Toivottiin tehtävän ihan tavallista piirakkaa. Raparperit omalta maalta ja espanjalaiset mansikat 0.99e/250 g rasia, niin eipä tullut kallis piirakkapellillinen. Kardemummaa laitoin pohjaan mausteeksi, mutta senhän voi jättää pois, jos ei siitä tykkää.

Alla olevalla ohjeella valmistui tämän postauksen pellillinen mansikka-raparperipiirakka. Puolittamalla ohjeen saa passelin taikinan normi piirakkavuokaan, minkä halkaisija on noin 28 cm.

Mansikka-raparperipiirakka 

(pellillinen, minulla pellin koko 34x37 cm )

Taikina:

4 kananmunaa (käytän isoja)

4 dl sokeria (alkuperäisessä 5 dl, meille olis turhan makea)

2 dl maitoa

2 dl (ruoka)kermaa (tai tämäkin maitoa)

200 g voita (tarvitaan sulatettuna noin 2 dl)

3 - 4  tl leivinjauhetta (minä laitan isomman määrän, eikä se mielestäni maistu läpi)

ripsaus suolaa (= vajaa ½ tl)

1½ tl kardemummaa (vähän enemmänkin vois laittaa, mutta ei sattunut olemaan. Jätä pois, jos et mausta tykkää)

8 dl vehnäjauhoja (käytän puolikarkeita)

Taikinan päälle  (kukkura)  litra raparperia ja mansikoita paloiteltuna (Suhteen voi itse päättää. Minulla oli mansikoita noin 350g ja 5 pienehköä raparperinvartta.

Pinnalle 2-3 rkl sokeria

Valmistus:

Laita uuni kuumenemaan pikkasen alle 200 asteeseen. Laita voi sulamaan ja reunalliselle pellille (kaksinkertainen) leivinpaperi.  Mittaa kaikki taikinan kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon kerma/maito, voisula ja kuivat ainekset. (kuivat ainekset voi toki siivilöidä halutessaan, minä skippaan tämän vaiheen) Sekoita heti tasaiseksi taikinaksi. Minä sekoitan pallovatkaimella. Kaada tasainen taikina pellille ja levitä ihan reunoille asti mahdollisimman tasaiseksi. Huuhdo ja kuivaa tuoreet raparperivarret ja leikkaa ne saksilla/veitsellä pieniksi paloiksi. Minä en kuori raparperia ja leikkelen saksilla, niin kuorikin leikkautuu hyvin. Puhdista tuoreet mansikat ja leikkele nekin paloiksi. Levitä raparperin ja mansikan palaset tasiaisesti koko levylle, ihan reunoille asti. Ripottele sokeri piirakan päälle. Paista piirakka uunin keksitasossa 30 - 40 min vähän alle 200 asteessa (noin 180). Kokeile piirakan kypsyys piirakan keskiosasta tikulla. Kun tikkuun ei tartu kosteaa taikinaa ja piirakka on halutun värinen, on piirakka kypsää. 

Uuniin piirakka meni tämän näköisenä. Tokihan tähänkin voisi laittaa jonkinlaisen muruseoksen pinnalle, mutta minulla toinen syöjä toivoi nyt ihan tavallista piirakkaa ja silloin se meillä tarkoittaa tällaista.

Reilun puolen tunnin kuluttua. Kun pinnalla ei ole mitään seosta, kypsyy piirakka vähän nopeammin.

Vaniljakastiketta tai jäätelöä kaveriksi, jos niistä tykkää piirakalla lisukkeena. Meillä syödään useimmin ihan tällaisenaan ilman mitään lisukkeita.

Pöly on jo ehtinyt laskeutua erään sosiaalisen ja perinteisen median myllyttämän skandaalin ylle.

Nyt on minun vuoroni. Näin yleensä toimin. Koska en tuohdu, pöyristy, loukkaannu enkä vauhkoonnu mistään, annan useankin päivän kahvien valua vatsaani ja sieltä ulos ennen kuin katson hieman kauempaa ja kirjoitan. Toivottavasti jotain muuta kuin seinille pomppivat some- ja lehdistösenttarit.

Onnistunko? Lukijamääristä päätellen kyllä.

*^*

Lehdistö löysi taas jostain kolosta tutkijan, joka osaa sopivan muka-tieteellisellä tavalla kurmuuttaa niitä syntisiä, jotka ovat toimineet toisin kuin lehden toimittajien valistunut (?) mielipide käskyttää.

Virheellinen teko oli tällä kertaa, että pääministeri Petteri Orpo kutsui luokseen somevaikuttajanaisia. Ja naiset menivät.

Yliopistotutkija Essi Pöyry löydettiin hätiin kertomaan meille, kuinka ”vaikuttajat haluavat esiintyä neutraaleina, mutta samalla he toimivat Orpon sanoman äänitorvena.” HS 3.6.2026.

”Minulle tuli sisällöstä heti mieleen, että kokoomus on kipuillut naisehdokkaiden saamisen ja naisäänestäjien menettämisen kanssa”, Pöyry kertoo saman lähteen mukaan.

Sitten hän jo mainitseekin väheksyvään sävyyn, kuinka näiden naisten maailmaan ”kuuluvat kauniit maisemat, kivat selfiet ja kauniit vaatteet.” Tämä on tietenkin vastoin taistelevan feminismin aatemaailmaa. Ja sopii kuin nyrkki silmään agendalehdistön kirjoitukseen.

Toimittaja kysyy johdattelevasti, voivatko vaikuttajanaiset nyt leimautua Kokoomukseen. Tutkija vastaa ja samalla varoittaa toimittajan toivomalla tavalla: ”Nyt paikalla oli hyvin samankaltaista profiilia edustavaa porukkaa. He joutuvat miettimään, miten seuraajat suhtautuvat tähän.”

Epämiellyttävää tällaisessa runttausjournalismissa on, kuinka toisenlaisia ihmisiä ei suvaita. Kyseiset, pääministerin kutsua noudattaneet (kukapa ei noudattaisi) influensserit ovat tyyliltään erilaisia kuin jotkut muut ja heidän ammattinsa on toinen kuin joidenkin muiden. Entä sitten?

Ja luonnollisesti on taas kerran läpinäkyvää lehden viljelemä oikeistoviha.

Miksi ei kukin puolue saisi yrittää saada mahdollisimman paljon kannattajia? Ei, jyrähtää valtalehtemme toimituskunta akateemisen maailman tukemana. Ei oikeistopuolue!

Vaalit ovat lähestymässä…

*^*

Sitten ääneen pääsikin jo eräs ”influensseri”. Itse kutsuisin Koko Hubaraa pikemmin influenssaksi.

Instagramissa Koko hubaili kertomalla samaa pöyristynyttä tarinaa kuin lehdistö, mutta höystettynä alimman tason vihanpurkauksilla. Voit katsoa siivilöidyn version Iltasanomien jutusta 4.6.

Siinä missä Hesari kääri kritiikkinsä näennäisajatteluun ja muka-tieteentekoon, Koko Hubara on kuin räkää ja visvaa ampuva kanuuna.

Oma kritiikkini kohdistuukin siihen, että tällaiset ihmiset päästetään jonkin lehden sivuille huutamaan mielipuolista kaunaansa toisenlaisia kohtaan. Huutakoot somessa, siellähän ei ole rajoituksia.

”Naisyrittäjyys oihh. Hoh vitun hoijaa”, Hubara kiteyttää IS:n mukaan. Tyylipisteet -100. Onneksi ei ole pakko tavata tällaisia ihmisiä.

Hubara kuvaa näitä erilaisia ihmisiä vihantäyteisellä tavallaan: ”joukko valkoisia, laihoja, rikkaita, todellisuudesta irrallaan olevia influnaisia eli mainostoimistoja”. 

Ei analyysiä, ei ymmärrystä muunlaista elämää viettäviä, erinäköisiä, eri ammattia harjoittavia kohtaan. Pelkkää älyllisyyden puutteen kirvoittamaa alimman tason oksennusta.

Hubara yrittää omalla pettämättömällä raivottaren tavallaan kyllä pientä analyysiä ja väittää siivousyrittäjä Auri Kanasen ”monetisoivan ihmisten äärimmäistä hätää”. Piste Kokolle siitä, että hän tuntee sanan ”monetisoida”, eikä sano rahvaanomaisesti ”ansaitsee rahaa”. Äärimmäinen hätä jää määrittelemättä. 

Kateuden, kaunan, sivistymättömän esitystavan ja holtittomasti poukkoilevan argumentoinnin vuoksi Hubaralle antamani pisteet putoavat nopeasti taas -100:n tienoille.

*^*

Tällaisia skandaaleja tarvitaan enemmän. Ei niiden itsensä vuoksi vaan kertomaan meille rivien välistä, kuinka itseään suvaitsevana markkinoivat toimittajat ja muut ääneen päästetyt hyvesoturit ovat juuri päinvastaisia.

Heidän motivaattorinsa on viha ja halu teilata erilaisuus. Paitsi tietenkin sellainen erilaisuus joka kuuluu heidän dogmaattisen poliittisen lyhytnäköisyytensä ydinsisältöön.

Julkisen terveydenhuollon tehtävä ei ole toimia ohjelmistoyritysten lypsylehmänä. Silti järjestelmähankinnat ovat usein muodostuneet monimutkaiseksi viidakoksi, jossa suuret kansainväliset toimijat sanelevat ehdot, ja hoitohenkilökunta joutuu mukautumaan kankeisiin järjestelmiin. Aikaa kuluu tietokoneen ääressä, kun sen pitäisi kulua potilaiden hoitamiseen.

Vasemmistolaisesta näkökulmasta ongelman ydin on selvä: yhteisiä verovaroja on käytettävä tehokkaasti ja avoimesti. Ohjelmistohankintojen on perustuttava julkiseen ohjaukseen, avoimiin rajapintoihin ja mahdollisuuksien mukaan avoimen lähdekoodin ratkaisuihin. Julkisen sektorin ei pidä sitoutua vuosikymmeniksi yksittäisten yritysten armoille.

Myös hankintojen valvontaa on vahvistettava. Kansalaisilla on oikeus tietää, mihin miljardeja euroja käytetään, ja hoitohenkilökunnan kokemusten on oltava päätöksenteon keskiössä. Liian usein järjestelmiä suunnittelevat konsultit ja johtajat, kun taas niiden todelliset käyttäjät jäävät sivuun.

Hyvinvointivaltion uskottavuus ei rakennu näyttäville tietojärjestelmähankkeille vaan toimiville palveluille. Siksi tarvitaan kansallista yhteistyötä, yhteisiä standardeja ja rohkeutta kyseenalaistaa markkinaehtoinen ajattelu, joka on tuonut terveydenhuoltoon enemmän laskuja kuin ratkaisuja.

Potilaiden hoidon ja henkilöstön työolojen on oltava tärkeämpiä kuin ohjelmistotalojen voitot.

Yksinäisyys on hyvä asia, mutta koko ajan yksin oleminen on vähemmän hyvä asia. On mukavaa olla joskus yksin. Mieli tarvitsee lepoa joskus. Maailma ympärilläsi voi olla joskus vaikea. Yksinäisyys hetkeksi joka päivä opettaa sinua arvostamaan ympärilläsi olevia ihmisiä ja opit antamaan aistisi pysähtyä hetkeksi, levätä, jotta sinulla
on voimaa jatkaa. Yksinäisyys ei ole aina hyvästä, et voi olla yksin koko aikaa. Kaikki ihmiset tarvitsevat muiden läsnäoloa, tunnustusta muilta olemassaolostasi. Hyödynnä pienet yksinäiset hetket, joilla voit hemmotella itseäsi, nauti niistä, lepuuta mieltäsi...Sinä tai minä emme ole koko maailman keskipiste. On ymmärrettävä, ettei kukaan ole koko maailman keskipiste, en minä, enkä sinä, ettekä te kaikki. Keskitä energiasi
sen sijaan positiivisiin tekoihin ja sanoihin. Tällä tavoin ohjaat itseäsi positiivisempaan elämään. Kun itse pystyt olemaan juutumatta negatiivisuuteen, myös muut näkevät meidät hieman positiivisemmin. Jos olet negatiivinen, muutkin näkevät sinut negatiivisena ihmisenä.
Jos olet positiivinen, luot positiivista energiaa ympärillesi ja muut näkevät sinut positiivisena ihmisenä, joka luo positiivisia värähtelyjä ympäristöön. Siksi saat usein saman vastaanoton muilta, eli saman energian, jonka itse lähetät muille.

-