Tämä kartano sijaitsee itse asiassa melko lähellä Ursinoiden kartanoa. Silti sen asukkeja näkee harvoin kulkemassa Ursinoiden talon ohi tai ostoksilla torilla. Tämä talo nimittäin kuuluu Koivulan kiistatta vaikutusvaltaisimmalle miehelle, jaarli Carl von Mergille. Carl itse on sukua kuninkaalle, joskaan ei kovin läheistä (Carlin sisar on naimisissa kuninkaan pikkuserkun kanssa).  Carl on asettunut Koivulaan kuninkaan käskystä, mutta hänen vaimonsa asuisi paljon mieluummin meren toisella puolella Ruotsissa kuin pienessä Koivulan kylässä.

Tässä on Carl vaimonsa Bridgetin kanssa kartanonsa suuressa vastaanottoaulassa. Heidän sylissään ovat perheen tuoreet kaksoset, nimeltään Johnny ja Beata. Johnnysta  tulee vielä joskus tämän kartanon isäntä, mutta vielä nyt nuori herra on siihen liian nuori.

Perheen esikoinen, nuori Annabel neito, on jo naimaiässä, mutta vielä Annabel ei haaveile miehestä. Sen sijaan hän uppoutuu välillä tuntikausiksi kirjojen maailmaan, joissa on aina hänelle komeita prinssejä odottamassa. Omien lasten hoitoon saa hyvää harjoittelua kun vahtii Johnnya ja Beataa.

Von Mergeillä on varallisuutta niin runsaasti, että he voivat pitää talossaan yhtä palvelijatarta asumassa. Tämä nuori neito on Aino Matintytär, jonka vanhemmat ovat kuolleet hänen ollessaan vielä pieni tyttö, jonka jälkeen Aino joutui sukulaistensa hoiviin kasvamaan. Ainolla on kaksi tytärtä, mikä herätti ennen kuulumatonta paheksuntaa kylän naisväen kesken. Nuori naimaton tyttö ja vielä rikkaassa kartanossa töissä! Huhujen mukaan tyttöjen isä olisi Carl-herra itse, tämä kun tunnetaan kylällä paitsi varallisuudestaan, myös naisiinmenevästä luonteestaan.

Emmeköhän kuule heistä vielä pian!

Markuksesta oli pikku hiljaa muodostunut Nikolan suosikkilapsi. Nikola oli jo salaa toivonut Markuksesta perijää, mutta tiesi, ettei se käynyt päinsä. Matteus oli syntynyt ensin, joten hän tulisi myös perimään talon. Nikola yritti kuitenkin kaikin voimin opettaa Markuksesta Matteusta pätevämmän pojan, mutta joutui pettymään katkerasti, kun Markus ei millään suostunut puhumaan, vaikka Matteus päästeli välillä jo kokonaisia lauseita.

Kun Markus viimein oppi sanomaan 'äiti', Nikolan riemu oli rajaton. Hän heitti poikaansa ilmaan, mikä sai Markuksen kiljumaan riemusta. Ulrika tosin katseli Nikolan riehumista syrjäkarein. Ei Nikola noin ollut riehunut silloin, kun Matteus oli sanonut ensimmäiset sanansa.

Matleena oli ollut kuolemanväsynyt tullessaan koulusta, joten Ulrika oli passittanut hänet suoraa päätä vuoteeseen. Kun Matleena illan jo hämärtyessä heräsi, hän pomppasi vuoteestaan ylös, sillä hänelle koittaisi juuri yksi hänen elämänsä tärkeimmistä hetkistä. Hänestä kasvaisi jo naimaikäinen neito.

Tämä neito tulee taatusti valloittamaan jokaisen naapuruston pojan pään! Nyt hieman vartuttuaan Matleena päätti, että hänen elämässään tärkeintä tulisi olemaan nautinto. Miten paheellista, ei puolille päivin nukkuminen ja tyhjän panttina oleilu sovi hienon perheen tyttärelle.

Kaikeksi onneksi Matleena oli kuitenkin huolehtivainen isosisko veljilleen, ja auttoi aina heidän hoidossaan kuin muilta töiltään ehti. Ilokseen Matleena oli päässyt opiskelemaan lisää, joten koulu vei hänen ajastaan ison osan, minkä päälle hänen oli vielä tehtävä taloustöitä. Ahertaa sai siis lujasti, mutta Matleena ei valittanut, vaikka tavoitemittari vajosi yhä alemmas punaiselle puolelle.

Miikkaelin lujaa aherrusta ei palkittu aivan niin kuin hän olisi toivonut. Majatalon isäntä halusi ottaa keittiöönsä mieluummin sukulaisensa nuoren pojan, kuin uusia Miikkaelin työsopimuksen, joten Miikkaelin täytyi ruveta etsimään uutta työtä.

Nikola tiesi kuitenkin keinon jolla piristää miestään.
"Kulta, minulla on sinulle kaksi yllätystä", hän sanoi, mutta Miikkaeli nosti kätensä torjuvasti ja sanoi:
"Minä tiedän sen toisen jo. Sinä odotat taas lasta."
"Mistä sinä tiesit?" Nikola henkäisi, "Eihän se edes näy vielä pahasti. Vai näkyykö?" hän sanoi ja katsoi arvioiden mahaansa.
"Kun työskentelee päivittäin majatalossa kuulee aika paljon kylän akkojen juoruja. He julistivat jo kuukausi sitten, että olet taas pieniin päin. Aluksi en kyllä uskonut, mutta kun katselee sinun pyöreää vatsaasi sen kyllä uskoo", Miikkaeli sanoi hellästi ja taputti Nikolan mahaa.
"Mutta tätä toista yllätystä sinä et voi tietää", Nikola sanoi, "minä olen kutsunut meille muutaman vieraan illaksi."
"Ketä sinä olet kutsunut?" Miikkaeli kysyi varautuneesti.
"Erään pariskunnan johon tutustuin jo aikaa sitten, mutta johon en ole pitänytt yhteyttä niin aktiivisesti", Nikola sanoi vain ja lisäsi: "Kyllä sinä sitten illalla huomaat."

Ruokapöydässä Nikola kertoi illallisvieraista muillekin. Riku suhtautui asiaan lähinnä olankohautus-asenteella, mutta Ulrika alkoi heti hössöttää talon siivouksesta ja ruoanlaitosta. Matleena oli myös innoissaan. Tätä hän oli jo pitkään odottanut - juhlia, tai edes jotain, joka poikkeaisi tylsästä arjesta.

Kuuden maissa koko perhe istui olohuoneessa odottamassa jännityyneenä vieraitten tuloa. Riku yritti keventää tunnelmaa kertomalla vitsin eräästä hattukauppiaasta, mutta kukaan ei nauranut sille. Tunnelma oli kaiken kaikkiaan varsin pingottunut, varsinkin kun kukaan muu paitsi Nikola ei tiennyt keitä oli tulossa.

Ulrikan ei onneksi tarvinut istua vaivautuneessa hiljaisuudessa, sillä hänellä oli kädet täynnä työtä keittiössä. Ulrika oli taas onnistunut hankkimaan rapuja, joista oli hänen käsittelyssään tullut maittava ateria, joka tosin oli vielä kypsentämättä.

Lopulta pihalta kuului vaunun rattaiden ääntä, jolloin Nikola pomppasi ylös kuin sähköiskun saaneena, ja aukaisi oven.
"Tervetuloa!" hän sanoi ja halasi lujasti Carl von Mergiä. "Ihanaa nähnä pitkästä aikaa." Carl vastasi Nikolan tervehdykseen ja esitteli vaimonsa myös ulos tulleelle Miikkaelille.
"Miikkaeli, pitäisitkö Bridgetille seuraa, sillä aikaa kun kertoilen kuulumisia Carlille?" Nikola kysyi. Miikkaelin tyrmistykseksi Bridget oli marssinut suoraa päätä heidän poreammeeseensa, joten hän katsoi kysyvästi Carlia, joka vain nauroi ja sanoi Nikolan suunnitelman kuulostavan oikein hyvältä. Niinpä Miikkaeli laahusti hieman alistuneen näköisesti poreammeelle.

"Et olekaan tavannut vanhinta tytärtämme Matleenaa, ethän?" Nikola sanoi kysyvästi. Carlin pudistettua päätään Nikola kutsui Matleenan pihalle. Matleena punastui lievästi Carlin onnitellessa Nikolaa näin kauniin tytön saamisesta. Nikola ei viitsinyt korjata Carlille sitä, ettei Matleena ollut hänen tyttärensä laisinkaan, vaan tyytyi vain nyökyttelemään kohteliaasti.

Rapuaterian valmistuttua kaikki istuivat pöytään. Carl ei jostain syystä pöytään istunut, mutta keskusteli kyllä vilkkaasti muiden kanssa. Miikkaeli ja Bridget eivät vaivautuneet edes pukemaan vaatteita päälleen, joten ateriasta tuli varsin kummallinen.

Aterian jälkeen Carl pyysi Matleenaa esittelemään hänelle taloa, mutta kun he olivat päässeet yläkertaan Carl unohti talon esittelyn kokonaan ja alkoi sen sijaan jutella Matleenalle. Carl kehui Matleenan kauniita kiharia ja silmiä, jopa kapeaa vyötäröä! Matleenalle ei kukaan mies ollut koskaan puhunut niin, joten hän meni varsin hämilleen. Hän kiitti mutisten 'jaarlia kauniista sanoista', mutta todellisuudessa hänen päässään suorastaan kihisi. Mitä tuolla miehellä oli mielessään?

Kun lopulta vieraiden oli aika lähteä kotiinsa, niin Carl halasi yllättäen Matleenaa hyvästiksi, ja sipaisi samalla Matleenan takapuolta. Matleena yllättyi tästä eleestä täysin, mutta kukaan muu ei näyttänyt huomaavan mitään. Matleena ei ollut varma oliko se hyvä vai huono asia. Tavallaan oli imarreltavaa olla niin korkea-arvoisen miehen huomion kohteena, mutta oli se hämmentävää, että mies jolla oli kaunis ja kiltti vaimo kiinnostui vasta 14-vuotiaasta tytöstä.

Matleena oli onnistunut pitämään kasvinsa elossa rankkasateista ja hallasta huolimatta, ja pian hän saisi korjata työnsä hedelmää, tai oikeammin tomaattia. Ikuinen taistelu rikkaruohoja vastaan kuitenkin jatkui, kasvimaalla sai touhuta ennen koulua ja sen jälkeen.

Nikola pääsisi pian eroon selkävaivoistaan ja valtavasta ruokahalustaan. Eräänä aamuna hänen supistuksensa alkoivat taas, ja vaikka synnytys oli hänen osaltaan jo kertaalleen koettu, tai itse asiassa kahdesti, ei homma sujunut yhtään helpommin.

Lopulta Nikola sai käsivarsilleen tuoreen tulokkaan, joka oli punahiuksinen tyttövauva. Nimekseen lapsonen sai Maaria, joka jälleen kerran oli Miikkaelin toive.

Maarian syntymän jälkeen Miikkaeli päätti, että hänen oli taas aika päästä työelämään. Onneksi luostari koulutuksella oli se hyvä puoli, että aina pystyi alkamaan opettamaan lapsille Raamatun saloja, minkä työn Miikkaeli valitsikin. Ei ehkä unelma-ammatti, mutta palkka oli hyvä ja työpaikka turvattu.

Miikkaeli saattaisikin päästä opettamaan omia lapsiaan, sillä Matteus ja Markus saavuttivat kouluiän. Mitään juhlallisuuksia ei jaksettu järjestää, olivathan tältä lattialta monet muutkin lapset kasvaneet elämänsä tielle.

Matteus sai leiskuvan punaiset ja ihanasti liehuvat hiukset, ja muutenkin pojasta tuli varsin hurmaavan näköinen.

Markuksen hiukset olivat enemmän samaa sävyä kuin isänsä, mutta yhtä pitkät ne eivät olleet. Pitkästä aikaa lapsi joka hallitsee siististi syömisen taidon.

Riku oli tehnyt paljon töitä elämän toiveensa eteen, ja nyt hänen unelmansa viimein palkittiin. Hän osasi kaiken kaikesta. Vielä viimeinen isku nyrkkeilysäkkiin, ja pitkä taival jonka aikana oli valutettu niin verta, hikeä kuin kyyneleitäkin oli ohi.

Tämän virstanpylvään kunniaksi Riku valmisti taas rapua ruoaksi. Eihän tuo ole enää kauaa mikään juhlaruoka kun sitä ollaan koko ajan mussuttamassa!

"Tiedäthän sinä kulta, että me olemme olleet todella onnekkaita, kun olemme saaneet nähdä lastenlastemme kasvavan", Ulrika sanoi aterialla.
"Niin se on totta, kultaseni", Riku myönsi, "mutta vielä suurempi onni on, että me olemme saaneet nauttia näin monista onnellisista vuosista keskenämme." Ulrika hymyili hänelle onnellisesti ja silitti hänen kättään.

Riku päätti taas pitkän tauon jälkeen käydä kaupalla katsomassa miten työt siellä etenivät. Vierailusta ei kuitenkaan tullut kovin mukavaa, sillä kun Miikkaeli yritti suostutella asiakkaita viiltävillä myyntipuheilla, nämä vain tukkivat korvansa ja pyysivät Miikkaelia lopettamaan, he eivät aikoisi ostaa mitään.

Sitten olivat vielä ne asiakkaat, jotka valittivat henkilökunnan käytöksestä. Miikkaelin pinna alkoi olla illalla jo niin kireällä, että hän vain paiskasi kaupan oven kiinni, ja ratsasti takaisin kotiin.

Tällainen jakso tällä erää. Ensi osassa nähdään vanhoja tuttuja, joskaan tapaaminen ei ole kovin mukava yllätys kaikille osapuolille. Ja jos tänne ilmestyy tarpeeksi kommentteja, niin seuraava osa saattaa ilmestyä vielä ennen perjantaita, jolloin minulla itselläni alkaa koulu.