuntaista.

Ursinoiden kartanossa oli taas juhlien aika. Perheen nuorimmainen, Maaria, saavuttaisi kouluiän, mikä oli ehdottomasti hyvä syy pitää juhlat näin keskellä kesää. Maariakin oli innoissaan juhlista ja taapersi pitkin taloa ollen enemmän tiellä kuin hyödyksi.

Juhlissa oli luonnollisesti taas paikalla Carl, tosin tällä kertaa hän ei ollut ottanut vaimoaan mukaan. Matleena meni heti innoissaan juttelemaan Carlille, sillä heistä oli tullut näitten monien juhlien jälkeen jo hyvät ystävät.

Maaria päätti saada kasvupyrähdyksensä heti juhlien alkuun, olihan lapsena paljon hauskempi osallistua juhlintaan.

Maarian kasvettua kaikki kävivät poytään, päivänsankaria lukuun ottamatta. Maaria sanoi, ettei ollut nälkäinen ja luovutti paikkansa kohteliaasti Carlille.

Riku halusi näin juhlatilaisuudessa nostaa maljan Ulrikalleen, joka oli uskollisesti seisonut hänen rinnallaan kaikki nämä vuodet. Carl, Nikola ja Matleena eivät tosin maljaa nostaneet, vaikka Matleena olisi halunnut, mutta Nikola kielsi häneltä niin voimakkaat juomat.

"Sinä Matleena se kaunistut vuosi vuodelta, olet oikein ilo silmälle", Carl sanoi ja painoi Matleenan halatessaan aivan kiinni itseensä. Matleena punastui, mutta vain lievästi, ja sanoi:
"Tiedän erään paikan jossa minua voi ihailla enemmän", ja iski viettelevästi silmää Carlille.

Matleena vei Carlin mukanaan poreammeeseen, eikä häpeillyt yhtään riisuutua aivan alusvaatteilleen. Carl hyppäsi perään, ja tuijotti aivan avoimesti Matleenan muotoja.

Mutta sitten Carl kysyi, josko Matleena haluaisi siirtyä hieman lähemmäs, mutta Matleena sanoi pienen välimatkan olevan ihan hyvä. Torjuksi tuleminen ei kuitenkaan tainnut olla Carlille ihan mieleen, joten hän nousi pian pois, pukeutui ja jätti Matleenan yksin istumaan ammeeseen.

Juhlien jälkeen Matleenan piti vielä tarttua läksykirjoihinsa, ja Maaria tuli hänen lähelleen sohvalle istumaan ja nappasi Katekismuksen kirjahyllystä.
"Et kai sinä esiintynyt noissa vaatteissa herra von Mergin läsnä ollessa?" Maaria kysyi Matleenalta hiljaa. Kun Matleena katsoi häntä kummastuneena, Maaria jatkoi:
"Jumalan mielestä on suurta syntiä nuoren naisen esiintyä miehen edessä sopimattomissa pukineissa. Olen varma, että Hän rankaisee sinua vielä jotenkin." Matleena ei sanonut mitään, mutta puisti päätään, kun Maaria laski katseensa taas kirjaan.

Seuraavana päivänä Matleenaa kuitenkin alkoi heikottaa, ja hakkaava yskä vaivasi häntä. Ulrika ja Nikola hoivasivat häntä parhaansa mukaan, ja lämmittivät hänelle maitoa, johon lisättiin pieni nokare hunajaa. Sekään ei kuitenkaan kohentanut Matleenan oloa, joten hän päättikin pysyä pari seuraavaa päivää tiiviisti vuoteessa.

Illalla Maaria tuli tuomaan sairaalle isosiskolleen ruokaa ja sanoi tietäväisen kuuloisella äänellä:
"Minähän sanoin, että pahoista teoistasi tullaan vielä rankaisemaan sinua. Minä rukoilen sinun parantumisesi puolesta, mutta luulen että saat terveytesi takaisin vasta katuessasi tekojasi." Matleena yritti hymyillä Maarialle rauhoittavasti ja sanoi: "Minä olen kyllä jo parempaan päin, eivät sinun rukouksesi ole aivan hukkaan menneet." Maaria hymyili iloisesti, nosti Matleenan kulhon lattialta ja lähti alakertaan.

Matleenan tauti ei kuitenkaan tainnut olla Jumalan rangaistus, sillä seuraavien viikkojen aikana yksi jos toinen Ursinoista yski keuhkojaan pihalle ja kärvisteli vessanoven takana, sillä flunssahan tunnetusti tuottaa lukuisia vessakäyntejä. Lopulta lukuisten maitokupillisten ja Maarian iltarukousten jälkeen tauti saatiin selätettyä ja Ursinat taas kuntoon.

Nikola halusi hyvitellä Matleenalle riitojaan kutsumalla maanviljelyn asiantuntijoita katsomaan Matleenan puutarhaa, ja muutenkin tarkastamaan Ursinoiden piha-alueita.

Asiantuntijat olivat ylen vaikuttuneita Matleenan puutarhanhoitotaidoista, ja paitsi palkitsivat häntä rahasummalla ja alennuksella kaikkiin puutarhatavaroihin, niin lahjoittivat pihalle myös kaivon, joka kuulemma toteuttaisi sille esitettävät toiveet.

Miikkaeli halusi tietenkin päästä heti testaamaan kaivoa, joten hän uhrasi yhden kolikon rahapussistaan, ja sai kuin saikin itselleen kolme ystävää, jotka poikivat hänelle ylennyksen seuraavana päivänä.

Maaria ei kuitenkaan ollut vakuuttunut siitä, että kyseinen kaivo olisi oikein hyvä hankinta. Maaria ei kuitenkaan löytänyt Raamatusta kohtaa, jossa kiellettäisiin toivomuskaivojen käyttäminen. Sitten Maaria tuli ajatelleeksi, että itse Jumalahan saattaisi toteuttaa ihmisten toiveet. Kun asiasta ei kuitenkaan ollut varmuutta, päätti Maaria vain olla itse koskematta mokomaan hökötykseen, mutta ei valittanut, jos joku siltä sattui jotain toivomaan.

Seuraavana aamuna Matleena huomasi kauhukseen, että hänellä oli yhä paljon läksyjä tekemättä. Niinpä hän sanoi Miikkaelille tuntevansa itsensä taas hiukan kipeäksi, eikä todellakaan koulukelpoiseksi. Miikkaeli ei halunnut taloon taa samaa ruljannissia kuin vähän aikaan sitten, joten hän antoi Matleenalle luvan jäädä päiväksi sänkyyn.

Matleenaa ei kuitenkaan huvittanut jäädä koko päiväksi vuoteeseen, joten kun Nikola ja Ulrika lähtivät päiväkävelylle läheiseen metsään, Matleena livahti torille. Matleena päätti samalla ostaa lisää ruokatarpeita, ja maksaessaan ostoksia hän törmäsi Carliin, joka ilmeisesti kantoi yhä kaunaa heidän poreammekohtauksestaan, eikä ollut huomaavinaan Matleenaa.

Matleena kuitenkin halasi Carlia tuttavallisesti, jolloin Carlkin suli, ja sanoi jopa ikävöineensä Matleenaa.

Matleena jopa kertoi Carlille, miten oli huijannut Miikkaelia, ja molemmat naureskelivat Matleenan tempulle. Kauaa Matleena ei kuitenkaan voinut olla torilla, sillä hänen oli ehdittävä kotiin ennen kuin Ulrika ja Nikola palaisivat.

Matleena ehtikin kotiin juuri ja juuri, joten kun Maaria kotiin tullessaan kuuli Matleenan joutuneen olemaan sängyssä koko päivän, hän meni taas alakerran Raamatulle rukoilemaan hänelle parannusta.

Molempia poikia kiehtoi pihan perällä nököttävä kaivo, joten koulun jälkeen Markus hiipi kaivolle juomaan vettä siinä toivossa, että se auttaisi häntä tekemään läksynsä paremmin. Vedestä ei kuitenkaan tainnut olla niin suurta hyötyä kuin Markus toivoi, sillä läksyt olivat aivan yhtä tylsiä kuin yleensäkin.

Illallispöydässä Miikkaeli kuitenkin kielsi poikia käyttämästä toivomuskaivoa väärin, sillä oli kaivoihin ennenkin pudonnut lapsia hukkumaan. Pojat sanoivat molemmat olevansa varovasia, ja pysyvänsä kaukana kaivosta. Onneksi Miikkaeli ei nähnyt poikien ristittyjä sormia pöydän alta.

Riku jolla oli nyt kaikki saavutettuna, ei näin vanhoilla päivillään oikein keksinyt enää tekemistä. Siksi hän hankkikin tuttavaltaan vanhan miekan, jolla hän harjoitteli miekkailutaitoja kellarissa. Ulrika käski Rikua harjoittelmaan silloin kun pojat olivat koulussa ja olemaan puhumatta näille asiasta, sillä pojat olisivat varmaan vain katkaisseet sillä leikkiessään kaulan jommalta kummalta.

Matleena oli taas onnensa kukkuloilla, kun hänen rakkaat kasvinsa alkoivat tuottaa satoa. Yöllä puutarhanhoitaminen oli kuitenkin melko vaarallista puuhaa, sillä aaveita oli liikkeellä ihan liiankin kanssa.

"Sinä siskoseni voit taas sairastua, jos et pidä varaasi", Maaria sanoi, kun Matleena istahti nälkäisenä ruokapöytään ja alkoi mättää ruokaa naamaansa. "Ku-huinka niin?" hän kysyi suu täynnä lihakeittoa.
"Sinä et kiittänyt Herraa ruoastasi", Maaria sanoi, "Toivottavasti emme saa talvella nähdä nälkää sinun kiittämättömyytesi takia." Matleena ei voinut kuin tuijottaa suu auki siskoaan, joka hyräillen nousi pöydästä ja alkoi puhdistaa lautastaan.

Yhtäkkiä alkoi yläkerrasta kuulua outoa ääntä, ja tytöt juoksivat sinne muiden perässä. Riku seisoi maalaustelineiden luona, ja hänen ympärilleen oli tullut Viikatemies ja kaksi tämän seuralaista. Riku lähti vastustelematta Viikatemiehen matkaan ja jätti taakseen vuolaasti itkevän perheen.

Ulrika halusi viedä miehensä haudan omakätisesti hautausmaalle. Siellä hän vasta alkoikin itkeä ja nyyhkyttää: "Riku rakas, miksi sinä lähdit jo näin pian, meillä olisi voinut olla monta yhteistä vuotta vielä edessä. Olet aina ollut minulle rakas aviomies, joten haluan että tiedät minun rakastavan sinua aina. Minun hautani tullaan taatusti laittamaan sinun viereesi, niin kuin silloin nuorena halusit", Ulrika puheli Rikun haudalle ja suuteli lopuksi sen kylmää ja sateen kastelemaa marmoria. (vieläkö sinä muuten muistat Rikun lupauksen Ulrikalle, muistia voi virkistää osassa 10)

Sisällä Maaria kyynelehti Raamattunsa ääressä. "Miksi Jumala veit meiltä rakkaan ja viisaan isoisän? Sinullahan on aina teoillesi syy, joten mistä rankaiset meitä tällä teollasi? Tiedät että tulemme kaipaamaan häntä aina", Maaria nyyhkytti.

"Hyvää yötä Maaria", Matleena sanoi kömpiessään peittonsa alle.
"Sitä samaa toivotan sinulle siskoseni. Olkoot unesi turvattuja ja rauhaisia!" Maaria vastasi.
"Oikeasti Maaria, noin puhutaan luostarissa. Siskolleen riittää kun toivottaa hyvää yötä", sanoi Matleena, jota alkoi jo kyllästyttää Maarian uskonnollisuusvimma.
"Minun toiveenani onkin päästä luostariin palvelmaan Herraa, joten harjoittelen kuuliaisuutta ahkerasti, jotta pääsylleni ei muodostu esteitä", Maaria sanoi kuoleman vakavalla äänellä.
'Ihme hiippari', Matleena ajatteli ja käänsi kylkeä.

Minäpä liitän tähän loppuun nyt kyselyn: Kuka Ursinoista, nykyisistä tai jo edesmenneistä, on sinun suosikkisi ja miksi?